Camp Massanetta woohoo!

Varoitus: sisaltaa paljon kuvia ja viela enemman tekstia.

Niinku jo aiemmin mainitsin, olin neljana kesana Virginiassa leirinohjaajana. Olin jo pidemman aikaa haaveillu kesaleireista Jenkeissa, mutta jouduin odottamaan etta olisin taysi-ikainen. Taytin toukokuun lopulla 2005 18 vuotta, ja viikko sen jalkeen olin koneessa matkalla kohti suurta seikkailua.

Camp Massanetta on presbyteerinen kesaleiri Harrisonburgin kaupungissa. Meidan leiri oli suht pieni, koska meita ohjaajia oli enimmillaan 12, kun joillan YMCA:n leireilla ohjaajia voi olla lahemmas sata. Lapsia meilla oli enimmillaan sata samaan aikaan, jos kesan viimeista viikkoa eli Bible Conferencea ei lasketa, koska sillon me oltiin periaatteessa vain lapsenvahteja. Sillon lapsia ja nuoria saatto olla lahemmas 200.

Kesat alkoi aina kahden (viimeisena kesana yhden) viikon Staff Trainingilla, jolloin tutustuttiin toisiimme ja harjoiteltiin kaytannon asioita ilman leirilaisia.

Ensiapukurssi suoritettiin joka vuonna, ja siina samalla suoritettiin se koulutus, etta on lupa kayttaa sita laitetta joka kaynnistaa sahkon avulla sydamen. Kuvassa vuoden 2007 kansainvaliset ohjaajat: Ryan Etela-Afrikasta, Leah Australiasta, meitsi ja Lindsay, myos Australiasta. Vuonna 2005 olin venalaisen Evgeniyan kanssa ainoat ulkomaalaiset, ja 2006 Leahin kanssa ainoita. Viime vuonna kansainvalinen edustus oli meitsi, Ryan, ja australialainen Wasa, joka oli adoptoitu Sri Lankasta.

Opeteltiin myos jousiammuntaa, niin etta osattiin itse opettaa sita muksuille. Muita liikunnallisia aktiviteetteja leirilla oli mm. vaellus, erilaiset pelit ja leikit...

...ja melominen. Meidan piti kaikkien suorittaa Canoe Rescues, niinku jo aiemmin mainitsin, ja joka ikinen vuosi vollotin kanootissa keskella uima-allasta. Tassa kuvassa oon saanu kaadettua kanootin (varmaan puolen tunnin porun jalkeen), ja seuraavana on vuorossa kanoottiin kiipeaminen. Canoe Slalom oli kanssa olennainen osa Staff Trainingia, huh mimmoiset lihakset ois jos joka paiva joutuis vetamaan kanootilla slalomia alle aikarajan.

Pari kertaa kesassa mentiin leirilaisten kanssa (plus Staff Trainingissa) melomaan parin tunnin reissu Shenandoah-joelle. Kivoja maisemia alright, mut ne karikot ja kiviset kosket ei ollu mun suosikkeja. Tassa harjotellaan leirilaisten kanssa melomista.

Melkein jokaisella leirilla oli oma teema. Oli askarteluleiria, jalkapalloleiria (lankesi mun tuurilla mulle), Survivor-leiria, musiikki- ja draamaleiria, taideleiria, Magical Mystery -leiria, Mission and Service -leiria, purjehdusleiria, intiaanileiria, kaikenlaisia teemoja. Jonain aiempina vuosina oli ollu myos cheerleader- ja pelleleiri, mut niihin ei sitten enaa ilmoittautunu tarpeeksi lapsia. Night Owl oli kesan suosituin viikko, silloin herattiin puolenpaivan maissa ja mentiin nukkumaan kolmelta, ohjaajat usein vasta kuudelta... Lahistolla oleva vanhainkoti ei tykanny meidan jokaoisista energizereista, jotka oli pakko vetaa kovaa, koska lapsia rupes tuupertumaan vapaa-ajalla nurmikolle vasymyksesta.

Ja toki presbyteerisella leirilla pitaa olla Bible Study joka paiva! Tassa jokainen otti haluamansa maaran papuja, ja sen jalkeen piti luetella juttuja mista on kiitollinen, yks asia per papu. Vanhempien leirilaisten kanssa sai tosi syvallisia keskusteluja aikaseks.

Joka ilta oli iltahartaus.

Meidan pienimmat muksut, Discovery-leirilaiset, oli nuorimmillaan 5-vuotiaita...

...ja vanhimmat 18-vuotiaita. Mun ekalla leiriviikolla 2005, jolloin olin siis juuri tayttany 18, satuin olemaan tallaisen leirin ohjaaja. En saanut kertoa leirilaisille mun ikaa, ettei ois tullu auktoriteettiongelmia.

Aina otettiin virallinen ryhmakuva, jonka kaikki sai lopuksi A4:n kokoisena muistoksi...

Ja kuvalevylle napattiin aina myos epavirallinen kuva. Mun ylapuolella kielta nayttava nainen on mun silloinen pomo.

SPRINKLER! Pari kertaa paivassa oli vuorossa Energizers, eli musiikin mukaan tanssimista, etta saadaan pidettya energiataso korkealla. Tassa on menossa Dave Matthew's Bandin biisi Runaround. Kaikkiin biiseihin on siis tietty tanssisarja tai -liikkeet, jotka on helposti opittavia - ja suurin osa leirilaisista osaa ne jo etukateen edellisten kesien jalkeen. Mun suosikki on kylla Ghostbusters, ja oli meilla Dragostea Din Teihinkin liikkeet...

Aina sillon talloin saatiin kayttaa Massanetta Springsin golfkarrya, johon mahtuu kuusi ihmista. Silla kelpas huristella ekan kuvan makea ylos alas, varsinkin viikonloppuisin kun syotiin alhaalla hotellilla eika jaksettu kavella. Kuvassa ollaan menossa alas viemaan leirikamaa ja infopapereita ja kaikkea, mita ensimmaisena paivana Registrationissa tarvittiin. Meita oli samaan aikaan 7 kyydissa ja kuusi isoa muovilaatikkoa. Taustalla oleva Cameron oli puoliks karryn ulkopuolella.

Leirilla meilla on aina tarkat aikataulut, mutta silti ei koskaan tieda, mita seuraavaksi voi tapahtua. Yhtena paivana syotiin kaikki rauhassa lounasta, kunnes yhtakkia varastohuoneesta hyokkas Walter kanapuvun paan kanssa ja rupes breikkaamaan.

Joka keskiviikko meilla oli Smugglers-ilta, eli kun tuli pimeaa, me ohjaajat mentiin metsaan piiloon taskulamppujen kanssa, ja leirilaisten piti kulkea paikasta A paikkaan B - metsan lapi siis - ja koittaa salakuljettaa raamatunlauseita maaliin asti. Me sitten vaijyttiin muksuja ja hyokattiin yhtakkia milloin mistakin taskulamppujen kanssa, ja koitettiin etta osasko muksut ulkoa ne raamatunlauseet. Joskus panostettiin tahan koitokseen, kuvassa mulla on Naten upea valomiekka lainassa, ja Tommy oli kieltamatta pelottava. Ite en ikina pystyis leikkimaan tata leikkia, koska kuolisin jos joku yhtakkia hyokkais taskulampun kanssa ja huutais "FREEZE!". Oli tarpeeks pelottavaa kyykkia yksin jossain puskassa vaanimassa.

Joka torstai meilla oli illalla Campfire, koska se oli leirin viimeinen ilta. Ensin pidettiin pieni hartaus, laulettiin ehka jotain, ja sitten alko kunnon laululeikit. En muista mita laulua esilaulan kuvassa, varmaan mun bravuuria "If you hear a space". A ram sam sam oli kans aina mukana, ja tietysti Kumbayah!

Yleensa se meni pelleilyks meidan osalta. Lasten ehdoton suosikki ei ollut meidan sekoilut tai biisit, vaan S'mores, eli kaks grahamkeksia joiden valissa oli pala suklaata ja paahdettu vaahtokarkki.

Oli pakko valilla vahan mainostaa ;)

Leah ja meitsi. Huomaa mun tyylikas leiripaita! Kaytan sita vielakin.

Kesan 2006 staff-paidat. Keskimmaisena oleva Marie meni kesakuussa naimisiin Jimin kanssa, joka oli myos Massanetan ohjaajana. Oon nahny monen rakkauden alkavan meidan leirilla, ja lahes kaikki niista kukoistaa edelleen tanakin paivana.

Ryan, mina ja kesan 2008 staff-paidat. Takana luki isolla STAFF, ja sen alapuolella Handle with Care. Naytettiin kaikki joltain FedEx-tyypeilta, varsinkin kun leirilaisten paidat oli pahvin varisia.

Kesan viimeinen viikko oli aina Bible Conference, jolloin siis huolehdittiin konferenssin osallistujien lapsista ja nuorista. Meita vahan aliarvioitiin ja ylityollistettiin aina silla viikolla, joten pomo hommas viime vuonna meille viralliset nimikyltit, joissa luki mun ja Sarahin kohdalla Senior Counselor, ja meidan nimet. Meita saatettiin joskus pyytaa esim. kantamaan osallistujien matkalaukut, ja nyt voitiin nayttaa etta piss off, ollaan ohjaajia eika mitaan kassipoikia.

Juorutaan Victorian kanssa Health Centerin edessa, varmaan valvotaan vapaa-aikaa. Kuljin aina tuon ison repun kanssa joka paikkaan, koska oli katevaa kun oli esim. aurinkorasvaa, hyttyssuihketta, huppari ja mahdolliset muksujen Epi-penit mukana. Mulla oli aina myos muistiinpanovalineet, ensiapulaukku ja jotain randomia shittia mukana - esim. kirja, jos mentiin uimaan enka halunnu ite menna altaaseen kiipeilytelineeksi. Flip floppeja ei saanu olla jalassa jos oli campfire tuon jalkeen vaan piti olla umpinaiset kengat, joten kyseessa on varmaan ollu joku muu paiva ku torstai.

Ah, Bell Auditorium, eli paikka jossa syotiin. Me pidettiin noita staff-paitoja vaan leirin ekana paivana (sunnuntaina) ja vimppana paivana eli perjantaina, ja sit kun otettiin ryhmakuva.

Leiriruoan kanssa ei ollu mahdollisuus laihtua. Ulkona tuli juoksenneltua paivan mittaan niin paljon, ettei paino noussu, mutta ei se kylla pudonnutkaan. Meilla oli melko lailla samat ruoat joka viikko, kaikkina kesina, eli en varmaan voi ikina enaa syoda mac&cheesea. Onneks siella sai syoda salaattiakin.

Viimeisena kesana joduttiin saastamaan niin paljon, etta jouduttiin kokkaamaan joka leiri omat ruokamme outposteilla. Joskus se venyi niin kauan, etta tuli pimeaa, ja joskus paastiin aloittamaan vasta kun oli jo pilkkopimeaa. Sillon oli kylla jannittavaa saada nuotio aikaseks taskulampun valossa, mutta jos ma oon saanu pari kertaa one match firen yksin aikaseks niin eikohan siihen pysty kuka tahansa. Taskulampun valo equals otokat, ja piti olla aika tarkkana kun soi, ettei tuu mitaan siipia ynna muuta vastaan.

Leirilla me nukuttiin aina mokeissa, yhteen cabiniin mahtu 7 muksua plus ohjaaja. Yleensa yhdella leirilla oli kaks ohjaajaa, tytto ja poika, joten makuujarjestelyt hoitu hyvin. Oon pari kertaa ollu yksin jonkun leirin kanssa, koska sinne ilmoittautu alle 7 muksua, ja kaikki tyttoja. Sillon ei tarvii odotella aina etta joko pojat on valmiita esim. menemaan uimaan, mutta sillon joutuu myos huolehtimaan yksin Bible Studysta - tai mika pahinta, cookoutista pimeassa. Mokkeja oli 16, jaettu neljaan kylaan - A, B, C ja D, ruokarakennus oli leirien B ja C valissa - ja yhdessa kylassa nukku siis yleensa kaks leiria, jos oli kaks mokkia per leiri. Meilla ohjaajilla oli mokit A-kylassa, tytoilla oma ja pojilla, jonne voitiin jattaa kaikki matkalaukut sun muut ettei niita tarvinnu vaihtaa joka viikko, kun yleensa ei oltu samassa mokissa kahta viikkoa perakkain. Ekana kesana meilla ei ollu tata systeemia, ja vahan oli rassaavaa aina raahata 10 viikon kamoja joka paikkaan. Kuvassa siis mun sanky missa nukuin viikonloppusin 2007 ja jos olin out of unit, ja jostain syysta sita tavaraa aina kerty (lue: Wal-Mart ja Target).

Mun sanky viime vuodelta, ja shittia on taas kertyny.

Muksut lahti perjantaina closing programin jalkeen eli jossain neljan maissa. Sen jalkeen oli Staff Meeting, jossa kerrottiin kuka on kenenkin kanssa ja milla leirilla seuraavan viikon, ja missa mokissa. Sitten siivottiin mokit, vietiin kamat joko uuteen mokkiin tai meidan viikonloppumokkiin, ja sitten yleensa lahdettiin leirin pakettiautolla vahan tuulettumaan. Meilla oli vapaata sunnuntaihin puoleenpaivaan asti, sitten piti valmistautua uusiin leirilaisiin. Vaikka leirin purilaiset oli hyvia, niin ei oo silti Wendy'sin voittanutta.

4th of Julyna meilla oli pidempi vapaa, ja yleensa oon reissaillu sillon. 2005 olin yhden ohjaajan Willin luona, 2006 lahdettiin Leahin ja kahden muun ohjaajan kanssa Delawareen. Poikettiin myos Philadelphiassa ja Hershey Parkissa. 2007 menin viikoks yhden ohjaajan perheen kanssa Myrtle Beachille South Carolinaan, ai jestas mika paikka! Ihan ku jossain Baywatchissa. Viime vuonna kaytiin tekemassa vaan paivan reissu Washington Diisiihin ja muuten hengattiin pomon isossa talossa, kun pomo itse oli Myrtle Beachilla. Grillailtiin yhdessa ja vaan hengailtiin.

Staff 2005. Tan ekan kesan kokoonpanosta meita oli viime kesana enaa nelja: mina, alhaalla vasemmalla oleva Nate, joka oli siis viime vuonna pomo, sen ylapuolella oleva Matt (viime kesan Assistant Director), ja ylhaalla kolmas vasemmalta oleva Walter. Oon kuitenkin kaikkien ohjaajien kanssa edelleen tekemisissa, osittain kiitos naamakirjan joka helpottaa huomattavasti yhteydenpitoa.

Mun piti menna tana vuonna takasin ja olla kenties Unit Coordinator tai Assistant Director, mutta Massanetta Springs paatti ettei leiria avata enaa koskaan. Ma jatin positiivisena sinne varmaan 10kg tavaraa ettei mun tarvis tuoda sinne mitaan, ja siella ne nyt on sitten luultavasti Naten vanhempien kellarissa. Viime kesana lensin suoraan New Yorkista Roomaan, ja mulla oli niin paljon kamaa, etta jouduin jattamaan viela osan tavaroista Milanoon, mm. makuupussini ja Darth Maul -viittani... Kylla ma aion viela hakea tavarani pois Virginiasta, ja moikkaamassa kavereita. Massanetta oli experience of a lifetime, ja tieto sinne paluusta oli aina iso henkireika. Meilla on suunnitteilla Massanetta Reunion Roomassa kesalla, Leah ja Lindsay lentaa Australiasta asti sinne, ja suunniteltiin jo Ryanin kanssa etta jonain paivana mennaan ja vallataan A-village, vaikka edes viikoksi.

Tassa viela Leahin tekema videokollaasi vuodelta 2007. Ma pilkahdan siella kerran, oon just ohjaamassa Startrekkin-energizeria.