muutoksen tuulet puhaltaapi

There's no turning back now. Kaytiin viikko sitten tiistaina kattomassa yhta asuntoa, ja toissapaivana kirjotettiin vuokrasopimus ja saatiin avaimet. Kamppa on Vesturbærissa, eli Reykjavíkin lansiosassa, 5 minuuttia Nicolan tyopaikalta ja reilun vartin paassa yliopistolta. Meidan vieressa on myos pizza(nouto)paikka, Subway, ruokakauppa, apteekki ja hiukan kauempana pari muuta ruokakauppaa ja Suomen suurlahetysto.

Meidan kampassa on kaks huonetta ja keittio, ja vihdoin meilla on suihku, jossa ei tarvii askarrella kylman ja kuuman nupin kanssa! Asunto on kakkoskerroksessa, tosi vilkkaan kadun vieressa. Atlanttikin nakyy melkein ikkunasta, asunnon ulkopuolelta kylla.


Me saatiin sinne poyta ja nelja tuolia, kaks mattoa, hieno puinen TV-kaappi, lamput ja salekaihtimet, muut jutskat ostetaan ite. Meinataan olla taalla pidempaan, ja mietittiin etta ostetaan vuodesohva vierailijoiden varalta, kun puhutaan ainakin parin vuoden asustamisesta. Oon jo ihan liekeissa oottamassa lauantaista bussireissua Ikeaan, autottomana ei voida ostaa paljoa mutta jos alottais vaikka kattiloista ja astioista :)

Heli muuttaa poikkiksensa kanssa jo tana viikonloppuna, saivat tietaa tanaan. Niin se Hátúnin residenssi sitten tyhjenee. Johanna muuttaa poikkiksensa kanssa helmikuun lopulla, niinku mekin. Taa on ollu kiva asumismuoto, vahan niinku soluasumista mut hyvien kavereiden kanssa. Nyt pitaa sitten vaan kahvitella usein ja tehda kahvitreffeja johonkin kahvilaan.

Taa on mun toinen kerta avovaimona, ekalla kerralla olin 18 ja kihloissa. Meidan rivitaloasunto oli unelma, aivan ihana, saunakin oli kiva vaikken koskaan ookaan ollu kova saunomaan. Musta tuntuu etta oon nyt valmiimpi, onhan tassa neljan vuoden aikana kasvanu kuitenkin jonkun verran. Nyt pitaa olla muutenkin itsenaisempi, kun perhe asuu eri maassa.

Ainoa huono puoli tassa yhteenmuutossa on se, etta nyt mulla ei oo enaa mitaan paikkaa minne paeta jos tulee Siru-hetki. Voin viela neljan viikon ajan tarvittaessa paeta sydanlakanoihini Hello Kittyn viereen ja kattella mun huoneessa olevia punasia ja vaaleanpunasia juttuja. Nicola ei takuuvarmasti suostu laittamaan mun Happy Bunny -julistetta seinalle, tai Ewan McGregorin... Enta miten kay mun Littlest Pet Shop -sammakoille? Puuh, en tuu varmaan koskaan kasvamaan aikuseks.