þriðjudagur 17.11.

Taa on vahan niinku harjottelua adiml-postauksiin... Otin tiistaina kuvia kannykallani (kameran usb-kaapeli rikki, en saa tyhjennettya) yleison pyynnosta. Valitsin tiistain, koska sillon mulla on yleensa jonkunnakosta elamaa.

Heratys klo 7:15. Aikaisin heraaminen on tuskaa, mutta aamut on yleensa ihan ok. Sanky kutsuis, mut onnistun vastustamaan sita.

Viela nukuttais. Syon aamupalaks muroja, koska se on nopein vaihtoehto.

Nicolakin on hereilla!

Vahan epaselva kuva, mut Reykjavíkiin luvataan kahta astetta. Pipo siis paahan ja menox, sano Annie Lennox.

Bussipysakilla.

Aamuihkuilua bussissa. Jaan aiemmin pois, Nicola jatkaa viela matkaa toihin.

Lauseopin tunnilla moldovalais-venalais-latvialais-liettualainen ryhma pitaa esitelman eraanlaisesta passiivista ja opettajalla on aina valilla mielipiteita asiasta.

Kipaisen kahvioon tauolla ja huomaan ilmoitustaululla meidan kuoron konsertin mainosjulisteen.

Eka kerta kun mulla on kaikki kotitehtavat oikein, opettaja kirjoitti kannustavan kommentin. Aiheena oli persoonaton passiivi.

Nyt puhutaan jostain kolmannesta tai neljannesta passiivityypista. Hohhoijaa.

Ostin kahviosta lime-mustikkakivennaisvetta ja vadelmaskyria. Skyr on vahan semmosta rahkantyyppista, tosi hyvaa. Syon skyrin pysyakseni hereilla.

Puoli kymmenelta on viela melko pimeeta.

Lauseopin luentojen jalkeen kipitan italian historian luennolle.

Kayn vessassa ja nappaan paivan asu -kuvan. Eipa tohon oo mitaan sanottavaa, melko beisikkia.

Vessasta tullessani huomaan, etta yhdelle poydalle on jatetty termoskannuja ja muffinsseja. Nappaan yhden muffinssin ja kiiruhdan luennolle. Oli tosi isoja suklaapaloja tuossa muffinssissa.

Italianope tarkistelee usein asioita Wikipediasta. Luennot on aina hauskoja ja tosi mielenkiintoisia.

Koitan tehda muistiinpanoja italiaks, mutta opettaja puhuu niin nopeasti etten ehdi tarkistaa oikeinkirjoitusta.

Yliopiston paarakennus, jossa italian historian luennot on.

Koulupaiva on ohi klo 11:30, ja paatan menna kotiin kaupan kautta. Mutta mitas matkalla nakyykaan? Puolikas lampaan kallo ja leukaluu. Naihin tormailee aina silloin talloin kadulla.

Tjörnin eli keskustan jarvi, taloja ja Esja-vuori.

Siella nakyy yliopiston rakennuksia, mm. paarakennus.


Tjörnin ja tipuset. Tallakaan kertaa ei tullu vanhaa leipaa otettua mukaan.

Bónus. Olin saman ketjun kaupassa toissa kaks vuotta sitten eraassa kauppakeskuksessa, ja sillon olin kylla aika stressipeikko. Sillon tuli hyva rutiini systeemeihin ja laskin aina rahat ja pohjakassat, ja taa Bónus on sen verran pieni ja rauhallinen etta ma voisin ihan hyvin olla taalla toissa...

Bónuksen vihannes- ja hedelmavalikoimat on aika huonot. Puolet valikoimasta tomaatteja, osa homeessa, paprikoista puhumattakaan. Ostan siis pakastepaprikasuikaleita.

Kotikulmilla.

Tulen kotiin, katson Neighboursit (australialainen saippuasarja), juon teeta ja lahden laakarille.

Paatan kavella, koska ulkona ei tuule. Edessa Hilton-hotelli.

Mun suosikkiliikennemerkki.

En sattuneista syista ota kuvia laakarilla. Otan bussin takaisin, koska ulkona on tosi kylma.

Tuun kotiin, tiskaan eiliset astiat ja rupean kokkailemaan.

Nuudeleita, kananmunaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia ja katkarapuja. Nayttaa oudolta, mutta on helppoa, hyvaa ja halpaa.

Sitten onkin aika lahtea kuoroon. Sinne meneva bussi ei mene meidan lahipysakin kautta, eli kavelen viiden minuutin matkan paabussiasemalle. Kello on varttia vaille viisi, ja hamartaa jo kivasti.

Osa busseista kayttaa metaania, eli on ymparistoystavallisia.

Bussi numero 11 tulee, ja olen ainoa matkustaja.

Kuoronjohtajamme Gunnsteinn liekeissa.

Kuorolaisia tauolla. Harjotellaan modernissa kirkossa kahdesti viikossa.

Tuun kotiin kahdeksalta. Nicola on ostanut ihania pastakastikkeita, rahaa paloi mutta laadusta voi sillon tallon maksaa vahan enemman. ;)

Tanaan syodaan riisia, kantarellikastiketta, cordon bleuta ja valkosipulipatonkia.

Valmista on!

Ruuan jalkeen jatkan Nicolan lopapeysan neulomista. Lopapeysa on perinteinen islantilainen villapaita.

Saan paidan valmiiksi, vihdoin! Viela pitaa ommella kainalot yhteen ja paatella langat, mutta pitaahan sen paasta sovittamaan ennen sita.

Neulomiseen hurahti mukavat kolme tuntia, opiskelu siirtyy siis huomiselle. Hyvanyon pusu ja unten maille.

Uff, soin tanaan noin 15 Kinder-munaa. Pitka juttu, jatkoa seuraa. Pitanee menna ottamaan tasmalaake ettei paukahda migreeni. En taida ikina enaa syoda kindereita.