- Saa. Aina tuulee ja tosi usein sataa, semmosta arsyttavaa kastelevaa tihkusadetta. Sateenvarjoa ei voi kayttaa, koska tuuli vaihtaa suuntaa viiden sekunnin valein - ja kylla, taalla on mahdollista myos tuulla alhaalta. Ois kiva jos taalla ois joskus helletta kesalla.
- Þetta reddast. Islantilaisilla on semmonen asenne etta ala koskaan jata huomiselle sita minka voit tehda ylihuomenna. Kukaan ei tieda koskaan mistaan mitaan (nimim. monet kerrat yliopistolla tapellut) eika kukaan ota stressia mistaan. Sillon ku yliopisto hukkas mun hakupaperit kukaan ei tehny yhtaan mitaan asialle ja ma olin sydan syrjallani etta oonko ma nyt sit turhan takia taalla vai mita tapahtuu. Tyosopimuksia mun ei kuulemma tarvii kirjottaa ku oon pohjoismaalainen, tai antaa laakarintodistusta tyopaikalle ku niita ei kiinnosta. Pomo voi lahtea kotiin kesken paivan jos sita ei kiinnosta olla toissa.
- Islantilaiset lapset. Vanhempia ei nayta kiinnostavan patkan vertaa miten lapsia kasvatetaan, melkein kaikki kayttaytyy niinku niilla ois ADHD ja ei kunnioita muita, varsinkaan ulkomaalaisia. Islantilaiset pissikset kulkee huppareissa ja lyhyissa housuissa pakkasella ja arvostelee kaikkea mika liikkuu ja ei liiku. Suomessa ja Jenkeissa oli mahtavaa tyoskennella lasten kanssa, mut taalla se on yhta helvettia.
- Rotupuhtaus. Ulkomaalasella ei oo kovinkaan helppoa taalla, varsinkin jos ei puhu islantia. Taalla oli pari vuotta sitten melkein 10 000 puolalaista, mika on paljon suhteutettuna Islannin vakilukuun, n. 300 000. Puolalaiset teki hanttihommia, semmosia mitka ei islantilaisille kelvannu. Kun olin ruokakaupassa toissa 07-08 kuulin tosi usein valituksia siita, et miksei kassatytot voi olla islantilaisia, miks niiden pitaa olla puolalaisia jotka ei puhu islantia. Teki mieli sanoa etta rouva hyva, haluatko laittaa turkistakkisi tuohon ja tulla itse tanne kassalle? Tai ruveta tuosta noin vaan opiskelemaan itsenaisesti pirun vaikeaa kielta, koska sulla ei oo 70-tuntisten tyoviikkojen takia aikaa menna kurssille? En tykkaa puhua taalla englantia, koska sillon ihmiset kattoo niinku halpaa makkaraa. En tiia mimmonen tilanne Suomessa on, suomalaiset on kylla yhta nirsoa kansaa ku issikat.
- Ruokakauppojen valikoimat. Jos haluat hedelmia mitka ei oo nahistuneita tai homeessa, saat maksaa enemman. Pakastepaprikatkin oli tummanruskeita. Mulla on ikava Suomen ruokakauppoja, joku juustohyllykin Sittarissa on taivas meikalaiselle. Tai karkkiosasto! Tai pastaosasto! Taalla on melkein kaikki tuotteet tuontitavaraa, ja islantilaisille nayttaa ihan hyvin riittavan tyyliin 5 jugurttimakua. Paivaykset pitaa myos tarkistaa aina ennenku ostaa mitaan, kerran kassapaallikkona loysin lampaankoiven jonka paivays oli menny umpeen kuukausi sitten. Eika pomoa yllattaen kiinnostanut.
- Islantilaiset lehdet. Taalla melkein kaikki on turhia julkkiksia, tai semmosia mista kukaan ei oo ennen kuullukaan. Ja mua arsyttaa miten paikallisen seiskan otsikoissa pitaa lyhentaa nimia, esim. Jón Halldórsson ja Rúna Björnsdóttir ois Jón Halldórs ja Rúna Björns. Nimien lyhentaminen ei tee teista yhtaan sen jannittavampia, sori vaan.
Jottei taa menis nyt pelkaks vihanpurkamiseks, tassa myos Islannin plussapuolia:
+ Luonto. Puuttomat laavakentat, geysirit ja vuonot on vaan jotain niin fantastista. Viela ku onnistuis bongaamaan ne perhanan lunnit, johan tassa ollaan kolme vuotta pidetty silmia auki. Revontulet on kans tosi jees.
+ Kieli. Vaikka valitan islannin vaikeudesta lahes paivittain, mun mielesta se on kuitenkin kaunis kieli ja tykkaan siita etta se on sailyny sen verran samanlaisena, etta jopa mina pystyn lukemaan 1300-luvulta olevia kirjoituksia.
+ Tietyt islantilaiset herkut. Kleinur, skyr, mjólkur kex, kókómjólk, Bæjarins Beztu, rúgbrauð (vahan niinku maalaisleipa) ja bananabrauð, jonka reseptin jo postasinki tanne... omnomnom. Islantilainen suklaa on kans hyvaa, aavistuksen verran makeempaa ku esimerkiks fazerit.
+ Kennitala eli henkiloturvatunnus. Meet mihin vaan niin aina kysytaan kennitala ja sielta loytyy ihan kaikki tiedot, eika se oo salainen niinku Suomessa. Jos meet kirjastoon ja unohdit kortin kotiin niin sanot vaan kennitalan ja tadaa, homma hoidettu. Kennitala nakyy pankkikortissa ja siina on myos kuva, eli jos meet baariin niin se kelpaa henkkarina - eli voit lahtea jorailemaan ja ottaa vaan yhden kortin taskuun.
+ Tyopaikan saanti. Paikan saanti itsessaan voi olla tosi hankalaa, varsinkin ulkomaalaselle, mutta otetaan hyvana esimerkkina Nicola: italialainen, ei puhu kovinkaan hyvaa islantia, ei mitaan valmista koulutusta lukion jalkeen, ei tyokokemusta paivakodista. Silti paasi paivakotiin toihin, kaupungin palkkalistoille. Ja puhuu nyt paljon enemman islantia :) eli taalla voi paasta kunnon toihin ilman koulutusta, ja jos on koulutus niin saa parempaa palkkaa.
+ Turvallisuus. Taalla ei tehda kauheasti rikoksia, jos lahden yoelamaan niin voin ihan hyvin kavella aamuviidelta yksin kotiin. Pari humalaista saattaa sanoa jotain, mut muuten saan rauhassa kavella kotiin. Turun keskustassa ei ois toivoakaan, pelkaan siella paivanvalossakin... Kun asuin Eyrarbakissa niin asuttiin kirjaimellisesti ison vankilan vieressa eika talon ovissa ollu lukkoa. Huoneeni oven laitoin kylla lukkoon, ihan vaan senki takia ettei pojat hyokanny pelaamaan jalkapalloa mun huoneeseen lauantaiaamuna :)
+ Fréttablaðið. Ilmainen sanomalehti, joka tupsahtaa 6 paivana viikossa oviluukusta.
Mikas taalla ollessa, ainakin toistaseks.
Engin ummæli:
Skrifa ummæli