fimmtudagur, febrúar 25, 2010

kuvatuksia

Loysin vihdoinkin kannykan muistikortin adapterin, eli tassa hiukan kuvapaivitysta.

Kaytiin Ikeassa huonekaluostoksilla, palkka tuli ja meni.

Nicola ja Nicola kokoaa meidan sankya.

Mun mielipide perjantaista.

Mentiin sunnuntaina ruokkimaan Tjörninin tipusia.




Piti lahtea aamulla yliopistolle teesia kirjoittelemaan, yon aikana oli tullu lunta! Tahan asti oltiin selvitty mustalla maalla ja kymmenella lampoasteella.





Tanaan olin kylla supermuodikas.

Mun uudet Everlastin housut saa mut nayttamaan extralevealta, mutta ne on ihanan pehmeat ja niiden kanssa kelpaa opiskella ilman, et jalat puutuu viiden minuutin valein. Miten niin verenkierto-ongelmia?

Ahkeraa opiskelua.







Sain kaannososuuden tehtya, enaa hienosaato ja tarkistuttaminen, sitten alkaa teoreettinen osuus.

Mennaan vissiin taks yoks jo uuteen paikkaan, pestiin siella eilen lattiat. Sunnuntaina on kaikki tavarat siella sit!

sunnudagur, febrúar 21, 2010

Viikon saldo

Lainailen Matte sulta tata ideaa, danke :)

Kulttuuri *

Kuuntelin radiota bussimatkojen ajan, siinapa se.

Biletys/sosiaalielama *

Huoneessani rokkasin euroviisubiisien tahtiin ja soin Jaanan, Helin ja Grétarin kanssa vohveleita koululla lauantaina.

Rantakuntoon 2010 -projekti ****

Maanantaina en menny salille ku hengittaminen oli aavistuksen verran kivuliasta, mutta keskiviikkona ja perjantaina rehkin molemmilla kerroilla reilun tunnin; puoli tuntia hikiliikuntaa juoksupyoralla ja jollain ihme hiihtolaitteella ja sit 45 minuuttia lihasjuttuja. Perjantaina vaihdoin jalkaprassiin ja selkalihaslaitteeseen enemman painoja ja olin koko loppupaivan ihan kuollu, ja unohdin venytella oikean kyljen. Vihaan liikuntaa ja lenkkeilya, mut jostain syysta ootan aina innolla salille lahtemista. Miinusta tulee koulun paakahvion porkkanakakusta; halpaa, taivaallisen hyvaa ja ei mitaan laihdutussellasta. Teesia tehdessa en laske kaloreita, muuten olisin jo hirressa.

Isanmaallisuus *

Kerran oon olympialaisia kattonu puolella silmalla ku nayttivat jotain maenlaskua, ja mulla oli Farmvillessa mansikoiden poimiminen kesken, taalla naytetaan kisoja aika huonosti. Kannustin lahinna islantilaisia, niita on muistaakseni nelja kappaletta kisaamassa. Aidin kanssa oon jutellu gmailissa aika paljon talla viikolla.

Koulu ***

Jatin tietokoneen kotiin talla viikolla etta voisin keskittya luentoihin. Kirjallisuuden opettaja oli tyytyvainen kun olin loytany yhteen islantilaiseen runoon oikeat runomitat (kaikkitietavat venajattaret oli kerranki pihalla) ja mediaopettajan luvalla menin torstaina kuuntelemaan luentoa kirjasta, josta teen kaannosta BA-teesia varten - luennon piti itse Bragi Ólafsson, joka kirjoitti kyseisen kirjan! Luennon jalkeen juttelin hetken Bragin kanssa ja sen mielesta oli jannittavaa, etta kaannan siita osan suomeks. Sain omistuskirjotuksenkin kirjaan :D teesia oon saanu tehtya porkkanakakun voimin, viela 5 sivua kaannettavana ja sit alkaa teoreettinen osa. Yliopistolla oli esittelypaiva lauantaina, jossa jokaisella aineella oli oma standi ja siella oli kaikenmoista tietoa. Juttelin kaannostieteen proffan kanssa ja se oli liekeissa kun kerroin, etta mun aidinkieli on suomi. Kaannostieteessa joutuisin ottamaan suomen kursseja :D ja islannin kans, mut voisin myos kuulemma ottaa kolmannen kielen.

Kotityot ***

Oon tiskannu melko ahkerasti ja alkanu muuttopakkauksen, mun huoneesta loytyy vaan niin mielenkiintosta shittia etta pakkaaminen sujuu melko hitaasti... pakko jaada tutkimaan joka hemmetin paperilappu ja kaikki muistivihot, koska niista loytyy aina lahes poikkeuksetta jotain hysteerista. Alunperin tulin Islantiin yhden matkalaukun kanssa, mut nyt tilanne on jotenkin paassyt karkaamaan kasista.

Ens viikolla luvassa salilla reippailua, teesin kirjottamista, Sjálfstætt fólkin lukemista ja muuttolaatikkojen pakkailua - sunnuntaina pitais olla taa kamppa tyhja!

föstudagur, febrúar 19, 2010

Islannin plussia ja miinuksia

Tanaan on masentanu niin paljon, etta voisin listata Islannin huonoja puolia vaikka loputtomiin. Tassa on nyt osa miinuksista:

- Saa. Aina tuulee ja tosi usein sataa, semmosta arsyttavaa kastelevaa tihkusadetta. Sateenvarjoa ei voi kayttaa, koska tuuli vaihtaa suuntaa viiden sekunnin valein - ja kylla, taalla on mahdollista myos tuulla alhaalta. Ois kiva jos taalla ois joskus helletta kesalla.
- Þetta reddast. Islantilaisilla on semmonen asenne etta ala koskaan jata huomiselle sita minka voit tehda ylihuomenna. Kukaan ei tieda koskaan mistaan mitaan (nimim. monet kerrat yliopistolla tapellut) eika kukaan ota stressia mistaan. Sillon ku yliopisto hukkas mun hakupaperit kukaan ei tehny yhtaan mitaan asialle ja ma olin sydan syrjallani etta oonko ma nyt sit turhan takia taalla vai mita tapahtuu. Tyosopimuksia mun ei kuulemma tarvii kirjottaa ku oon pohjoismaalainen, tai antaa laakarintodistusta tyopaikalle ku niita ei kiinnosta. Pomo voi lahtea kotiin kesken paivan jos sita ei kiinnosta olla toissa.
- Islantilaiset lapset. Vanhempia ei nayta kiinnostavan patkan vertaa miten lapsia kasvatetaan, melkein kaikki kayttaytyy niinku niilla ois ADHD ja ei kunnioita muita, varsinkaan ulkomaalaisia. Islantilaiset pissikset kulkee huppareissa ja lyhyissa housuissa pakkasella ja arvostelee kaikkea mika liikkuu ja ei liiku. Suomessa ja Jenkeissa oli mahtavaa tyoskennella lasten kanssa, mut taalla se on yhta helvettia.
- Rotupuhtaus. Ulkomaalasella ei oo kovinkaan helppoa taalla, varsinkin jos ei puhu islantia. Taalla oli pari vuotta sitten melkein 10 000 puolalaista, mika on paljon suhteutettuna Islannin vakilukuun, n. 300 000. Puolalaiset teki hanttihommia, semmosia mitka ei islantilaisille kelvannu. Kun olin ruokakaupassa toissa 07-08 kuulin tosi usein valituksia siita, et miksei kassatytot voi olla islantilaisia, miks niiden pitaa olla puolalaisia jotka ei puhu islantia. Teki mieli sanoa etta rouva hyva, haluatko laittaa turkistakkisi tuohon ja tulla itse tanne kassalle? Tai ruveta tuosta noin vaan opiskelemaan itsenaisesti pirun vaikeaa kielta, koska sulla ei oo 70-tuntisten tyoviikkojen takia aikaa menna kurssille? En tykkaa puhua taalla englantia, koska sillon ihmiset kattoo niinku halpaa makkaraa. En tiia mimmonen tilanne Suomessa on, suomalaiset on kylla yhta nirsoa kansaa ku issikat.
- Ruokakauppojen valikoimat. Jos haluat hedelmia mitka ei oo nahistuneita tai homeessa, saat maksaa enemman. Pakastepaprikatkin oli tummanruskeita. Mulla on ikava Suomen ruokakauppoja, joku juustohyllykin Sittarissa on taivas meikalaiselle. Tai karkkiosasto! Tai pastaosasto! Taalla on melkein kaikki tuotteet tuontitavaraa, ja islantilaisille nayttaa ihan hyvin riittavan tyyliin 5 jugurttimakua. Paivaykset pitaa myos tarkistaa aina ennenku ostaa mitaan, kerran kassapaallikkona loysin lampaankoiven jonka paivays oli menny umpeen kuukausi sitten. Eika pomoa yllattaen kiinnostanut.
- Islantilaiset lehdet. Taalla melkein kaikki on turhia julkkiksia, tai semmosia mista kukaan ei oo ennen kuullukaan. Ja mua arsyttaa miten paikallisen seiskan otsikoissa pitaa lyhentaa nimia, esim. Jón Halldórsson ja Rúna Björnsdóttir ois Jón Halldórs ja Rúna Björns. Nimien lyhentaminen ei tee teista yhtaan sen jannittavampia, sori vaan.

Jottei taa menis nyt pelkaks vihanpurkamiseks, tassa myos Islannin plussapuolia:

+ Luonto. Puuttomat laavakentat, geysirit ja vuonot on vaan jotain niin fantastista. Viela ku onnistuis bongaamaan ne perhanan lunnit, johan tassa ollaan kolme vuotta pidetty silmia auki. Revontulet on kans tosi jees.
+ Kieli. Vaikka valitan islannin vaikeudesta lahes paivittain, mun mielesta se on kuitenkin kaunis kieli ja tykkaan siita etta se on sailyny sen verran samanlaisena, etta jopa mina pystyn lukemaan 1300-luvulta olevia kirjoituksia.
+ Tietyt islantilaiset herkut. Kleinur, skyr, mjólkur kex, kókómjólk, Bæjarins Beztu, rúgbrauð (vahan niinku maalaisleipa) ja bananabrauð, jonka reseptin jo postasinki tanne... omnomnom. Islantilainen suklaa on kans hyvaa, aavistuksen verran makeempaa ku esimerkiks fazerit.
+ Kennitala eli henkiloturvatunnus. Meet mihin vaan niin aina kysytaan kennitala ja sielta loytyy ihan kaikki tiedot, eika se oo salainen niinku Suomessa. Jos meet kirjastoon ja unohdit kortin kotiin niin sanot vaan kennitalan ja tadaa, homma hoidettu. Kennitala nakyy pankkikortissa ja siina on myos kuva, eli jos meet baariin niin se kelpaa henkkarina - eli voit lahtea jorailemaan ja ottaa vaan yhden kortin taskuun.
+ Tyopaikan saanti. Paikan saanti itsessaan voi olla tosi hankalaa, varsinkin ulkomaalaselle, mutta otetaan hyvana esimerkkina Nicola: italialainen, ei puhu kovinkaan hyvaa islantia, ei mitaan valmista koulutusta lukion jalkeen, ei tyokokemusta paivakodista. Silti paasi paivakotiin toihin, kaupungin palkkalistoille. Ja puhuu nyt paljon enemman islantia :) eli taalla voi paasta kunnon toihin ilman koulutusta, ja jos on koulutus niin saa parempaa palkkaa.
+ Turvallisuus. Taalla ei tehda kauheasti rikoksia, jos lahden yoelamaan niin voin ihan hyvin kavella aamuviidelta yksin kotiin. Pari humalaista saattaa sanoa jotain, mut muuten saan rauhassa kavella kotiin. Turun keskustassa ei ois toivoakaan, pelkaan siella paivanvalossakin... Kun asuin Eyrarbakissa niin asuttiin kirjaimellisesti ison vankilan vieressa eika talon ovissa ollu lukkoa. Huoneeni oven laitoin kylla lukkoon, ihan vaan senki takia ettei pojat hyokanny pelaamaan jalkapalloa mun huoneeseen lauantaiaamuna :)
+ Fréttablaðið. Ilmainen sanomalehti, joka tupsahtaa 6 paivana viikossa oviluukusta.
Mikas taalla ollessa, ainakin toistaseks.

þriðjudagur, febrúar 16, 2010

kuvahaaste

A picture that makes your heart smile.
Michiganin, Delawaren, Suomen ja Australian edustajat Philadelphiassa 4th of July 2006.

Oli pakko laittaa toinenkin: oltiin Tallinnassa kuoromatkalla 2004.


A picture that describes how you’d like to spend every day.Nicolan kanssa Pugliassa.

A picture of how you’d like the world to see you.
maailman kansalaisena


A picture of you very drunk.

A picture of you with someone you love.

A picture that you had no idea was being taken.Laulettiin tyttojen kanssa lakkiaisissa.

A picture of you when you were anything but happy.NYCissa lahdossa lentokentalle ekan jenkkikesan jalkeen, jonka viela tossa vaiheessa luulin jaavan myos viimeiseks jenkkikesaks, eika napannu Suomi kylla yhtaan.

A picture of a time in your life that’s over, and you couldn’t be more thankful that it is.
Selfoss, Islanti, kevat 2007. Muuten mahtavaa aikaa, mutta huh mimmosien ihmisten kanssa joutu olemaan tekemisissa.

A picture of a time in your life that’s over, but you wish it wasn’t.
Camp Massanetta, Harrisonburg VA 2005-2008

A picture of you showing off a new haircut/color.

A picture of you being ridiculous.

A picture of a time when everything was changing.
Penkkarit 2006

The most recent picture of you.

föstudagur, febrúar 12, 2010

neul neul neul

Aiti lahetti mulle ystavanpaivayllatyksen, jossa oli suklaata ja ihana villalankakera!


Nalle Kukkaketo (kuva Novitan sivuilta) on ihanan pehmeeta lankaa, ja niita on 5 eri varia, kaikki kukkasnimilla :) Aiti lahetti mulle tuon ruususellaisen, mika on viela kauniimpi luonnossa kuin tuossa kuvassa, ihanan kirkkaat varit :) siina on lisaks jojobaa ja aloe veraa, joten niista saa taydelliset unisukat uuteen asuntoon :)

Sukkien lisaks oon hurahtanu lopapeysojen neulomiseen. Lopapeysa on perinteinen islantilainen villapaita, kuulemma vedenpitava, en oo sita kokeillu. Lopapeysat on tosi lampimia, mut mulla ainakin tuppaa tuo islannin myrskytuuli tulemaan paidasta lapi. En kuitenkaan kayta lopapeysaa kovinkaan usein, koska takin alle jos semmosen laittaa niin kuolee bussiin ja on Michelin-olo.

Tein ekan lopapeysan itelleni, ja en oikein lammenny niille maanlaheisille ja neutraaleille vareille, joita niissa yleensa kaytetaan. Aidille tein joululahjaks punasen, taas vahan poikkeuksellisia vareja :) Kun kavelen kaupungilla tuo pinkki lopapeysa paalla niin ihmiset tuijottaa ja kommentoi, enka muuten oo koskaan nahny kellaan muulla pinkkia. Mulla on tuolla kaapissa hot pink -variset langat odottamassa, siita lopapeysasta tulee niin töff!

Lopapeysa, jonka tein kaverilleni Simonelle.

Nicolan peysa, jota se kayttaa paivittain.

Taa ei oo mun tekema, mut vannon et jonain paivana teen tommosen peysan missa on lunneja :)

Tommosen peysan saa tehtya viikossa, se lanka on hiukan paksumpaa joten neulominen on nopeempaa ku jos painelis esim. seitseman veljeksen langalla menemaan :)

Eika noiden peysojen kuvioiden tarvii tosiaan olla perinteisia, mun suomalainen kaveri Jaana on lopapeysavirtuooso; se taikoo paitoihin tosta noin vaan paloviinapullot, paakallot, lumihiutaleet, vaan taivas on rajana... Oon harkinnu etta jos siihen hot pinkkiin peysaan tekis Hello Kittyt, sekin oli alkujaan Jaanan idea. :)

Jos ostaa langat ja neuloo lopapeysan itse, voi saastaa ihan mielettomia summia. Jos teen paidan itelleni niin langat maksaa vajaat kaks tonnia kruunuissa eli euroissa noin 12e, kun taas turistit voi joutua pulittamaan valmiista paidasta kymmenkertaisen hinnan! Eika lopapeysan neulominen oo vaikeaa, kunhan jaksaa laskea silmukoita ja tapella helposti katkeavien lankojen kanssa :)

mánudagur, febrúar 08, 2010

Mika on Stevie Wonderin lempivari? -frotee

Saatiin eilen meidan uuteen kamppaan sanky, patja ja kirjahylly :) Nicolan kaveri Nicola tuli auttamaan ja toi mukanaan ruuvimeisselit ja vasaran. Silla aikaa kun pojat kokos sankya, meitsi kokos keittiossa kuivaustelineen astioille ja MacGyveroin sen kasaan kera veitsen. Islannissa ei siis oikeestaan tunneta kasitetta kuivauskaappi astioille, en oo koskaan nahny taalla semmosta. Paitsi ehka Ikean valmiskeittioissa. Viela 20 yota ja saadaan virallisesti muuttaa sinne :)

Menin aamulla Kaunareiden jalkeen salille ja juttelin bussissa brittilaisen Liamin kanssa, joka opiskelee tokalla vuodella islantia. Hehkuteltiin Islannin tanvuotista euroviisua, joka on kylla ehdolla olleista biiseista kaikkein paras. Je ne sais quoi on kylla 100% euroviisuainesta, ja Hera Björk on kokenut viisukonkari. Finaalissa nahtiin myos savukone, euroviisumaisia askelluksia lavalla ja lopussa tietty tuulikone - pakollista modulaatiota unohtamatta. Ja jos vaikka Ranskalta heruis pisteita tana vuonna... En jaksa odottaa!

Ja tassa siis Islannin viisu, euroviisuvihaajat alkaa vaivautuko.

laugardagur, febrúar 06, 2010

pikkuveljen muistolle

Tanaan on kulunu tasan 8 vuotta siita, kun mun pikkuveli Urho Reipas synty kuolleena. En tajunnu, etta siita on jo niin kauan... Sytytin ainoan kynttilan minka loysin, eli kynttilan minka ymparilla on kuva Samuel L. Jacksonin vahanukesta.

Sytytan yleensa kynttilan Urholle kun satun kirkkoon, tana jouluna sytytin kynttilan Italiassa.

Oot rakas, pikkuveikka!

föstudagur, febrúar 05, 2010

mieleni minun tekevi

Tapahtui eraana perjantaina... okei, tanaan.


Olin koululla kirjottamassa kandityota, yritin kovasti pitaa motivaatiota ylla ja kaikki meni hyvin, kunnes kuulin jotain erittain hammentavaa...


...kuulinko ma nyt oikein?


Kylla, mua vastapaata istu kaks aika hyvannakosta miekkosta, jotka keskusteli keskenaan - toinen puhu italiaa, toinen espanjaa. Se jos mika... tai enpa sanokaan. You get the picture. Kræst, ma vannon. Oisin voinu kuunnella sita keskustelua loputtomiin, vaikka ne puhukin vaan opiskelusta. Tsitsing.


Opiskelumotivaatiota pitaa ylla mun muistiinpanovihko ja kansio, jotka Nicola osti mulle yhdesta pienesta italialaisesta kirjakaupasta. Hello Kitty -juttuja ei voi koskaan olla liikaa, ainakaan Sirulandiassa.

Ostin muuten eilen tommoset kengat, mut vaaleanturkoosit kun oli alennuksessa. Ostin viime huhtikuussa tuommoset punaset missa oli valkosia paakalloja, ja ne oli ehka parhaat kengat ikina. Maanantaina ne sano kovan kayton jalkeen sopimuksen irti, ja oli pakko ostaa uudet. Voi harmi :)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails