Huh kun mahassa on jatkuvasti perhosia. Tuntuu, etta nyt yhtakkia on tullu se hetki, millon aikuistuu, ja ne hetket mita on aina miettiny etta "sit ku ma oon iso, niin...".
Kun ma lahdin viikko mun 18v-synttareiden jalkeen yksin jenkkeihin kesaks, aattelin vaan et jee, jannaa. Kun seikkailin samana kesana rahattomana New Yorkissa yksin, aattelin et jee, jannaa. Kun tulin tanne 19-vuotiaana ja asuin keskella ei-mitaan ja leikin issikkaveljien kanssa 20m/s -tuulessa, aattelin et jee, jannaa. En ees reagoinu mitenkaan kummallisesti ku muutin Jenkeista tanne Reykjavíkiin kakskymppisena ja harhailin yliopiston kaytavilla tai laskin kassakaapin sisaltoa ruokakaupassa.
Nyt joulun jalkeen musta tuntuu ihan erilaiselta. Oon tavannu Nicolan perheen ja musta tuntu heti, etta oon osa sita. Tadit ja sedat jutteli mun kanssa, ihan ku oltais tunnettu aina. Sitten tultiin takasin tanne ja alettiin ettimaan asuntoa. Tyttojen kanssa on kiva asua, mutta nyt kun niillakin on poikaystavat ni tuntuu etta nyt on hyva hetki hajaantua, kun nekin muuttaa poikkistensa kanssa yhteen. Loydettiin yks kiva kaksio Reykjavíkin lansiosasta, lahelta yliopistoa, merta ja Nicolan tyopaikkaa. Se on toisessa kerroksessa, ja sita maalataan just. Mennaan vissiin sunnuntaina tai maanantaina kirjottamaan vuokrasopimus, ja muutetaan maaliskuun eka. Siella ei oo mitaan huonekaluja, eika meilla oo mitaan muuta ku iso patja, joten turvaudutaan Ikean tai Rúmfatalagerinnin (Jysk) antimiin.
Kandityokin pitais vasata. Juttelin mun supervisorin kanssa ja se sano etta saan tehda kaantamisesta, mutta ois toinenkin kiinnostava aihe, josta kukaan ei oo viela kirjottanu: prefiksien eli etuliitteiden auð- ja tor- vertailu kielitieteellisesti ja historiallisesti. Veikkaan etta paadyn kuitenkin tohon kaantamiseen, jos kert meinaan hakea kaannostieteen maisteriohjelmaan. Iik, aikuisten juttuja!
On se janna miten joidenkin kakkuvuokien tai raastinraudan ostamisen miettiminen saa perhoset liikkeelle ja younet lyhyiks. Tai se fakta, etta meidan piti varmistaa vuokraisannalta, etta meilla on lupa hankkia lapsia :D
Maisterintutkinnon hakupaperitkin pitais kohta laittaa menemaan. Musta tuntuu etta olisin edelleen se sama tytto, joka lukion aikantunnilla kuunteli Josh Grobania kaverin CD-soittimella ja ootti ku kuuta nousevaa etta paasi baariin keskiviikkoiltana. Baari-intoilu on kadonnu, mutta tuntuu jotenkin vaaralta etta ma oon sellanen, joita ite tarkkailin kun aiti vei mut mukanaan luennoille yliopistolle ja aattelin, etta vau, noi on niin isoja ja tietaa paljon asioita.
Nicola tayttaa huomenna 24. Mun isa oli 24 ku synnyin. Saanko ma kriisiytya?
Kun ma lahdin viikko mun 18v-synttareiden jalkeen yksin jenkkeihin kesaks, aattelin vaan et jee, jannaa. Kun seikkailin samana kesana rahattomana New Yorkissa yksin, aattelin et jee, jannaa. Kun tulin tanne 19-vuotiaana ja asuin keskella ei-mitaan ja leikin issikkaveljien kanssa 20m/s -tuulessa, aattelin et jee, jannaa. En ees reagoinu mitenkaan kummallisesti ku muutin Jenkeista tanne Reykjavíkiin kakskymppisena ja harhailin yliopiston kaytavilla tai laskin kassakaapin sisaltoa ruokakaupassa.
Nyt joulun jalkeen musta tuntuu ihan erilaiselta. Oon tavannu Nicolan perheen ja musta tuntu heti, etta oon osa sita. Tadit ja sedat jutteli mun kanssa, ihan ku oltais tunnettu aina. Sitten tultiin takasin tanne ja alettiin ettimaan asuntoa. Tyttojen kanssa on kiva asua, mutta nyt kun niillakin on poikaystavat ni tuntuu etta nyt on hyva hetki hajaantua, kun nekin muuttaa poikkistensa kanssa yhteen. Loydettiin yks kiva kaksio Reykjavíkin lansiosasta, lahelta yliopistoa, merta ja Nicolan tyopaikkaa. Se on toisessa kerroksessa, ja sita maalataan just. Mennaan vissiin sunnuntaina tai maanantaina kirjottamaan vuokrasopimus, ja muutetaan maaliskuun eka. Siella ei oo mitaan huonekaluja, eika meilla oo mitaan muuta ku iso patja, joten turvaudutaan Ikean tai Rúmfatalagerinnin (Jysk) antimiin.
Kandityokin pitais vasata. Juttelin mun supervisorin kanssa ja se sano etta saan tehda kaantamisesta, mutta ois toinenkin kiinnostava aihe, josta kukaan ei oo viela kirjottanu: prefiksien eli etuliitteiden auð- ja tor- vertailu kielitieteellisesti ja historiallisesti. Veikkaan etta paadyn kuitenkin tohon kaantamiseen, jos kert meinaan hakea kaannostieteen maisteriohjelmaan. Iik, aikuisten juttuja!
On se janna miten joidenkin kakkuvuokien tai raastinraudan ostamisen miettiminen saa perhoset liikkeelle ja younet lyhyiks. Tai se fakta, etta meidan piti varmistaa vuokraisannalta, etta meilla on lupa hankkia lapsia :D
Maisterintutkinnon hakupaperitkin pitais kohta laittaa menemaan. Musta tuntuu etta olisin edelleen se sama tytto, joka lukion aikantunnilla kuunteli Josh Grobania kaverin CD-soittimella ja ootti ku kuuta nousevaa etta paasi baariin keskiviikkoiltana. Baari-intoilu on kadonnu, mutta tuntuu jotenkin vaaralta etta ma oon sellanen, joita ite tarkkailin kun aiti vei mut mukanaan luennoille yliopistolle ja aattelin, etta vau, noi on niin isoja ja tietaa paljon asioita.
Nicola tayttaa huomenna 24. Mun isa oli 24 ku synnyin. Saanko ma kriisiytya?
3 ummæli:
no huh, ymmärrän kyllä että kriisiä pukkais :D
OOh Hurjasti onnea uuteen kotiin! <3
Minàkin haluaisin hirveesti vauvoja mutta vielà ihan mahdottomuus kun ensi vuonna pitàisi tààltà muuttaa vielà kahteen eri maahan ja saada tàà tuplakandi ulos :(
Ehkà sitten sen tai viimeistààn maisterin jàlkeen! tai kunhan ensin vaikka se kaksio. buuhf :(
Onnea kotikolon johdosta! :) Ja saa kriiseillä. Voidaan kriiseillä yhdessä. Aikuispaineet iskee suomessakin..
Skrifa ummæli