sunnudagur, október 11, 2009

kafo kaj greno

Huh, tuli taas kunnostauduttua eilen. Tarkotuksena oli lahtea djamittamaan Reykjavíkin yoelamaan, ja siella tuli tanssittua hetken, mut sit rupes ottaan paahan kaikki humalaiset, kun olin itse selva. Menin sitten Ölstofaniin, baariin jossa Nicola on toissa, ja istuin siella tiskihuoneessa kaljatynnyrin paalla ja katselin kun Nicola pesi laseja ja vaihto tynnyreita. Reykjavík on tosi turvallinen kaupunki, mut en silti tykkaa kavella pimealla yksin. Istuskelin siella sitten sulkemisajan jalkeen, kun pojat siivoili ja soi pizzaa, ja jossain kuuden maissa lahdettiin yhdessa kavelemaan kotia kohti. Taalla baarit on siis viiteen tai kuuteen asti auki, jotkut jopa seitsemaan, vaikka se taitaa olla vahan laitonta...

Eilen taas joku kysyi multa etta miten ihmeessa mulla voi olla Islannissa italialainen poikaystava. Ihmisilla on aina niin hyvat ilmeet ku kerron niille meidan tarinan.


Me tavattiin ekan kerran Torricellassa Italiassa paasiaisena 2006, kun opetusministerio sponssas mun matkan viikon mittaiselle esperantofestivaalille. En siina vaiheessa puhunu viela kauheesti esperantoa, mut puhuin riittavasti italiaa, ja olin kauhean ujo ja koti-ikavainen. Nicola oli sillon Italian esperantistien presidentti ja yks ton festivaalin jarjestajista, ja tuli aina sillon tallon juttelemaan mulle kun kiireiltaan ehti. Festivaalien jalkeen lahetin Nicolalle sahkopostilla yhden kuvan, ja sit vaihdettiin meseosoitteita.


Siita alkoi pitkat mesekeskustelut, ontuvalla esperantolla, onneks Nicolalla riitti karsivallisyytta! Nicolasta tuli jonkinlainen luottoystava, sen kanssa pysty juttelemaan ihan kaikesta, ja se jutteli mulle kaikesta. Se kertoili sen tyttoystavasta, ja ma kerroin mita juttuja Eyrarbakin pojat oli keksinyt. Sain Nicolalta aina postikortin kun se matkaili ympari Italiaa tai Puolaa, ja ma lahettelin takasin jotain dorkia Islanti-kortteja. Halusin tosi paljon menna uudestaan festivaaleille 2007, mut rahat ei riittanyt. Vuonna 2008, Nicolan synttarina, ilmoittauduin senvuotisille festivaaleille. Nicola oli yks jalleen kerran yks jarjestajista, ja saatiin sumplittua rahojen maksupaivamaarat niin, etta sain osallistuttua. Ennen lahtoa paasiaisena ystavat varoitteli, etta oles varovainen siella Italiassa, ties vaikka mita voi tapahtua. Sanoin siihen, etta siella on vaan yks ihminen, mutta sillakin on tyttoystava, joten mitaan ei tuu tapahtumaan.


Mua jannitti meidan jalleennakeminen, ja kun saavuin Senigalliaan festivaalipaikalle, Nicola huusi mua ikkunasta. Nicola oli niin kiireinen, ettei ehditty kauheasti juttelemaan, mutta myohemmin se sai sumplittua meille yhteista aikaa. Mahassa kutitti janskasti, ja jotain oli kylla ilmassa, mutta pidin paan kylmana. Kun juteltiin seuraavana iltana hotellin rappukaytavassa sain selville, ettei Nicola enaa seurustellut, ja se oli sitten silla selva.


Festivaalien jalkeen mun piti menna yksin Roomaan yhdeks yoks ja lentaa sitten Lontoon kautta Reykjavíkiin, mut Nicola ehdotuksesta mentiin meidan kaverin Elinan luo yoksi Terniin, ja Nicola saattoi mut junalla Roomaan seuraavana paivana. Otettiin taa kuva Colosseumin edessa just ennenku Nicola saatto mut Ciampinoon lahtevalle bussille. Lahto oli tosi tuskainen, mut mua lohdutti hiukan tieto siita, etta Nicola oli sina aamuna ostanu lentolipun Islantiin toukokuuks.


Nicola tuli sitten pariks viikoks toukokuussa, ennenku lahdin Jenkkeihin. Elokuussa lensin New Yorkista Roomaan, ja vietettiin ihana viikko Narnissa ja toinen Firenzessa ja Certosa di Paviassa. Sielta lennettiin yhdessa tanne, ja Nicola meni kolmeks kuukaudeks au pairiks tunnin ajomatkan paahan. Vietettiin jokanen viikonloppu yhdessa, ja joulu vietettiin mun perheen luona Suomessa. Mun perheella ja Nicolalla synkkas valittomasti, mikaan ei ois voinu menna paremmin. Helmikuussa Nicola muutti tahan meidan asuntoon, missa asuin mun kahden suomalaisen kaverin, Helin ja Johannan kanssa. Vaikka mun italia on kehittyny nyt tosi paljon ja ymmarran noin 95% kaikesta mita kuulen tai luen, me puhutaan esperantoa keskenamme.

Ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, me vietetaan taa joulu saapasmaan auringon alla!

Engin ummæli:

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails