Sain Elisalta Roomasta tammoisen kivan tunnustushaasteen. Kiitos tunnustuksesta!
Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta
7 asiaa jotka on tosin jo saattanut tulla joillekin tutuksi:
1. En ole kauhean tyytyvainen paaaineeseeni yliopistolla. Ongelma on se, etta mun mielenkiinto lopahtaa tosi nopeasti, ja siksi ylaaste (meilla oli jo sillon jaksosysteemi) ja lukio oli mahtavia, koska viisi jaksoa vuodessa takasi tarpeeks vaihtelua, plus se etta opiskeli niin montaa ainetta. Nyt kun pitais syventya yhteen aineeseen ainakin kolmeks vuodeks, plaaaah... Yks vuosi per kieli ois kiva, muuten herpaantuu otteet, nimimerkilla sielta mista aita on matalin.
2. Tasta puhun vain harvoin koska oon oikeesti meinannu ottaa damagea tan takia, mutta syy mun Italia-pakkomielteeseen ja italian opiskelun alottamiseen on Tiziano Ferro. Ma olin sillon kolmetoista ja kuulin Perdonon radiosta ja se oli rakkautta ensikuulemalla *_* okei, nyt kun kielitaitoa on kertyny ni eihan ne biisit kovin kummosia oo, aika dorkiakin jotkut, mut se on silti Tiziano. Josh Grobanin italiankieliset biisit vaan ns. lisas tulta munille.
3. Pelkaan vetta yli kaiken. En siis puhu suihkusta tai juomavedesta, vaan uima-altaista, meresta yms. Kavin muistaakseni lukiossa aikuisten uimakoulun ja osaan edelleenkin uida vaan koiraa. Sukeltaa en osaa ollenkaan, koska mun on pakko pitaa nenasta kiinni pinnan alla enka uskalla avata silmia. Jos saan valita niin jatan uimisen kokonaan valiin, mutta jos on pakko menna altaaseen niin seison matalassa paadyssa tai pidan koko ajan kaiteesta kiinni. Voitte vaan kuvitella miten ihanaa oli Jenkeissa joka pirun kesa suorittaa Canoe Rescues, eli miten toimitaan jos kanootti kaatuu. Olennainen osa suoritusta oli kanootin tahallinen kaataminen. Suurin saavutukseni talla saralla on kolmen tunnin kanoottireissu Shenandoah-joella Virginiassa leirilaisten kanssa. Ymmartavainen pomo laitto mut samaan kanoottiin hengenpelastaja Cameronin kanssa, mut oli silti hiukan noyryyttavaa kyynelehtia muksujen edessa kivisen koskenlaskun jalkeen. En tykkaa olla laivallakaan yota, tai lentaa meren yli - tosin pelkaan lentamistakin ihan sikana.
4. Mua arsyttaa suunnattomasti paperi! Kaikkein allottavinta on sanomalehtipaperi, varsinkin jos oon just pessy kadet. Yyh! En tykkaa yhtaan koskea irtopapereihinkaan, mut kirjat on okei. Samaan syssyyn tunnustan, etta mun on pakko paallystaa kontaktimuovilla kaikki paperikantiset kirjat, koska mua arsyttaa jos kansien kulmat rupee sillai hapsottamaan, tai jos kannet on semmosta arsyttavaa paksua paperia, niinku monet meidan yliopistopainon oppikirjat. Onneks oon aika paallystysguru, ja kirjat pysyy siisteina. Puupintaset leivontavalineet inhottaa myos, ja vehnajauhon koskeminen!! Hyi, tuli oikein kylmat vareet.
5. Mulla on kauhea alemmuuskompleksi siita, ettei mulla oo ajokorttia. En oota mitenkaan innolla autokouluun menemista, tai saasteilla ja kaikenmoisilla veroilla leikkimista, mut musta tuntuu etta oon vaan riesa jos mua pitaa kyytsata jonnekin, ja jos jotkut on lahdossa reissuun autolla ni me ajokortittomat ollaan aina listan ulkopuolella. Mulla on muutenkin kauhea alemmuuskompleksi joka asiassa, mut taa on yks asioista mika kismittaa eniten.
6. Haluaisin muuttaa pois Islannista, mut en tieda minne. Islannissa ei maana oo mitaan vikaa, mut naa ihmiset on niin uskomattoman arsyttavia. Suomeen en halua muuttaa, enka minnekaan vaaralliseen maahan. Jenkeissa vois olla kiva asua, mut oon niin paranoidi siella (oon kylla paranoidi kaikkialla). Kaikki sanoo ettei siella ihmisten koteihin murtauduta niinku leffoissa, eika se oo niin vaarallinen paikka, mut haloo, Virginiassaki kaikki aselait on ihan hulluja, ja yks mun leirilainen tuli kerran koulusta kotiin ja se tapettiin sen kellariin. Vahan pelotti menna jonneki leirintaalueelle teltalla siella tai nukkua niissa pirun mokeissa metsan keskella kaikki kesat. En halua elaa pelossa, ja yks Islannin hyvista puolista on se etta on turvassa, ellei oo haastanu riitaa liettualaisten kanssa.
7. Ma en tieda vielakaan mika ma haluaisin olla isona. Mun unelma ois vaan nostaa opintotukea ja opiskella yliopistossa kielia tutkinto toisensa peraan. Mua ahdistaa jo nyt kun musta tuntuu etten etene elamassa mihinkaan suuntaan, ja pelkaan etta mita mun mielenterveys sitten tykkaa kun jumitan jossain tyopaikalla viitena paivana viikossa ja jokanen viikko on samanlainen. Panikoin sosiaalisissa kanssakaymisissa sen verran ettei musta vois ikina tulla mitaan isomman luokan project manageria joka huitelis joka paikassa ja sais tehda mita lystaa. Arkeologin tyo ois huippua, paleontologin viela enemman, mut taisin menna vaaraan jonoon ku lahjoja jaettiin, eika mua kiinnosta kauheesti mitkaan maalajit, vaan itse ne historialliset loydot. Mun pitaa tanaan alkaa kaannoskurssin lopputyo eli 3000 sanan kaannos islannista suomeen valitsemastani teoksesta, katotaan onko mun mielipiteet muuttunu tan kurssin jalkeen.
Voi voi, mun blogipiirit on niin pienet etta kaikki suomea puhuvat blogi-ihmiset on jo tagatty, joten ma annan tunnustuksen nyt sitten Mattelle Muncheniin.
2. Tasta puhun vain harvoin koska oon oikeesti meinannu ottaa damagea tan takia, mutta syy mun Italia-pakkomielteeseen ja italian opiskelun alottamiseen on Tiziano Ferro. Ma olin sillon kolmetoista ja kuulin Perdonon radiosta ja se oli rakkautta ensikuulemalla *_* okei, nyt kun kielitaitoa on kertyny ni eihan ne biisit kovin kummosia oo, aika dorkiakin jotkut, mut se on silti Tiziano. Josh Grobanin italiankieliset biisit vaan ns. lisas tulta munille.
3. Pelkaan vetta yli kaiken. En siis puhu suihkusta tai juomavedesta, vaan uima-altaista, meresta yms. Kavin muistaakseni lukiossa aikuisten uimakoulun ja osaan edelleenkin uida vaan koiraa. Sukeltaa en osaa ollenkaan, koska mun on pakko pitaa nenasta kiinni pinnan alla enka uskalla avata silmia. Jos saan valita niin jatan uimisen kokonaan valiin, mutta jos on pakko menna altaaseen niin seison matalassa paadyssa tai pidan koko ajan kaiteesta kiinni. Voitte vaan kuvitella miten ihanaa oli Jenkeissa joka pirun kesa suorittaa Canoe Rescues, eli miten toimitaan jos kanootti kaatuu. Olennainen osa suoritusta oli kanootin tahallinen kaataminen. Suurin saavutukseni talla saralla on kolmen tunnin kanoottireissu Shenandoah-joella Virginiassa leirilaisten kanssa. Ymmartavainen pomo laitto mut samaan kanoottiin hengenpelastaja Cameronin kanssa, mut oli silti hiukan noyryyttavaa kyynelehtia muksujen edessa kivisen koskenlaskun jalkeen. En tykkaa olla laivallakaan yota, tai lentaa meren yli - tosin pelkaan lentamistakin ihan sikana.
4. Mua arsyttaa suunnattomasti paperi! Kaikkein allottavinta on sanomalehtipaperi, varsinkin jos oon just pessy kadet. Yyh! En tykkaa yhtaan koskea irtopapereihinkaan, mut kirjat on okei. Samaan syssyyn tunnustan, etta mun on pakko paallystaa kontaktimuovilla kaikki paperikantiset kirjat, koska mua arsyttaa jos kansien kulmat rupee sillai hapsottamaan, tai jos kannet on semmosta arsyttavaa paksua paperia, niinku monet meidan yliopistopainon oppikirjat. Onneks oon aika paallystysguru, ja kirjat pysyy siisteina. Puupintaset leivontavalineet inhottaa myos, ja vehnajauhon koskeminen!! Hyi, tuli oikein kylmat vareet.
5. Mulla on kauhea alemmuuskompleksi siita, ettei mulla oo ajokorttia. En oota mitenkaan innolla autokouluun menemista, tai saasteilla ja kaikenmoisilla veroilla leikkimista, mut musta tuntuu etta oon vaan riesa jos mua pitaa kyytsata jonnekin, ja jos jotkut on lahdossa reissuun autolla ni me ajokortittomat ollaan aina listan ulkopuolella. Mulla on muutenkin kauhea alemmuuskompleksi joka asiassa, mut taa on yks asioista mika kismittaa eniten.
6. Haluaisin muuttaa pois Islannista, mut en tieda minne. Islannissa ei maana oo mitaan vikaa, mut naa ihmiset on niin uskomattoman arsyttavia. Suomeen en halua muuttaa, enka minnekaan vaaralliseen maahan. Jenkeissa vois olla kiva asua, mut oon niin paranoidi siella (oon kylla paranoidi kaikkialla). Kaikki sanoo ettei siella ihmisten koteihin murtauduta niinku leffoissa, eika se oo niin vaarallinen paikka, mut haloo, Virginiassaki kaikki aselait on ihan hulluja, ja yks mun leirilainen tuli kerran koulusta kotiin ja se tapettiin sen kellariin. Vahan pelotti menna jonneki leirintaalueelle teltalla siella tai nukkua niissa pirun mokeissa metsan keskella kaikki kesat. En halua elaa pelossa, ja yks Islannin hyvista puolista on se etta on turvassa, ellei oo haastanu riitaa liettualaisten kanssa.
7. Ma en tieda vielakaan mika ma haluaisin olla isona. Mun unelma ois vaan nostaa opintotukea ja opiskella yliopistossa kielia tutkinto toisensa peraan. Mua ahdistaa jo nyt kun musta tuntuu etten etene elamassa mihinkaan suuntaan, ja pelkaan etta mita mun mielenterveys sitten tykkaa kun jumitan jossain tyopaikalla viitena paivana viikossa ja jokanen viikko on samanlainen. Panikoin sosiaalisissa kanssakaymisissa sen verran ettei musta vois ikina tulla mitaan isomman luokan project manageria joka huitelis joka paikassa ja sais tehda mita lystaa. Arkeologin tyo ois huippua, paleontologin viela enemman, mut taisin menna vaaraan jonoon ku lahjoja jaettiin, eika mua kiinnosta kauheesti mitkaan maalajit, vaan itse ne historialliset loydot. Mun pitaa tanaan alkaa kaannoskurssin lopputyo eli 3000 sanan kaannos islannista suomeen valitsemastani teoksesta, katotaan onko mun mielipiteet muuttunu tan kurssin jalkeen.
Voi voi, mun blogipiirit on niin pienet etta kaikki suomea puhuvat blogi-ihmiset on jo tagatty, joten ma annan tunnustuksen nyt sitten Mattelle Muncheniin.
4 ummæli:
khihi, ihanat tunnustukset. Màkààn en voi kestàà vettà, siis en todellakaan voi olla esim veden alla silmàt auki.tms
Enkà tiedà mikà haluan olla isona :(
(+ alemmuuskompleksit & epàvarmuudet)
JEI samis. :D
Jee! :D Ja ma haluan kans suurperheen!
Tää mun kommenttini on nyt niiiin turha kuin turha voi olla, mutta oikeasti lucky you kun asut Reykjavikissa ! Rakastan Islantia yli kaiken ja Reykjavik on ihanan karu kaupunki. Oli vaan pakko vuodattaa, kun kerta tuli tilaisuus :)
Heh, karu on just oikea sana kuvaamaan Reykjavíkia :D jos byrokratioita ei ota huomioon niin onhan taa aika loistava mesta :)
Skrifa ummæli