Jammmmmmm. Taa viikko on ollu aika outo ku oon ravannu sairaalassa ja elokuvissa. Oon ihan tyytyvainen etta huomenna alkaa uusi viikko, pitaa tehda ihan simona kaannoksia ja italianlaksyja.
Talla viikolla oon pohtinu myos sita, etta joudun varmaan olemaan joulun taalla kun rahat ei yksinkertasesti riita lentolippuihin ja mulle tulis todella huono omatunto jattaa Nicola yksin tanne. Me ei olla puhuttu kyllakaan talla viikolla kamalasti, aikataulut on menny niin ristiin... ja mulla on niin pirun yksinainen olo, vaikka oonkin kavereiden kanssa hengannu talla viikolla mukavasti.
Jos ja kun oon tan joulun taalla niin aion hankkia jouluverhot, kynttelikot ja muuta joulukraasaa, koska oon jouluihminen henkeen ja vereen. Jos rahat riittaa ni ostan pienen muovikuusen, koska taalla kuuset on yleensa tuontikuusia ja maksaa ihan kivasti... Sitten vasaan ite ainaki porkkanalaatikon ja riisipuuron kiisseleineen, hommaan jostain pienen kinkun ja sit juon terastetylla glogilla itteni tainnoksiin. Gleðileg jól.
Onneks mulla on Spotify Premium ni voin luukuttaa taysilla joululauluja samalla ku ripustan jouluverhoja, vaikka tiedan etta siipalla on mielipide. Talla hetkella taa tuntuu lahinna rangaistukselta, mut mitas oon ollu ilman toita, oma vika.
Viikon kohokohta (euroviisufanit tietanevat, Ferman ah!):
Viikon kommentti: Wow, this is like the masters in hommamorðingjafræði! -Jean-Christophe
Viikon biisi:
