Normisunnuntai

Sunnuntai-ilta oli kylla hieman tavanomaisesta poikkeava. Meidan suomalainen kaveri Paavo oli kaymassa Tanskassa, ja Heli ja Jaana oli lahdossa hakemaan sita Keflavíkin kentalta, joka on vajaan tunnin paasta Reykjavíkista. Kaikki ulkomaanlennot tulee ja lahtee siis sielta, tuosta Reykjavíkin lentokentalta lahtee vaan sisamaalennot ja lennot Gronlantiin ja Farsaarille. Paavon lento saapui keskiyolla, ja sita ennen suunnitelmissa oli kayda Keflavíkissa moikkaamassa yhta issikkakaveria Grétaria.

Lahdettiin Helin ja Jaanan kanssa ajelemaan kohti Keflavíkia jossain kymmenen maissa illalla, ja koukkastiin keskustan kautta. Meista ei kukaan ollu aiemmin kayny siella keskustassa, ja oltiin allikalla lyotyja: siella asuu ehka kymmenisentuhatta ihmista, ja siella oli kaikenmoisia putiikkeja ja ruokapaikkoja, esim. Subway ja Domino's! Ja tosi kaunis suihkulahde! En tosin tieda milta kyseinen paikka nayttaa paivanvalossa, jouluvalot saa meinaan ihmeita aikaan.

Parin edestakaisinajon jalkeen loydettiin Grétarin talo. Se sijaitsee entisessa Naton tukikohdassa, jossa jenkkisotilaat asu syksyyn 2006 asti. Vahan pelottava paikka oli kylla, kun puolet rakennuksista oli pimeana, muistutti vahan aavekaupunkia. Rakennukset oli jannia sisalta, joka paikkaan mentiin semmosella hyttiavaimen tyyppisella kortilla, ja kaytavat oli samanlaiset ku ruotsinlaivoilla... asuntojen ovissakin oli evakuointiohjeet. Nuo rakennukset oli siis tyhjillaan, kunnes niista tehtiin opiskelija-asuntoja. Grétarin kamppa oli ihan pirun hieno, isolla vaatekaapilla ja erillisella varastohuoneella varustettu, kokolattiamatto, iso sanky, julmetun iso jenkkijaakaappi yms yms. Ja joka rakennuksessa oli pieni kuntosali! Me mentiin heti sinne reippailemaan tyttojen kanssa, ei sita joka paiva saa kayttaa juoksumattoa Naton ex-tukikohdassa.

Ruotsinlaivakaytavat oli vahan aavemaisia. Heli zombeilee ja Jaana kuvaa, Grétar nauraa taustalla.


Jaana juoksumatolla.

AT&T! Jenkeissa oleskellessani mun piti joka kesa ostaa paikallinen liittyma, mut jostain syysta se jai sitten tekematta. Tosi moni kaveri kayttaa kyseista liittymaa, ja tulikin pieni ikava.

Jumppasuoritusten jalkeen lahdettiin lentokenttaa kohti, oltiin maalattu jo viiksetkin kasvoille. Tytot oli jo aiemmin askarrellu skyr-purkeista sombrerot, ja kentalla kaaraistiin huovat ymparille ja ma soitin kannykasta Mexican Hat Dancea. Porukkaa nauratti lievasti sanottuna.

Heli, Jaana ja meitsi meksikolaistunnelmissa. Sombrerosta hajos naru just ennen tata kuvaa.