Toinen paiva kotona taalla Reykjavíkissa. Haluaisin menna takaisin Molaan, elaa uudelleen nuo kaks ihanaa viikkoa... aika meni liian nopeasti! Kun toissapaivana lahdettiin niin anoppi ja appi rutisti oikein kovaa halatessa ja automatkalla Brindisin lentokentalle kera Nicolan, sen veljen Giovannin ja sen tyttoystavan Lauran, itkin silmat paastani. Nicolan perhe, suku ja ystavat oli kaikki niin mukavia, ja mulla on nyt siella enemman kavereita ku taalla Islannissa... olin siella kaks viikkoa ja taalla oon ollu jo kolme vuotta.
Mola di Bari ois taydellinen paikka asua... turvallinen pieni kaupunki, jossa on kaikki tarvittava (jopa Benettonin myymala :D) ja meri vieressa, kaunis paikka ja monta jaatelokahvilaa :) isompi kaupunki Bari 20 minuutin junamatkan paassa, junalippu maksaa sen puoltoista euroa.
Realistina kuitenkin tiian, ettei sinne muuttaminen onnistuis ainakaan heti mun valmistumisen jalkeen. Nicola meinaan sano etta valmistu eka ni mietitaan sitten, kun vinguin silta etta muutetaan sinne. Nicolalla on kuitenkin taalla hyva tyopaikka mista se tykkaa tosi paljon, eika sen ois mahdollista saada samanlaista tyota Molasta. Mun ongelmana ois taas opiskelu, kun haluan MA-paperit enka tiia mita Barissa vois opiskella, sitapaitsi en sais mistaan toita mun italiantaidoilla tai koulutuksella.
Mutta sina paivana kun sinne muutetaan niin ostan oitis tuon jaateloannoksen, oli niin pirun hyvaa:
Kuumaa banaanisuklaavanukasta (pitais olla kaakaota, mut oli sen verran paksua), pienia sokeritahtia, mansikka- ja kermajaateloa (mika ois fiordilatten vastaava?), kermavaahtoa ja marjakastiketta. To die for.
Tuntuu niin hyvalta kuulua Nicolan perheeseen, olla osa jotakin uutta. Tuntuu etta tuon matkan aikana lahennyttiin Nicolan kanssa, vaikka oltiinkin jo tosi laheisia ennen reissua. Nailla nakymin mennaan uudestaan kylailemaan elokuussa kun Nicolalla on lomaa, sillon kuulemma hukun hyttysiin ja hikeen, mut so what. Offia kehiin, jaateloa nassuun (ai kauhee, ma en millaan viittis) ja +50 -suojakertoimet mukaan, jos kert onnistuin polttamaan naamani jo nyt.
Mola di Bari ois taydellinen paikka asua... turvallinen pieni kaupunki, jossa on kaikki tarvittava (jopa Benettonin myymala :D) ja meri vieressa, kaunis paikka ja monta jaatelokahvilaa :) isompi kaupunki Bari 20 minuutin junamatkan paassa, junalippu maksaa sen puoltoista euroa.
Realistina kuitenkin tiian, ettei sinne muuttaminen onnistuis ainakaan heti mun valmistumisen jalkeen. Nicola meinaan sano etta valmistu eka ni mietitaan sitten, kun vinguin silta etta muutetaan sinne. Nicolalla on kuitenkin taalla hyva tyopaikka mista se tykkaa tosi paljon, eika sen ois mahdollista saada samanlaista tyota Molasta. Mun ongelmana ois taas opiskelu, kun haluan MA-paperit enka tiia mita Barissa vois opiskella, sitapaitsi en sais mistaan toita mun italiantaidoilla tai koulutuksella.
Mutta sina paivana kun sinne muutetaan niin ostan oitis tuon jaateloannoksen, oli niin pirun hyvaa:
Kuumaa banaanisuklaavanukasta (pitais olla kaakaota, mut oli sen verran paksua), pienia sokeritahtia, mansikka- ja kermajaateloa (mika ois fiordilatten vastaava?), kermavaahtoa ja marjakastiketta. To die for.
Tuntuu niin hyvalta kuulua Nicolan perheeseen, olla osa jotakin uutta. Tuntuu etta tuon matkan aikana lahennyttiin Nicolan kanssa, vaikka oltiinkin jo tosi laheisia ennen reissua. Nailla nakymin mennaan uudestaan kylailemaan elokuussa kun Nicolalla on lomaa, sillon kuulemma hukun hyttysiin ja hikeen, mut so what. Offia kehiin, jaateloa nassuun (ai kauhee, ma en millaan viittis) ja +50 -suojakertoimet mukaan, jos kert onnistuin polttamaan naamani jo nyt.
Engin ummæli:
Skrifa ummæli