föstudagur, ágúst 31, 2012

ahahahkanbalaba

Äh, ettisin äsken täältä blogista bananabrauðin ohjetta ja eksyin lukemaan vanhoja postauksiani parin vuoden takaa. Huh että alko ahdistaa. En ymmärrä miten en sillon nähny että oon ihan väärässä paikassa. 

En oo edelleenkään katunu mun päätöstä muuttaa takas Suomeen. Myönnän, että mulla on kova ikävä takas Italiaan, tänään tuli vuosi siitä ku lähdin sinne vaihtoon. Tiedän kuitenki, että nyt ois pahin mahdollinen aika mennä sinne ku se työttömyystilanne on mitä on. Mun cagliarilainen vuokranantaja pyys mua sinne au pairiks sen ihanille koirille, ja oishan se ollu ihanaa mennä sinne, mut en jaksa enää kaukosuhteilua. Mun on niin hyvä olla Samuelin kanssa, ja uskon että sit on vielä ihanampaa ku saan jotain töitä tai pääsen kouluun.

Näyttää siltä, että mä saan ku saanki palautettua graduni keskiviikkoon mennessä, eli valmistun vihdoin :) tää tarkottaa sitä, että nyt mun pitää löytää Cagliarin yliopistosta toinen ohjaaja mun väitöskirjaan ja saada mainosmiljuunia ja sponsoreita niin että voin matkata sinne usein väikkärin puolesta ;) 

Jos nyt ees sais eka ne maisterin paprut kouraan ja tutkimussuunnitelman Turun yliopiston postilaatikkoon, banaanileivän sentäs sain just uuniin.

Äitysä ja Susu.
Löysin tänään 10 vuotta vanhan Sooda-kalenterini,
miten niin oon sillon jo ollu ihan in love?

Meillä oli eilen meidän eka vuosipäivä! :)


laugardagur, ágúst 18, 2012

jättebra

Saan kuulla aika usein, että oisinpa mä niin rintava ku sä. Älkää oikeesti toivoko sitä. Nää on todella ärsyttävät, painavat ja aina tiellä. Sopivien rintaliivien ettiminen on kamalaa.

tässä tuorein kuva,
otettu pari viikkoa sitten
Pointtina tässä on se, että mua raivostuttaa kaks asiaa. Ensimmäinen asia on se, että miks hemmetissä isoissa rintsikoissa ei voida käyttää niitä samoja ihania kankaita ku joissain A-kupin malleissa? Eihän sen kankaan kuvioinnin pitäis vaikuttaa mitenkään niiden rintaliivien kokoon tai tukevuuteen? Tämmösiä kyllä löytyis kaikissa sateenkaaren väreissä, on pitsiä, kuvioita ja röyhelöitä...


...mut sit ku mennään C- tai D-kupista isompiin ni valikoima on yleensä tätä:



ei oo mun kuva :D vaan tuolta.
Miks meitä sorsitaan? Tekeekö isorintasuus ihmisistä tylsiä ja mielikuvituksettomia? En oo ikinä nähny mitään riemunkirjavia rintsikoita omassa koossani, voihan olla että niitä löytyis jostain nettikaupasta... ja maksais omaisuuden. Plus eihän sitä ikinä tiiä että onko niiden koot samoja ku muualla. Toinen vaihtoehto ois kait tilata jostain pornokaupan nettisivuilta, mut ne isot koot on saletisti tarkotettu sellasille kellä on silikonit, ja tämmöset luontaiset tuotteet nyt ei uhmaa painovoimaa ihan samalla tavalla ku semmoset.

Tutustuin kuukausi sitten Change-liikkeessä, ja kysyin ekaa kertaa ikinä apua myyjältä. Myyjä kysy että no mitäs kokoa oot käyttäny, ja sanoin että 90DD, mutta Italiassa jouduin tyytymään kokoon 90D ku kaupoissa ei ollu isompia, eikä kukaan osannu neuvoa mistä niitä löytyis. Myyjä kehotti mua ottamaan koon 85H, multa meinas pettää pokka siinä vaiheessa, mutta ne sopikin täydellisesti! Värivaihtoehdot oli taas sitä peruskamaa eli maksamakkaran eri sävyjä. Äsken niiden nettikaupassa löysin omaa kokoani tällaiset:

mut ihan tällä hetkellä ei oo varaa heittää viittäkymppiä yksiin rintsikoihin. Muut tänhetkiset 85H:t oli sit niitä maksamakkarasellasia, mustia tai valkosia.

Toinen mikä mua ärsyttää suunnattomasti on se, että joskus kuulen miesten valittavan siitä et naiset käyttää push up -rintsikoita, ja sit ku ne viedään baarista kotiin ni ei ne tissit ookaan niin terhakat. Siis mitä jumalauta!? Jos mulle ois joku sanonu noin joskus ni oisin varmaan tinttassu päin näköä. Jos naisella on isohkot luomutissit, ni aika harvassa tapauksessa ne uhmaa painovoimaa. Gravity is a bitch, ellet oo aina onnistunu löytämään tosi hyvin tukevia rintsikoita jo siitä lähtien ku ekoja tarvitsit. Mun mielestä miehillä on enemmän lupaa valittaa siinä vaiheessa, jos naisen rintsikoissa onki täytteenä jalkapallonpuolikkaat, mut nainen ite on kokoa A ja antaa ymmärtää jotain muuta...

Ja kyllä, olen miettiny pienennysleikkausta, mut se ei varmaan kauheesti kannata ennenku on muksuja hankkinu, eikös ne siinä touhussa kasva taas.

fimmtudagur, ágúst 16, 2012

No mitäs nyt sit?

Toi on kysymys, minkä kuulen aina kun tapaan ystävän tai vanhan tutun nyt ku oon palannu Suomeen.

Teen väitöskirjan italiaks Turun yliopistossa rahoituksen avulla, sillon tällön kääntelen tai tulkkaan freelancena, opiskelen paria uutta kieltä ja nautin ihanista koti-illoista kultani kanssa.

Tollai toivon sanovani esim. puolen vuoden päästä. Tällä hetkellä koitan epätoivosesti markkinoida itteäni kustantamoille ja odotan että saisin graduni ekan version vihdoinkin takaisin proffalta, oon sen yli kuukausi sitten lähettäny eikä mitään oo kuulunu. Ei onneks ota yhtään aivoon, andskotans. Tohtorilinjojen hakuaika päättyy tän kuun lopussa, ei toivoakaan että ehtisin enää siihen... eli pakko hakea sitten talven haussa, oiskohan sen deadline ollu sit marraskuun lopussa. No, ainakin ehtii väsäämään killerit tutkimussuunnitelmat ja panikoida rahotuksen hakemisen kans. Jee.

Hukutan murheeni kielioppiin.

sunnudagur, ágúst 05, 2012

Xin chào!

Terkkuja Hanoista! Oon nyt ollu täällä 9 päivää, huomenna lähden kotiin. Edustin kahden islantilaisen kanssa Islannin esperantisteja kansainvälisessä esperantokongressissa, koska me järjestetään se Reykjavíkissä ens vuonna! Tässä vähän kuvamatskua.

vietnamilaiset ystävät kansallispuvuissaan
aamuruuhkan alkua aamuseiskalta
vietnamilainen ruoka on TOSI hyvää.
toi hanoi-olut on kans tosi hyvää.
kirjallisuuden temppelistä
Halonginlahti
Hồ Chí Minhin mausoleumi, päästiin sisäänkin
One Pillar Pagoda
Mai Châu
Francesco, vanha esperantistiystävä kuuden vuoden takaa!
Grétar ja meidän alkutekijöissään oleva ständi
Että semmosta! Nyt voisin lounastaa täällä hotellihuoneessa makeeta leipää ja valkosipulimakkaraa, ja sit käydä kahdessa historiamuseossa. Huomenna lennän Singaporen kautta Hesaan, pitäkää peukkuja ettei peffa repeä 12 tunnin lennolla!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails