Kaytiin asken kaannoskurssilaisten ja opettajan kanssa valtion yleisradioyhtiossa tutustumassa telkkariohjelmien ja leffojen kaantamisprosessiin. Oli tosi jannittavaa nahda miten hommat toimii ja nahda ammattilaisia tositoimissa. Toi vois olla meitsin unelmatyo; itsenaista tyoskentelya mut kuitenkin muiden ihmisten parissa. Terapeutti sano etta mun pitais loytaa joku intohimo tai tulevaisuuden ammattihaave, ja tiedan etta jo ens viikolla haluan tehda jotain muuta, mut tuo tutustumiskaynti toi kylla lisaa motivaatiota mun kaantamisopintoihin.
Meilla oli eilen Málnotkun III:n kurssikoe, jossa meidan jokasen piti pitaa parin minuutin puhe. Meilla ei ollu kauhean montaa aihevaihtoehtoa, joten valitsin puheeni aiheeks "Muoti - onko silla valia?". Puheen kasikirjoitus piti antaa opettajalle, joten kirjotin koetta edeltavana yona hiki hatussa jotain kakkaa paperille. Aamulla sitten kaikki piti puheensa, aihepiireihin jaettuina, ja sitten pienryhmissa keskusteltiin aiheesta, kerrottiin mielipiteet muille ryhmille ja lopuks puhuttiin yhdessa aiheesta. Mun puhe meni kuulemma hyvin, ja kaikki nauro parissa kohdassa. Pari ryhmaa valitsi keskustelun aiheeks mun aiheen, ja sain itekki avattua sanaisen arkkuni useamman kerran. Olin tosi yllattynyt mun aktiivisuudesta, koska oon sanonu ehka kolme sanaa koko lukukauden aikana tuolla kurssilla... Puheripulista tosin seuras kauhee introverttiuspaniikki, joten menin kokeen jalkeen kotiin nukkumaan.
Vahan levoton olo. Mua pelottaa niin paljon anoppilaan meno, vaikka Nicola sano etta ne tykkaa musta jo nyt... Italialainen kulttuuri on vaan niin erilainen ku suomalainen tai amerikkalainen, enka osaa kaikkia italialaisia etikettisaantoja. Taidan vaan rapytella silmia ja hymyilla tyhmasti, silla ollaan selvitty ennenkin.
Meilla oli eilen Málnotkun III:n kurssikoe, jossa meidan jokasen piti pitaa parin minuutin puhe. Meilla ei ollu kauhean montaa aihevaihtoehtoa, joten valitsin puheeni aiheeks "Muoti - onko silla valia?". Puheen kasikirjoitus piti antaa opettajalle, joten kirjotin koetta edeltavana yona hiki hatussa jotain kakkaa paperille. Aamulla sitten kaikki piti puheensa, aihepiireihin jaettuina, ja sitten pienryhmissa keskusteltiin aiheesta, kerrottiin mielipiteet muille ryhmille ja lopuks puhuttiin yhdessa aiheesta. Mun puhe meni kuulemma hyvin, ja kaikki nauro parissa kohdassa. Pari ryhmaa valitsi keskustelun aiheeks mun aiheen, ja sain itekki avattua sanaisen arkkuni useamman kerran. Olin tosi yllattynyt mun aktiivisuudesta, koska oon sanonu ehka kolme sanaa koko lukukauden aikana tuolla kurssilla... Puheripulista tosin seuras kauhee introverttiuspaniikki, joten menin kokeen jalkeen kotiin nukkumaan.
Vahan levoton olo. Mua pelottaa niin paljon anoppilaan meno, vaikka Nicola sano etta ne tykkaa musta jo nyt... Italialainen kulttuuri on vaan niin erilainen ku suomalainen tai amerikkalainen, enka osaa kaikkia italialaisia etikettisaantoja. Taidan vaan rapytella silmia ja hymyilla tyhmasti, silla ollaan selvitty ennenkin.
1 ummæli:
Hienoa, että visiitti sinne paikalliseen yleen antoi intoa :) Mulla mun viimeisessä työpaikassa, kun käänsin nettisivuja saksasta suomeks, sain kiksit, että "jes, tässähän olen ihan elementissäni!" vaikka kääntämisestä sain yliopiston käännöstunneilla tosi inhottavan ja ylivaikean kuvan.
Mun tietääkseni Italiassa ei oo paha moka, jos ulkomaalainen tekee jotain etiketistä poikkeavasti. Koska he tietävät, että olet ulkomaalainen, ja osaavat ottaa sen huomioon. Tai ainakin mul on tällainen kokemus aina ollut (pohjois-)italialaisten kanssa, en tiiä onko tää etelässä erilailla. Kun taas ranskalaiset eivät näitä asioita ota niin kevyesti kuin italialaiset. Kerran mietin mun italoeksän kans, et mitäköhän "Suomi Finland Perkele" olis italiaks... Päädyttiin et se olis "Italia dio bono!" Esitin tän illallispöydässä perheen kesken. Kaikki alko nauraan. Onneks niiden äiti oli keittiössä eikä kuullut kunnolla, hän oli vähän tiukempi tyyppi, niin parempi oli ettei kuullut.
Skrifa ummæli