wagliòòòòòòòò

Paastiin tanne perille hyvin ja ai etta millanen paikka taa on, kaunis ku mika! Ja joulupukkeja ja appelsiineja pursuavia puita vieri vieressa! Perhe on ihan alyttoman mukava, ja sain isoaidin hyvaksynnan...

Nyt on kylla pakko saada vieritettya sydamelta yks asia pois: syotiin eilen seepiaa. Soin reippaana tyttona kokonaisen palan, se oli leivitetty ja maku oli hyva, aika kalaisa. Sit avasin Wikipedian ja meinas lentaa laatta jos toinenkin kun nain kuvan, yyyh.

Kaytiin eilen Nicolan, sen veljen ja sen tyttoystavan kanssa Barissa illalla. Taa on outoa kun taallakin tulee jo suht aikasin pimeeta, viiden maissa. Taa on eka kerta ku oon Italiassa talvella, ja hassua kulkea takki paalla ja hanskat kadessa. Kielen kanssa oon selvinny aika hyvin, joskus oon vaan pihalla jos naa puhuu murteella.

Huomenna mennaan Nicolan ja sen siskon kanssa junalla Bariin, ja paasen Henkkamaukalle! :D Kaydaan myos museoissa ja kirkoissa, ja sitten illalla mennaan veljen ja tyttiksen kanssa Polignanoon. Jouluna tulee sitten vissiin koko suku paikalle, paniikki. Kaikki ihmiset tahan mennessa on ollu yli-ihania, ainoa joka on ollu melko hyokkaava on Nicolan siskon kissa, ei oo ihan tayskasvunen viela. Eilen se hyokkas Nicolan aralle alueelle kynsilla ku Nicola seiso ja joi vetta, en tiia mita siella kisun paassa liikkuu - jos mitaan.

En oo voinu huonosti taalla ja eilenkin tuli paansarky ku olin sisalla ja muut poltti, eli voisin kai luokitella itteni parantuneeks kohtapuolin. Tai no ton seepian jalkeen oli vahan janna olo.

Buon Natale!

paniikki

Tanaan Lontooseen. Huomenna Italiaan.

26. paiva kera migreenin.

Miten ma ymmarran jos koko suku huutaa paallekkain samaan aikaan?

Miten ma voin kieltaytya kohteliaasti merisiilista ja mustekalasta?

Enta raa'asta silakasta?

Rajahtaako mun poski- ja otsaontelot kesken lennon?

Voinko ma itse asiassa puhua mistaan muusta ku puunilaissodista sen perheen kans?

Aiuto.

oman lupauksen rikkominen

Lupasin itselleni viime viikon maanantaina etta seuraavan kerran ku joudun tiputukseen tai joudun sairaalaan ois sillon ku meen synnyttamaan jonain paivana, mutta kuinkas sitten kavikaan... Perjantaina paasin jonon ohi aamulla arvauskeskukseen, kun sillon 11 paivaa kestany migreeni alko olla sietamatonta. Sielta paasin tietokonetomografiaan mut kuvista ei loytynyt mitaan epanormaalia. Sunnuntaiaamulla klo 4 aloin oksennella rajusti, kuume nousi ekan kerran sitten maaliskuun 2008, ja toinen puoli kehosta meni tunnottomaksi. Otettiin taksi kun kuskit nukku viela ja sain heti tipan ranteeseen - myohemmin hoitajat manaili tipan paikkaa, sain menna tanaan sairaalassa suihkuun ja oli aika mielekasta olla suihkussa kun veden mukana virtasi omaa verta pitkin kehoa...

Olin ensiavussa 13 tuntia, ja paasin neurologiselle osastolle sunnuntaina iltayhdeksalta ja paasin tanaan kotiin neljan maissa. Mulla oli hirveat kivut, lahinna paassa ja niskassa, kuulemma paha lihastulehdus... Eka yo oli niin tuskaa etta sain lopulta morfiinia. Kokeilin niin montaa kipulaaketta etta henkilokunta ei tiennyt kuinka montaa uutta ainetta ne kokeilis. Jouduin uudelleen kuvauksiin, mitaan ei loytyny. Sairaalan ruoka oli tajuttoman hyvaa ja lopulta kaikki hoitsut ja laakarit tiesi mun nimen. Joskus en saanu sanomaani perille kun kieltaydyin puhumasta englantia, mut yllattavan hyvin meni silti vaikka olin aivan sekasin suurimman osan ajasta. Vasemman kaden toiminnot ei oo ihan ennallaan viela, samoin tasapaino tai puhekyky, sanoja pitaa ettia enemman ku ennen. Toivottavasti taa on vaan valiaikaista, ois kiva pystya taas hyppimaan vasemmalla jalalla. 22,5 vuotta sain valteltya sairaaloita, jos nyt sitten vaikka ens kerralla sairaaloituisin ku menisin synnyttamaan :)

migreeni kieltaa opiskelun

Ah, vielakin tasapaino hukassa, korvassa jyskyttaa ja paa halkeaa justiinsa. Pitais opiskella varmaan kaikki ikivanhat islannin tekstit (Egils sagan kayn lapi opettajan powerpointista, Hávamál pitaa varmaan luntata netista...), kaantaa Gæludýrinin 3 ekaa kappaletta islannista suomeen ja laittaa selitykset mukaan opettajalle kun se ei osaa suomea, tehda syntaksin vaikea kotikoe ja kirjottaa pari esseeta italiaks. Mut paa ei toimi :( enka yksinkertaisesti vaan jaksa lojua sangyssa, enka kuunnella radiota paansaryn vuoksi. Laitan lampotyynyn kohta mikroon kunhan se on sulanut kun otin sen just pakkasesta, joten sita odotellessa tapan aikaa ja vastaan kyselyyn, jonka nappasin Ninochkan enkunkielisesta blogista.

Basics
Your gender: female
Straight/Gay/Bi: straight
Single?: nei
Birthdate: 26 May 1987
Your age: 22
Age you act: it depends. I think I'm a little more mature because of becoming independent so early, but I can also act like a 10-year-old.
Age you wish you were: being 20 was pretty nice.
Your height: 170 cm, 5'7''
Eye color: something between blue and green
Happy with it?: why not
Hair color: blonde
Happy with it?: I wish it was brighter
Lefty/righty/ambidextrous: righty
Your living arrangement: a little apartment in a basement which I share with my bf Nicola and my 2 Finnish friends.
Your family: mom, dad and 4 little brothers: Pauli (18), Kauri (15), Runo (9) and Leimu (6). I also consider Nicola and the Finnish flat mates as my family, because we do a lot of stuff together.
Have any pets?: when I was still living in Finland we had a chow chow and three rats, but not anymore. I would like to have a pet when I know that I don't have to move any time soon.
What's your job?: I would love to be a camp counselor, but right now I'm trying to finish my BA in Icelandic.
Piercings?: 5.
Tattoos?: none, but I would like to have one
Obsessions?: concentrating, languages, Finnish grammar
Addictions?: tea, chocolate milk
Do you speak another language?: I speak Finnish, Icelandic, English, Esperanto and Italian every day. I have also studied German, Latin, Swedish, French, Russian, Spanish and ancient Greek, but I guess I can speak 7 languages plus Finnish actively.
Have a favorite quote?: "Quando di notte soffro d'insonnia prendo dei lassativi.
Non dormo lo stesso, ma almeno ho qualcosa da fare." I don't remember where I heard that one.
Do you have a webpage?: no, just two blogs
Do you live in the moment?: not really
Do you consider yourself tolerant of others?: yes, my poker face is awesome, even though I would be exploding inside
Do you have any secrets?: yes
Do you hate yourself?: I don't hate myself even though I have a very negative self image.
Do you like your handwriting?: yeah, why not
Do you have any bad habits?: being negative, biting my fingernails
What is the compliment you get from most people?: that my accent in Icelandic and English are great
What's your biggest fear?: water, flying, an IV (tippaletku), losing someone close
Can you sing?: in a choir yes, but not as a soloist
Are you a loner?: no shit, Sherlock
What are your #1 priorities in life?: having a family and finding an awesome job
If you were another person, would you be friends with you?: maybe
Are you a daredevil?: sometimes
Are you passive or agressive?: depends, I can be both
Do you have a journal?: livejournal, this one and a real diary
If you could change one thing about yourself, what would it be?: the whole package
Is there anything you regret doing/not doing in life?: not telling some jerks at school to go to hell
What is the most important lesson you've learned from life?: try not to be so hard on yourself
What do you like the most about your body?: my long fingers
Do you think you are good looking?: could be worse
Are you confident?: no
Are you perceived wrongly?: yes, because I hate talking to strangers and tend to look like I don't give a crap about anything

Do You...
Smoke?: nope
Do drugs?: nope
Read the newspaper?: sometimes, the newspaper we get for free is usually full of kúk. I read the Finnish news on the Internet.
Go to church?: In the States yes, here only if I have to sing with the choir
Talk to strangers who IM you?: nope
Sleep with stuffed animals?: yes... :/
Talk to people even though you hate them?: if they talk to me first
Drive?: nope
Like to drive fast?: nope

Would or Have You Ever..
Liked your voice?: it could be worse, but I HATE hearing my voice
Hurt yourself?: yes
Been out of the country?: yes. I worked in the States for 4 summers and I'm living abroad at the moment.
Eaten something that made other people sick?: yes, salmiakki :D and pasta with pesto and tuna...
Been in love?: yes
Done drugs?: no
Gone skinny dipping?: yeah
Had a medical emergency?: yes, on Monday
Had surgery?: nope
Ran away from home?: yes
Played strip poker?: yes
Gotten beaten up?: not really
Beaten someone up?: no
Been picked on?: since I was 6
Been on stage?: yeah
Slept outdoors?: yeah
Thought about suicide?: yeah
Pulled an all nighter?: haha, yeah
Gone one day without food?: yeah
Talked on the phone all night?: I guess not
Slept all day?: yes
Killed someone?: mosquitoes
Thought you're going crazy?: yes
Kissed the same sex?: nope
Been betrayed?: kinda
Had a dream that came true?: yes
Broken the law?: I guess so
Met a famous person?: yes
Have you ever killed an animal by accident?: nope
Told a secret you swore you wouldn't tell?: yeah, but to a person I trusted 100%
Stolen anything?: no
Been on radio/tv?: yeah, and on the front cover of a magazine
Been in a mosh-pit?: yeah
Had a nervous breakdown?: yeah
Bungee jumped?: nope
Had a dream that kept coming back?: sure

Beliefs..
Belive in life on other planets?: yeah
Miracles?: yeah
Astrology?: yeah
Magic?: not really
God?: yeah
Satan?: nope
Santa?: nope
Ghosts?: yeah
Luck?: nope
Love at first sight?: yeah
Yin and yang (that good cant exist w/o bad)?: nope
Witches?: nope
Easter bunny?: I wish
Believe its possible to remain faithful forever?: yeah
Believe theres a pot of gold at the end of a rainbow?: sadly not
Do you wish on stars?: nope

Friends
Do you have any gay/lesbian friends?: yeah
Who's the one person that knows most about you?: my mom
Your favourite inside joke?: using Esperanto incorrectly
Thing you're picked on most about?: I have been picked on about everything; the way I look, the numbers I got at school, my appetite, my behavior, the fact that I couldn't care lass about anything
Who's your longest known friend?: Saana
Newest?: Grétar and Sæþór
Shyest?: Marie
Funniest?: aanrii
Sweetest?: Nicola
Closest?: Nicola
Most Random?: Simone
Ditziest?: your mom
Friends you miss being close to the most?: my family, my colleagues at Camp Massanetta, my friends in Finland
Last person you talked to online?: my mom
Who do you talk to most online?: my mom and my friends in IRC
Who are you on the phone with most?: Nicola
Who listens to your problems?: a psychologist, Nicola, my mom
Who do you fight most with?: myself
Who's the nicest?: I can't pick just one
Who's the most outgoing?: Leah
Who's the best singer?: Matt and Jordan
Who's on your bad-list?: some ex-classmates
Who's your second family?: My flat mates, counselors at Camp Massanetta and Nicola's family
Do you always feel understood?: hah, not
Who's the loudest friend?: Heli
Do you trust others easily?: I guess
Who's house were you last at?: I don't even remember... but my Icelandic teacher is going to have a party for us students on Tuesday
Name one person whose arms you feel safe in: Nicola
Do your friends know you?: I'm not sure, I don't even know myself
Do you consider love a mistake?: nope
What do you find romantic?: caring
Turn-on?: intelligence, friendliness, Italians, good sense of humor
Turn-off?: bad hygiene, machos
Do you prefer knowing someone before dating them or going out?: I don't really care
Have you ever wished it was more socially acceptable for a girl to ask a guy out?: whatever, I don't care
Do you think the opposite sex finds you good looking?: I guess it's my politeness and sense of humor that attracts guys instead of the way I look
What is best about the opposite sex?: humor
What is the worst thing about the opposite sex? they can be pigs and rating other women
What's the last present someone gave you?: Nicola buys me candy or something good sometimes, but I guess the last present I got was my cell phone
Are you in love?: yes!

Who Was the Last Person...
That haunted you?: Jack Nicholson
You wanted to kill?: I don't remember
That you laughed at?: Grétar
That laughed at you?: Nicola
That turned you on?: Nicola
That broke your heart?: some male jerks
To disappoint you?: Some people at Massanetta who told us that there won't be Camp Massanetta anymore
To make you cry?: my mom
That you thought about?: Nicola
You saw a movie with?: Nicola, Johanna, Heli, Jaana, Grétar
You talked to on the phone?: Nicola
You talked to through IM/ICQ? Ryan
You saw?: Nicola

Right This Moment...
Are you going out?: no, because of the migraine
Will it be with your significant other?: with your mom
Or some random person?: your mom is pretty random
What are you wearing right now?: long black velvet pants (guys' underwear, don't ask) and a Pokemon hoodie
What are you worried about right now?: the exams, this effing migraine
What's on your mousepad?: don't have one
Use 5 words to describe how you're feeling: sick, hungry, tired, anxious, cold
Are you bored?: kinda
Are you tired?: yes
Are you talking to anyone on the phone?: nope
Are you lonely or content?: lonely and content
Are you listening to music?: yeah, some Mexican music on TV

ekaa kertaa ambulanssissa

Penteleen migreeni. Mulla on ollu kauhea migreeni suunnilleen viikon, eli aina kun nousen ylos tai kaannan paata, tai kun nukun, tuntuu ihan hirvea paine paan sisalla, kuulo heikkenee hetkeks ja tuntuu etta paa ja niska rajahtais.

Eilen tulin sitten koulusta kotiin ja rupesin ripustamaan pyykkia, kun yhtakkia vasen jalka puutu ja tunto havis. Tiesin jo siina vaiheessa mita tulee tapahtumaan, joten jatin pyykit siihen ja tulin keittioon. Pari minuuttia sen jalkeen puutus vasen kylki, sitten vasen kasi ja vasen puoli kasvoista. En saanu tartuttua mihinkaan vasemmalla kadella, tuntu ihan ku se olis ollu jonkun toisen kasi. Soitin aidille Suomeen ja kysyin etta mita pitais tehda, ku oon yksin kotona enka paase ensiapuun ku bussilla menis niin kauan ja on vaikea kavella. Sen jalkeen vasemmasta silmasta alko lahtea nako. Soitin sitten hatanumeroon ekaa kertaa elamassani ja kysyin etta mita mun pitais tehda. Ne lahetti ambulanssin hakemaan, ei ollu vilkkuja paalla eika mitaan.

Saavuin sitten ensiapuun ja mut ohjattiin johonki sangylle, ja paahan sattu niin paljon etten saanu lakattua itkemasta. Jossain vaiheessa tuli sairaanhoitaja ja iski tippaletkun - se on veden ja lentamisen jalkeen hirveinta, mita tiedan. Sitten mut ilmeisesti siirrettiin toiseen paikkaan, jossa havahduin myohemmin oksentamaan. Puolet meni peitolle, oli semmosta neonkeltaista tavaraa. Nukkusin yhdesta kuuteen, ja Nicola oli tullut paikalle. Heli tuli autolla hakemaan, ja kotiin paastya nukuin tunnin. Nicola oli tehnyt tosi hyvaa tonnikalapastaa, soin puoli lautasellista ja menin sitten takasin nukkumaan. Nukuin 13 tuntia putkeen, ja aamulla sarki viela paata. Nyt se sattuu vaan kun kaannan paata, eli voiton puolella ollaan.

Mun piti tosiaan eilen alkaa lukea huomiseen Italian historian tenttiin, mut kaikki lukeminen jai talle paivalle... manasin sita eilen, mut ehka parempi saada paa kondikseen ku maata sangylla niin etta koko vasemmasta puolesta on lahteny tunto.

puheRipsa Koskinen-Papunen

Kaytiin asken kaannoskurssilaisten ja opettajan kanssa valtion yleisradioyhtiossa tutustumassa telkkariohjelmien ja leffojen kaantamisprosessiin. Oli tosi jannittavaa nahda miten hommat toimii ja nahda ammattilaisia tositoimissa. Toi vois olla meitsin unelmatyo; itsenaista tyoskentelya mut kuitenkin muiden ihmisten parissa. Terapeutti sano etta mun pitais loytaa joku intohimo tai tulevaisuuden ammattihaave, ja tiedan etta jo ens viikolla haluan tehda jotain muuta, mut tuo tutustumiskaynti toi kylla lisaa motivaatiota mun kaantamisopintoihin.

Meilla oli eilen Málnotkun III:n kurssikoe, jossa meidan jokasen piti pitaa parin minuutin puhe. Meilla ei ollu kauhean montaa aihevaihtoehtoa, joten valitsin puheeni aiheeks "Muoti - onko silla valia?". Puheen kasikirjoitus piti antaa opettajalle, joten kirjotin koetta edeltavana yona hiki hatussa jotain kakkaa paperille. Aamulla sitten kaikki piti puheensa, aihepiireihin jaettuina, ja sitten pienryhmissa keskusteltiin aiheesta, kerrottiin mielipiteet muille ryhmille ja lopuks puhuttiin yhdessa aiheesta. Mun puhe meni kuulemma hyvin, ja kaikki nauro parissa kohdassa. Pari ryhmaa valitsi keskustelun aiheeks mun aiheen, ja sain itekki avattua sanaisen arkkuni useamman kerran. Olin tosi yllattynyt mun aktiivisuudesta, koska oon sanonu ehka kolme sanaa koko lukukauden aikana tuolla kurssilla... Puheripulista tosin seuras kauhee introverttiuspaniikki, joten menin kokeen jalkeen kotiin nukkumaan.

Vahan levoton olo. Mua pelottaa niin paljon anoppilaan meno, vaikka Nicola sano etta ne tykkaa musta jo nyt... Italialainen kulttuuri on vaan niin erilainen ku suomalainen tai amerikkalainen, enka osaa kaikkia italialaisia etikettisaantoja. Taidan vaan rapytella silmia ja hymyilla tyhmasti, silla ollaan selvitty ennenkin.

Oodi ilolle

Tassa pieni patka meidan eilisesta konsertista. Hyvin meni, ja kuorokin kuuluu hienosti orkesterin takaa :) huomenna uusiksi!

þriðjudagur 17.11.

Taa on vahan niinku harjottelua adiml-postauksiin... Otin tiistaina kuvia kannykallani (kameran usb-kaapeli rikki, en saa tyhjennettya) yleison pyynnosta. Valitsin tiistain, koska sillon mulla on yleensa jonkunnakosta elamaa.

Heratys klo 7:15. Aikaisin heraaminen on tuskaa, mutta aamut on yleensa ihan ok. Sanky kutsuis, mut onnistun vastustamaan sita.

Viela nukuttais. Syon aamupalaks muroja, koska se on nopein vaihtoehto.

Nicolakin on hereilla!

Vahan epaselva kuva, mut Reykjavíkiin luvataan kahta astetta. Pipo siis paahan ja menox, sano Annie Lennox.

Bussipysakilla.

Aamuihkuilua bussissa. Jaan aiemmin pois, Nicola jatkaa viela matkaa toihin.

Lauseopin tunnilla moldovalais-venalais-latvialais-liettualainen ryhma pitaa esitelman eraanlaisesta passiivista ja opettajalla on aina valilla mielipiteita asiasta.

Kipaisen kahvioon tauolla ja huomaan ilmoitustaululla meidan kuoron konsertin mainosjulisteen.

Eka kerta kun mulla on kaikki kotitehtavat oikein, opettaja kirjoitti kannustavan kommentin. Aiheena oli persoonaton passiivi.

Nyt puhutaan jostain kolmannesta tai neljannesta passiivityypista. Hohhoijaa.

Ostin kahviosta lime-mustikkakivennaisvetta ja vadelmaskyria. Skyr on vahan semmosta rahkantyyppista, tosi hyvaa. Syon skyrin pysyakseni hereilla.

Puoli kymmenelta on viela melko pimeeta.

Lauseopin luentojen jalkeen kipitan italian historian luennolle.

Kayn vessassa ja nappaan paivan asu -kuvan. Eipa tohon oo mitaan sanottavaa, melko beisikkia.

Vessasta tullessani huomaan, etta yhdelle poydalle on jatetty termoskannuja ja muffinsseja. Nappaan yhden muffinssin ja kiiruhdan luennolle. Oli tosi isoja suklaapaloja tuossa muffinssissa.

Italianope tarkistelee usein asioita Wikipediasta. Luennot on aina hauskoja ja tosi mielenkiintoisia.

Koitan tehda muistiinpanoja italiaks, mutta opettaja puhuu niin nopeasti etten ehdi tarkistaa oikeinkirjoitusta.

Yliopiston paarakennus, jossa italian historian luennot on.

Koulupaiva on ohi klo 11:30, ja paatan menna kotiin kaupan kautta. Mutta mitas matkalla nakyykaan? Puolikas lampaan kallo ja leukaluu. Naihin tormailee aina silloin talloin kadulla.

Tjörnin eli keskustan jarvi, taloja ja Esja-vuori.

Siella nakyy yliopiston rakennuksia, mm. paarakennus.


Tjörnin ja tipuset. Tallakaan kertaa ei tullu vanhaa leipaa otettua mukaan.

Bónus. Olin saman ketjun kaupassa toissa kaks vuotta sitten eraassa kauppakeskuksessa, ja sillon olin kylla aika stressipeikko. Sillon tuli hyva rutiini systeemeihin ja laskin aina rahat ja pohjakassat, ja taa Bónus on sen verran pieni ja rauhallinen etta ma voisin ihan hyvin olla taalla toissa...

Bónuksen vihannes- ja hedelmavalikoimat on aika huonot. Puolet valikoimasta tomaatteja, osa homeessa, paprikoista puhumattakaan. Ostan siis pakastepaprikasuikaleita.

Kotikulmilla.

Tulen kotiin, katson Neighboursit (australialainen saippuasarja), juon teeta ja lahden laakarille.

Paatan kavella, koska ulkona ei tuule. Edessa Hilton-hotelli.

Mun suosikkiliikennemerkki.

En sattuneista syista ota kuvia laakarilla. Otan bussin takaisin, koska ulkona on tosi kylma.

Tuun kotiin, tiskaan eiliset astiat ja rupean kokkailemaan.

Nuudeleita, kananmunaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia ja katkarapuja. Nayttaa oudolta, mutta on helppoa, hyvaa ja halpaa.

Sitten onkin aika lahtea kuoroon. Sinne meneva bussi ei mene meidan lahipysakin kautta, eli kavelen viiden minuutin matkan paabussiasemalle. Kello on varttia vaille viisi, ja hamartaa jo kivasti.

Osa busseista kayttaa metaania, eli on ymparistoystavallisia.

Bussi numero 11 tulee, ja olen ainoa matkustaja.

Kuoronjohtajamme Gunnsteinn liekeissa.

Kuorolaisia tauolla. Harjotellaan modernissa kirkossa kahdesti viikossa.

Tuun kotiin kahdeksalta. Nicola on ostanut ihania pastakastikkeita, rahaa paloi mutta laadusta voi sillon tallon maksaa vahan enemman. ;)

Tanaan syodaan riisia, kantarellikastiketta, cordon bleuta ja valkosipulipatonkia.

Valmista on!

Ruuan jalkeen jatkan Nicolan lopapeysan neulomista. Lopapeysa on perinteinen islantilainen villapaita.

Saan paidan valmiiksi, vihdoin! Viela pitaa ommella kainalot yhteen ja paatella langat, mutta pitaahan sen paasta sovittamaan ennen sita.

Neulomiseen hurahti mukavat kolme tuntia, opiskelu siirtyy siis huomiselle. Hyvanyon pusu ja unten maille.

Uff, soin tanaan noin 15 Kinder-munaa. Pitka juttu, jatkoa seuraa. Pitanee menna ottamaan tasmalaake ettei paukahda migreeni. En taida ikina enaa syoda kindereita.

eitthvað á finnsku

Pippurim blogist löytys tammone hassu juttu!

Kirjoita lauseet niin kuin sanot ne:

Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Mun siskom punanem mekko mahtuu mul kans.
Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
Tartteks apuu kirjotustehtäväs, minkä mantsanope anto?
Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Okei, tehään niinkus sää sanosit.
Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Ḿun isin äiti sanos et se hakee meijät noin varttii vail kuus.
Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
Matkustinki Hesaan bussil ko missasin juna.
Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ooks nähnym missääm mun isoveljen puhelint?
Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostiks se hameem mikä me nähtii viimev viikol henkkamaukal?

Koitin tehda adiml-postauksen, mut mun kannykan kamera on vahan kakka nain talven pimeydessa, joten laitan ne myohemmin tanaan tai huomenna tanne.

*

kiva sunnuntai

Olipa pitkasta aikaa mukava sunnuntai! Herasin aamulla kahdeksalta, soin kaurapuuroa ikean kuningatarhillon kanssa ja lahdin yhdeksan maissa tallustelemaan kohti Neskirkjaa, jossa meidan piti laulaa 15 muun kuorolaisen kanssa messussa. Meidat oli kuorossa jaettu kolmeen ryhmaan joista jokainen joutuu kerran auttamaan messussa, ja silla me maksetaan kirkon vuokra kuoroharjotuksiin. Kavelin normaalia kavelyvauhtia ja 40 minuutin paasta olin kirkolla. Saarnat on taalla paljon mielenkiintosempia ku Suomessa! Siellakin on hyvia saarnaajia, meidan tuomiokirkossakin, mutta suurin osa on kylla semmosta kamaa et huhhuh. Kavelin matkalla Tjörninin, pienen keskustassa olevan jarven ohi ja siella kellui paljon joutsenia ja sorsia, niinku aina. Yks sorsa rapsutti itseaan silman vieresta niinku koira, ja se piristi aamua tosi paljon :D

Hoilannan jalkeen tulin kotiin ja jatkoin Gæludýrin-romaanin kaantamista. Tapaan opettajan huomenna ja jutellaan mun kaannoksesta. Sitten mentiin Nicolan kanssa kattomaan 2012. Mulla ei ollu oikeestaan minkaanlaisia odotuksia, koska maailmanloppuleffat on aina niin kliseita taynna ja amerikkakeskeisia, mutta tuo oli ihan positiivinen yllatys, tosi upeasti tehty eika mikaan yltiokliseinen. Aivot pitaa silti laittaa narikkaan eika olla liian tosikkona siella :) huumoriakin riitti, enka muistaakseni saikahtany kertaakaan.

Elokuvan jalkeen mentiin Volareen, tosi hyvaan italialaiseen ravintolaan. Me tunnetaan paikan omistaja, ja se tuo aina jotain ylimaaraisia maistiaisia mitka ei kuitenkaan nay laskussa. Tanaan soin aluksi vasikanleiketta tonnikalamajoneesilla (kuulostaa oudolta, mut oli pirun hyvaa), minestronekeittoa, fusillia tomaatilla, basilikalla ja mozzarellalla, ja pannacottaa. Omistaja sytytti sen pannacottan tuleen! Sinisia liekkeja lautanen taynna. Sain kannykalla napattua kuvan kuolevista liekeista, koitan saada sen pian koneelle. Vatsa meinaa haljeta. En tieda miten selvian Italiassa, takastullessa pitais varmaan varata itelle kaks paikkaa kun en voi vastustaa mozzarellaa.

Kuoron konsertit on viikon paasta, ja mulla on kurkku kipea. Toivon etta taa jaa vain tahan, en todellakaan halua tulla kipeaks just nyt, varsinkin kun vihdoin opin kaikki kuoro-osuudet ulkoa!

Söksess!

Woohoo! Sain nukuttua! Menin nukkumaan keskiyon paikkeilla, kattosin viimisen kerran kelloa yhdelta, ja nukuin puoli seittemaan asti heraamatta! Sen jalkeen nukuin taas niinku yleensa, eli herailen noin puolen tunnin valein, ja ehdin kuitenkin nahda unta, joten aamulla on aina suht levoton olo kun yolla on ravannu monessa paikassa. Nyt on ihan erilainen olo ku yleensa, tuntuu etta paa toimii ja on muutenkin skarpimpi olo.

Nicola pudotti eilen toissa lautasen isovarpaalleen, kynsi oli mukavan sininen ja sattu kuulemma tosi paljon... Ei lahdetty paivystykseen kun kipu laantu hiukan, joten tein lihamakaronilaatikkoa (onnistu meidan kakalla uunilla, jes!) ja katottiin tietokoneelta Knowing. Olipa taas tammonen kevyt leffa ennen nukkumaanmenoa... Oletin etta Nicola ois jaany tanaan kotiin, mutta herasin aamulla kahvitaukotekstariin. Sattu kuulemma siedettavasti, eli oli mahdollista laittaa kenka jalkaan.

Kavin illalla paivystavassa apteekissa ja oisin ostanu paikallista buranaa, mut ne oli kaikki loppu :D Ostin sitten ihanaa vaaleanviolettia kynsilakkaa mika kimaltelee hiukan, jos se nyt tsemppais mua taistelussa kynsienpureskelua vastaan. Oon pureskellu kynsia jo yli 10 vuotta eika siihen auttanu edes Kynneli, koitan nyt kynsilakan avulla. Tiedan kylla miten vastenmielista se on, mutta teen sita valilla huomaamatta (etenkin tenteissa!) ja sitten ihmettelen etta minnes kynnet on kadonnut. Lakkasin kynnet toissapaivana kivan keltaseks, enka oo pureksinu nyt varmaan viikkoon!

Ai niin, se meidan passiiviesitelma... Puhuttiin alussa vahan puuta heinaa virheellisten lahteiden takia, mutta mun osio oli oikein, vaikka mulla ei ollu mitaan kasitysta mista puhuin enka vielakaan osaa tuota meidan aihetta. Taydesta meni ku vaara raha.

luentohorinoita

Oon nyt kuukauden pitany tata blogia enka ikina ois uskonu etta tata kurkattais lahemmas 700 kertaa! Tsiisos kraist!

Lansirintamalta ei mitaan uutta. Nukun edelleen tosi huonosti, ja huomenna ois se pirun passiiviesitelma... Oon just luennolla, opettaja puhuu Njáls sagasta jonka tosiaan avasin ekaa kertaa eilen. Taa vaikuttaa hiukan selvemmalta ja kiinnostavammalta ku Egils saga, joka kylla kasiteltiin luennoilla jo, en kuitenkaan oo ehtiny alottamaan sen lukemista. Onneks tentti on vasta joulukuun 8., vaikka sita ennen pitaa palauttaa aiheeseen liittyva essee.

Kaytiin Nicolan kanssa lauantaina Ikeassa, syotiin lihapulla-annokset ja shoppailtiin. Haluaisin syoda perunaa useamminkin, mut oon allerginen joillekin perunalajikkeille. Pakastettuja perunoita voin syoda, ja noista Ikean perunoista ei oo tullu mitaan reaktioita. Au pair -vuoteni jalkeen oon ostanu perunoita vaan yhden kerran, syksylla 2007. Nyt ois kylla kiva syoda joskus jotain muutakin ku pastaa, riisia tai nuudeleita, mut mua vahan pelottaa kokeilla etta mitka perunat taalla sopii mulle.

Nicola osti mulle Ikeasta ihanan punaisen paivapeiton ja semmoisen punaisen lasipallon, minka sisalla on lamppu. Nyt voi hyvilla mielin loikoilla sangylla ja lueskella Njálin seikkailuista, varsinkin kun ei oo pelkoa nukahtamisesta...

Sleepless in Reykjavík

En oo koskaan ennen karsiny tammosesta unettomuudesta. Menee ainakin tunti ennenku saan nukahdettua, ja sen jalkeen heraan ainakin tunnin valein, enka nukahda heti takaisin. Yleensa heraan sitten puoli tuntia ennen heratyskelloa, enka sitten jaksa enaa nukahtaa takaisin. Saan nukuttua ehka viitisen tuntia yhteensa per yo, ja vaikka paivalla miten vasyttais ja paata sarkis niin uni ei silti tule illalla - tai mun tapauksessa yolla. Silmaluomet on hiukan turvoksissa ja naytan muutenkin elavalta kuolleelta, enka oo vaivautunu meikkaamaan kertaakaan talla viikolla. Valitin tasta laakarilleni, kun se soitti mulle tanaan, ja huimauksesta, ja laakarin mukaan naa vaivat havinnee ens viikolla. Aloitin uuden laakkeen tassa hiljattain, ja se on vaan lisannyt mun unettomuutta, mut kuulemma sivuvaikutusten pitais lahtea viikon kuluessa. Speriamo.

Laakari jutteli puhelimessa hetken, ja kysyi mun viikonloppusuunnitelmista. Se kuulosti tyytyvaiselta kun sanoin, etta mennaan huomenna Nicolan kanssa Ikeaan ja ollaan muuten varmaan vaan kotona, kun sen ei tarvii menna baariin toihin tana viikonloppuna. Tuo on kylla tosi mukava laakari, nimesta paatellen alkujaan kotoisin Saksasta, melko nuori nainen. Se sanoi etta jos mulle tulee jotain asiaa sille, voin jattaa sille soittopyynnon ja se soittaa samana paivana takaisin, ettei mun tarvii menna paikan paalle ja maksaa vastaanottomaksua (joka on euroissa huimat kuusi euroa). En tykkaa yhtaan puhua puhelimessa, mut tuon laakarin kanssa on okei kun tietaa ettei se itekaan oo issikka.

Mun pitais tiistaina pitaa esitelma islannin persoonattomasta eli datiivia tai genetiivia kayttavasta passiivista ranskalaisen, thaikun ja toisen suomalaisen kanssa. Opettaja ei kuulemma tarkista meidan powerpointteja etukateen, eli ihan kiva menna sinne luokan eteen opettamaan kun ei olla varmoja, etta puhutaanko me ihan puuta heinaa. Jee jee, ja pitais viela parin viikon paasta pitaa vartin esitelma luennolla aiheesta "mita ongelmia tuli vastaan kaantaessa romaania X islannista suomeksi ja miten ratkaisin ne". Pitaa varmaan ensin selittaa muille etta suomi on agglutinoiva kieli, se kun on tuottanut mulle hiukan vaikeuksia sanajarjestysten kanssa.

Kuoron konsertitkin ois kahden viikon paasta, ja esseita palautettavana... avaanpa sen kunniaks fanipalapussin, jota oon pantannu toukokuun reissulta lahtien.

il barese per tutti

Tassa lentolippujen oston kunniaksi hiukan Nicolan murretta. Ne puhuu kuulemma ihan normi-italiaa kotona, mun onneks, mut sillon tallon heittelevat sekaan tota baresea. Harmi etta taa video on vitsi, ois ollu niin hauska opetella tota! Osaan jo sanoa kuitenkin we, trmò (hei runkkari), tr@mone avvind@ (tuulen mukana tullut tai tuulen hyvailema runkkari), wagliò (hei poika), u p@ccione d@ mam@t@ (aitisi se osa kehosta, en rupea sen tarkemmin tassa erittelemaan)... eikohan tuo oo tahan hataan ihan hyva. (@ tuossa on siis semmonen tosi loysa vokaali, vahan niinku a:n ja ö:n valimuoto, voidaan kirjottaa monella tavalla tai jattaa kirjottamatta.)

Anoppi varmaan tykkais ku ensitapaamisella huutaisin "eooooo la mueeeeeert!"

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Taas selvitty yhdesta viikosta. Ostetaan tanaan Nicolan kanssa lentoliput jouluksi, sen voimalla jaksaa taas eteenpain. Ja nyt on jo marraskuu, aika rientaa ihmeen nopeesti. Tuntuu etta just alotin tan lukukauden, ja kuukauden paasta on jo lopputentit!

Mulla on huomenna Italian historian valitentti, ja oon nyt lueskelemassa siihen yliopistolla. Meilla on periaatteessa koko saapasmaan historia paleoliittisesta kaudesta vuoteen 1559 tassa tentissa, viime vuosina talla samalla kurssilla kaytiin koko historia Mussoliniin asti naissa 12 viikossa. Jos meilla on nyt kauhee kiire niin en ees halua tietaa miten ne on ennen ollu tukka putkella. Yks hyva puoli tassa kiireessa sentaan on: me ei ehdita pitaa suullisia esitelmia, vaan korvataan ne esseella. Huh.

Mulla tulee valilla aika dorka fiilis ku oon ihan liekeissa kaikista historiaan liittyvista jutuista Italiassa. En voi olla kyynelehtimatta ku naen Colosseumin, ja aina teki kovasti vaan mieli jaada Forum Romanumille. Kun ekan kerran olin Italiassa leirikoulussa 2003, valtaosa meista ysiluokkalaisista vaan ryypiskeli ja shoppaili, kun taas mulla oli housut tulessa Capitoliumilla ja Caracallan kylpylan raunioita katsellessa. Nytkin luen yhta kurssikirjaa mika kertoo kuningas Federico II:n seikkailuista ja elamasta - ja pakotan Nicolan nayttamaan mulle yhden sen linnoista, minka se rakensi Pugliaan. Ja Puglia oli myos toisen puunilaissodan nayttamo, voi kun saisin Nicolan viemaan mut Canneen, missa Hannibalin joukot tappo 70 000 roomalaissotilasta...

Nailla nakymin lennetaan jouluna Lontoosta Brindisiin, jos Barin lennot on liian kalliita, ja mulle valkeni vasta viime viikolla, etta Brindisi oli Via Appian paatepiste! Uhhuhuuu! (Via Appia oli siis Roomasta Brindisiin kulkeva tie, jolla apostoli Pietari kysy Jeesukselta "Quo vadis, Domine?") Nicola ei jaksa edes reagoida mun riemuun, mut naa kaikki jutut on niin mahtavia latinistille, joka opiskeli kuuden vuoden ajan naita juttuja jossain luokkahuoneessa kaukana pohjosessa. Tuntuu uskomattomalta vaan nahda nuo kaikki jutut omin silmin, leirikoulussakin meinas rajahtaa peffa kun tajusin, etta vieressa virtaava Tevere on itse kuuluisa Tiber :D Pompeiji olikin sitten asia erikseen, tai Ostia! Kaynpa hakemassa tasta sammutuspeitteen.

Ai niin, McDonalds lopetti Islannissa lauantaina laman takia, meilla oli niita huimat kolme kappaletta. Kyynel.

íslenskt R&B

Kuulin eilen radiosta tan biisin ja tykkasin kovasti. Ehka mun sisalta on kuoriutumassa joku R&B-fani, kun semmoset biisit on viime aikoina ruvennu kuulostamaan tosi hyvalta... Laitan tahan alle sanat, kun joskus oon kuullu etta ihmisia kiinnostais tietaa milta islanti kuulostaa. Mun piti kans kaantaa ne sanat tahan, mut en oo varma parista kaannoksesta, joten katon jos huomenna saisin lisattya ne tahan. Kirjotin naa sanat ylos kuulemani perusteella, joten virheita saattaa loytya, tarkistin kuitenkin pari kertaa enka loyda ite enempaa korjattavaa...

Friðrik Dór - Hlið við Hlið

Kann frekar vel við þig en samt ekki
því þú dregur fram í mér hlið sem ég ei þekki
já nú ert þú hluti af sögunni
já nú ert þú ekki lengur týnd í þvögunni
því ég sé meira sem mig langar að heyra
bara ég og þú, úti að keyra
langar að spyrja þig um svolítið sem heillar mig
langar að biðja þig um svolítið sem langar mig

hey gætum við staðið
hlið við hlið gætum við farið
og tíma okkar varið, bara við tvö
gætum við staðið
hlið við hlið gætum við farið
og tíma okkar varið, bara við tvö

stundum áður verið hrifinn en aldrei eins og nú
ég veit að það er engin önnur stúlka eins og þú
aðeins ein rétt, þú ert sú, því með þig er þetta einfalt mál
þú liftir mér upp á bæði líkama og sál
ég er ekki maður innantómra orða
héðan í frá, þá má ég bara horfa
það er engin önnur dama, ekki lengur sama
lofa ekkert drama, fíla þig meira en eigin frama, og hana
það er engin önnur sem heillar mig
en það er ennþá svolítið sem langar mig

hey gætum við staðið
hlið við hlið gætum við farið
og tíma okkar varið, bara við tvö
gætum við staðið
hlið við hlið gætum við farið
og tíma okkar varið, bara við tvö

og taktu í höndina á mér, lemmér leiða þig
og þú ert sú sem ég vil ætíð mér við hlið
og taktu í höndina á mér, lemmér leiða þig
taktu í höndina á mér, lemmér leiða þig
og þú ert sú sem ég vil ætíð mér við hlið
taktu í höndina á mér, lemmér leiða þig

hey gætum við staðið
hlið við hlið gætum við farið
og tíma okkar varið, bara við tvö
gætum við staðið
hlið við hlið gætum við farið
og tíma okkar varið, bara við tvö

Camp Massanetta woohoo!

Varoitus: sisaltaa paljon kuvia ja viela enemman tekstia.

Niinku jo aiemmin mainitsin, olin neljana kesana Virginiassa leirinohjaajana. Olin jo pidemman aikaa haaveillu kesaleireista Jenkeissa, mutta jouduin odottamaan etta olisin taysi-ikainen. Taytin toukokuun lopulla 2005 18 vuotta, ja viikko sen jalkeen olin koneessa matkalla kohti suurta seikkailua.

Camp Massanetta on presbyteerinen kesaleiri Harrisonburgin kaupungissa. Meidan leiri oli suht pieni, koska meita ohjaajia oli enimmillaan 12, kun joillan YMCA:n leireilla ohjaajia voi olla lahemmas sata. Lapsia meilla oli enimmillaan sata samaan aikaan, jos kesan viimeista viikkoa eli Bible Conferencea ei lasketa, koska sillon me oltiin periaatteessa vain lapsenvahteja. Sillon lapsia ja nuoria saatto olla lahemmas 200.

Kesat alkoi aina kahden (viimeisena kesana yhden) viikon Staff Trainingilla, jolloin tutustuttiin toisiimme ja harjoiteltiin kaytannon asioita ilman leirilaisia.

Ensiapukurssi suoritettiin joka vuonna, ja siina samalla suoritettiin se koulutus, etta on lupa kayttaa sita laitetta joka kaynnistaa sahkon avulla sydamen. Kuvassa vuoden 2007 kansainvaliset ohjaajat: Ryan Etela-Afrikasta, Leah Australiasta, meitsi ja Lindsay, myos Australiasta. Vuonna 2005 olin venalaisen Evgeniyan kanssa ainoat ulkomaalaiset, ja 2006 Leahin kanssa ainoita. Viime vuonna kansainvalinen edustus oli meitsi, Ryan, ja australialainen Wasa, joka oli adoptoitu Sri Lankasta.

Opeteltiin myos jousiammuntaa, niin etta osattiin itse opettaa sita muksuille. Muita liikunnallisia aktiviteetteja leirilla oli mm. vaellus, erilaiset pelit ja leikit...

...ja melominen. Meidan piti kaikkien suorittaa Canoe Rescues, niinku jo aiemmin mainitsin, ja joka ikinen vuosi vollotin kanootissa keskella uima-allasta. Tassa kuvassa oon saanu kaadettua kanootin (varmaan puolen tunnin porun jalkeen), ja seuraavana on vuorossa kanoottiin kiipeaminen. Canoe Slalom oli kanssa olennainen osa Staff Trainingia, huh mimmoiset lihakset ois jos joka paiva joutuis vetamaan kanootilla slalomia alle aikarajan.

Pari kertaa kesassa mentiin leirilaisten kanssa (plus Staff Trainingissa) melomaan parin tunnin reissu Shenandoah-joelle. Kivoja maisemia alright, mut ne karikot ja kiviset kosket ei ollu mun suosikkeja. Tassa harjotellaan leirilaisten kanssa melomista.

Melkein jokaisella leirilla oli oma teema. Oli askarteluleiria, jalkapalloleiria (lankesi mun tuurilla mulle), Survivor-leiria, musiikki- ja draamaleiria, taideleiria, Magical Mystery -leiria, Mission and Service -leiria, purjehdusleiria, intiaanileiria, kaikenlaisia teemoja. Jonain aiempina vuosina oli ollu myos cheerleader- ja pelleleiri, mut niihin ei sitten enaa ilmoittautunu tarpeeksi lapsia. Night Owl oli kesan suosituin viikko, silloin herattiin puolenpaivan maissa ja mentiin nukkumaan kolmelta, ohjaajat usein vasta kuudelta... Lahistolla oleva vanhainkoti ei tykanny meidan jokaoisista energizereista, jotka oli pakko vetaa kovaa, koska lapsia rupes tuupertumaan vapaa-ajalla nurmikolle vasymyksesta.

Ja toki presbyteerisella leirilla pitaa olla Bible Study joka paiva! Tassa jokainen otti haluamansa maaran papuja, ja sen jalkeen piti luetella juttuja mista on kiitollinen, yks asia per papu. Vanhempien leirilaisten kanssa sai tosi syvallisia keskusteluja aikaseks.

Joka ilta oli iltahartaus.

Meidan pienimmat muksut, Discovery-leirilaiset, oli nuorimmillaan 5-vuotiaita...

...ja vanhimmat 18-vuotiaita. Mun ekalla leiriviikolla 2005, jolloin olin siis juuri tayttany 18, satuin olemaan tallaisen leirin ohjaaja. En saanut kertoa leirilaisille mun ikaa, ettei ois tullu auktoriteettiongelmia.

Aina otettiin virallinen ryhmakuva, jonka kaikki sai lopuksi A4:n kokoisena muistoksi...

Ja kuvalevylle napattiin aina myos epavirallinen kuva. Mun ylapuolella kielta nayttava nainen on mun silloinen pomo.

SPRINKLER! Pari kertaa paivassa oli vuorossa Energizers, eli musiikin mukaan tanssimista, etta saadaan pidettya energiataso korkealla. Tassa on menossa Dave Matthew's Bandin biisi Runaround. Kaikkiin biiseihin on siis tietty tanssisarja tai -liikkeet, jotka on helposti opittavia - ja suurin osa leirilaisista osaa ne jo etukateen edellisten kesien jalkeen. Mun suosikki on kylla Ghostbusters, ja oli meilla Dragostea Din Teihinkin liikkeet...

Aina sillon talloin saatiin kayttaa Massanetta Springsin golfkarrya, johon mahtuu kuusi ihmista. Silla kelpas huristella ekan kuvan makea ylos alas, varsinkin viikonloppuisin kun syotiin alhaalla hotellilla eika jaksettu kavella. Kuvassa ollaan menossa alas viemaan leirikamaa ja infopapereita ja kaikkea, mita ensimmaisena paivana Registrationissa tarvittiin. Meita oli samaan aikaan 7 kyydissa ja kuusi isoa muovilaatikkoa. Taustalla oleva Cameron oli puoliks karryn ulkopuolella.

Leirilla meilla on aina tarkat aikataulut, mutta silti ei koskaan tieda, mita seuraavaksi voi tapahtua. Yhtena paivana syotiin kaikki rauhassa lounasta, kunnes yhtakkia varastohuoneesta hyokkas Walter kanapuvun paan kanssa ja rupes breikkaamaan.

Joka keskiviikko meilla oli Smugglers-ilta, eli kun tuli pimeaa, me ohjaajat mentiin metsaan piiloon taskulamppujen kanssa, ja leirilaisten piti kulkea paikasta A paikkaan B - metsan lapi siis - ja koittaa salakuljettaa raamatunlauseita maaliin asti. Me sitten vaijyttiin muksuja ja hyokattiin yhtakkia milloin mistakin taskulamppujen kanssa, ja koitettiin etta osasko muksut ulkoa ne raamatunlauseet. Joskus panostettiin tahan koitokseen, kuvassa mulla on Naten upea valomiekka lainassa, ja Tommy oli kieltamatta pelottava. Ite en ikina pystyis leikkimaan tata leikkia, koska kuolisin jos joku yhtakkia hyokkais taskulampun kanssa ja huutais "FREEZE!". Oli tarpeeks pelottavaa kyykkia yksin jossain puskassa vaanimassa.

Joka torstai meilla oli illalla Campfire, koska se oli leirin viimeinen ilta. Ensin pidettiin pieni hartaus, laulettiin ehka jotain, ja sitten alko kunnon laululeikit. En muista mita laulua esilaulan kuvassa, varmaan mun bravuuria "If you hear a space". A ram sam sam oli kans aina mukana, ja tietysti Kumbayah!

Yleensa se meni pelleilyks meidan osalta. Lasten ehdoton suosikki ei ollut meidan sekoilut tai biisit, vaan S'mores, eli kaks grahamkeksia joiden valissa oli pala suklaata ja paahdettu vaahtokarkki.

Oli pakko valilla vahan mainostaa ;)

Leah ja meitsi. Huomaa mun tyylikas leiripaita! Kaytan sita vielakin.

Kesan 2006 staff-paidat. Keskimmaisena oleva Marie meni kesakuussa naimisiin Jimin kanssa, joka oli myos Massanetan ohjaajana. Oon nahny monen rakkauden alkavan meidan leirilla, ja lahes kaikki niista kukoistaa edelleen tanakin paivana.

Ryan, mina ja kesan 2008 staff-paidat. Takana luki isolla STAFF, ja sen alapuolella Handle with Care. Naytettiin kaikki joltain FedEx-tyypeilta, varsinkin kun leirilaisten paidat oli pahvin varisia.

Kesan viimeinen viikko oli aina Bible Conference, jolloin siis huolehdittiin konferenssin osallistujien lapsista ja nuorista. Meita vahan aliarvioitiin ja ylityollistettiin aina silla viikolla, joten pomo hommas viime vuonna meille viralliset nimikyltit, joissa luki mun ja Sarahin kohdalla Senior Counselor, ja meidan nimet. Meita saatettiin joskus pyytaa esim. kantamaan osallistujien matkalaukut, ja nyt voitiin nayttaa etta piss off, ollaan ohjaajia eika mitaan kassipoikia.

Juorutaan Victorian kanssa Health Centerin edessa, varmaan valvotaan vapaa-aikaa. Kuljin aina tuon ison repun kanssa joka paikkaan, koska oli katevaa kun oli esim. aurinkorasvaa, hyttyssuihketta, huppari ja mahdolliset muksujen Epi-penit mukana. Mulla oli aina myos muistiinpanovalineet, ensiapulaukku ja jotain randomia shittia mukana - esim. kirja, jos mentiin uimaan enka halunnu ite menna altaaseen kiipeilytelineeksi. Flip floppeja ei saanu olla jalassa jos oli campfire tuon jalkeen vaan piti olla umpinaiset kengat, joten kyseessa on varmaan ollu joku muu paiva ku torstai.

Ah, Bell Auditorium, eli paikka jossa syotiin. Me pidettiin noita staff-paitoja vaan leirin ekana paivana (sunnuntaina) ja vimppana paivana eli perjantaina, ja sit kun otettiin ryhmakuva.

Leiriruoan kanssa ei ollu mahdollisuus laihtua. Ulkona tuli juoksenneltua paivan mittaan niin paljon, ettei paino noussu, mutta ei se kylla pudonnutkaan. Meilla oli melko lailla samat ruoat joka viikko, kaikkina kesina, eli en varmaan voi ikina enaa syoda mac&cheesea. Onneks siella sai syoda salaattiakin.

Viimeisena kesana joduttiin saastamaan niin paljon, etta jouduttiin kokkaamaan joka leiri omat ruokamme outposteilla. Joskus se venyi niin kauan, etta tuli pimeaa, ja joskus paastiin aloittamaan vasta kun oli jo pilkkopimeaa. Sillon oli kylla jannittavaa saada nuotio aikaseks taskulampun valossa, mutta jos ma oon saanu pari kertaa one match firen yksin aikaseks niin eikohan siihen pysty kuka tahansa. Taskulampun valo equals otokat, ja piti olla aika tarkkana kun soi, ettei tuu mitaan siipia ynna muuta vastaan.

Leirilla me nukuttiin aina mokeissa, yhteen cabiniin mahtu 7 muksua plus ohjaaja. Yleensa yhdella leirilla oli kaks ohjaajaa, tytto ja poika, joten makuujarjestelyt hoitu hyvin. Oon pari kertaa ollu yksin jonkun leirin kanssa, koska sinne ilmoittautu alle 7 muksua, ja kaikki tyttoja. Sillon ei tarvii odotella aina etta joko pojat on valmiita esim. menemaan uimaan, mutta sillon joutuu myos huolehtimaan yksin Bible Studysta - tai mika pahinta, cookoutista pimeassa. Mokkeja oli 16, jaettu neljaan kylaan - A, B, C ja D, ruokarakennus oli leirien B ja C valissa - ja yhdessa kylassa nukku siis yleensa kaks leiria, jos oli kaks mokkia per leiri. Meilla ohjaajilla oli mokit A-kylassa, tytoilla oma ja pojilla, jonne voitiin jattaa kaikki matkalaukut sun muut ettei niita tarvinnu vaihtaa joka viikko, kun yleensa ei oltu samassa mokissa kahta viikkoa perakkain. Ekana kesana meilla ei ollu tata systeemia, ja vahan oli rassaavaa aina raahata 10 viikon kamoja joka paikkaan. Kuvassa siis mun sanky missa nukuin viikonloppusin 2007 ja jos olin out of unit, ja jostain syysta sita tavaraa aina kerty (lue: Wal-Mart ja Target).

Mun sanky viime vuodelta, ja shittia on taas kertyny.

Muksut lahti perjantaina closing programin jalkeen eli jossain neljan maissa. Sen jalkeen oli Staff Meeting, jossa kerrottiin kuka on kenenkin kanssa ja milla leirilla seuraavan viikon, ja missa mokissa. Sitten siivottiin mokit, vietiin kamat joko uuteen mokkiin tai meidan viikonloppumokkiin, ja sitten yleensa lahdettiin leirin pakettiautolla vahan tuulettumaan. Meilla oli vapaata sunnuntaihin puoleenpaivaan asti, sitten piti valmistautua uusiin leirilaisiin. Vaikka leirin purilaiset oli hyvia, niin ei oo silti Wendy'sin voittanutta.

4th of Julyna meilla oli pidempi vapaa, ja yleensa oon reissaillu sillon. 2005 olin yhden ohjaajan Willin luona, 2006 lahdettiin Leahin ja kahden muun ohjaajan kanssa Delawareen. Poikettiin myos Philadelphiassa ja Hershey Parkissa. 2007 menin viikoks yhden ohjaajan perheen kanssa Myrtle Beachille South Carolinaan, ai jestas mika paikka! Ihan ku jossain Baywatchissa. Viime vuonna kaytiin tekemassa vaan paivan reissu Washington Diisiihin ja muuten hengattiin pomon isossa talossa, kun pomo itse oli Myrtle Beachilla. Grillailtiin yhdessa ja vaan hengailtiin.

Staff 2005. Tan ekan kesan kokoonpanosta meita oli viime kesana enaa nelja: mina, alhaalla vasemmalla oleva Nate, joka oli siis viime vuonna pomo, sen ylapuolella oleva Matt (viime kesan Assistant Director), ja ylhaalla kolmas vasemmalta oleva Walter. Oon kuitenkin kaikkien ohjaajien kanssa edelleen tekemisissa, osittain kiitos naamakirjan joka helpottaa huomattavasti yhteydenpitoa.

Mun piti menna tana vuonna takasin ja olla kenties Unit Coordinator tai Assistant Director, mutta Massanetta Springs paatti ettei leiria avata enaa koskaan. Ma jatin positiivisena sinne varmaan 10kg tavaraa ettei mun tarvis tuoda sinne mitaan, ja siella ne nyt on sitten luultavasti Naten vanhempien kellarissa. Viime kesana lensin suoraan New Yorkista Roomaan, ja mulla oli niin paljon kamaa, etta jouduin jattamaan viela osan tavaroista Milanoon, mm. makuupussini ja Darth Maul -viittani... Kylla ma aion viela hakea tavarani pois Virginiasta, ja moikkaamassa kavereita. Massanetta oli experience of a lifetime, ja tieto sinne paluusta oli aina iso henkireika. Meilla on suunnitteilla Massanetta Reunion Roomassa kesalla, Leah ja Lindsay lentaa Australiasta asti sinne, ja suunniteltiin jo Ryanin kanssa etta jonain paivana mennaan ja vallataan A-village, vaikka edes viikoksi.

Tassa viela Leahin tekema videokollaasi vuodelta 2007. Ma pilkahdan siella kerran, oon just ohjaamassa Startrekkin-energizeria.