Kesakuntoon 2020

Otin itteani eilen niskasta kiinni ja menin ostamaan yliopiston kuntosalin kausikortin. Maksoin tan lukukauden kortista 3500kr eli vajaat 20e. Saan menna sen kanssa kuntosalille rajattomasti, siella on peruslaitteet ja pari juoksumattoa ja kuntopyoraa, kun meen luentojen jalkeen jossain aamukymmenelta niin ei siella oo muuta ku pari hassua intoilijaa. Saisin menna myos joogatunneille ja pelailemaan jotain pallopeleja, mut oon sillon kuorossa.

Reippailin tanaan tunnin verran, puolisen tuntia kuntopyoralla plus jossain hiihtolaitteessa, ja puol tuntia askartelin kaikenmoisten lihaslaitteiden kanssa. Mulla on edelleen steppiuran jaljilta jalkalihakset aika hyvassa kunnossa, mut mun peruskunto on oikeesti miinuksen puolella. Jaksan juosta ehka minuutin, mistaan punnerruksista puhumattakaan. Paasaantosesti haluan vaan kiinteytya ja ehka pudottaa kiloja, mut olis niin ihanaa pystya syomaan ihan mita tahansa ilman, etta pitaa laskea kalorit! Oon menny jo siihen pisteeseen, etta lasken kaiken mita syon, muistan kalorimaarat ulkoa ja lasken sillon tallon huomaamattani myos muiden syomat kalorit.

Tanaan tapahtu ehka yks rentouttavimmista asioista ikina: juttelin tanskalaisen ja ranskalaisen kurssikaverini kanssa tauolla englanniks! Puhutaan aina yleensa kaikkien kanssa keskenamme islantia, mut oikeesti, kuka jaksaa taivutella sanoja ex tempore sita mukaa kun puhuu, aamukahdeksalta? Ekki ég.