íslenskt R&B

Kuulin eilen radiosta tan biisin ja tykkasin kovasti. Ehka mun sisalta on kuoriutumassa joku R&B-fani, kun semmoset biisit on viime aikoina ruvennu kuulostamaan tosi hyvalta... Laitan tahan alle sanat, kun joskus oon kuullu etta ihmisia kiinnostais tietaa milta islanti kuulostaa. Mun piti kans kaantaa ne sanat tahan, mut en oo varma parista kaannoksesta, joten katon jos huomenna saisin lisattya ne tahan. Kirjotin naa sanat ylos kuulemani perusteella, joten virheita saattaa loytya, tarkistin kuitenkin pari kertaa enka loyda ite enempaa korjattavaa...

Friðrik Dór - Hlið við Hlið

Kann frekar vel við þig en samt ekki
því þú dregur fram í mér hlið sem ég ei þekki
já nú ert þú hluti af sögunni
já nú ert þú ekki lengur týnd í þvögunni
því ég sé meira sem mig langar að heyra
bara ég og þú, úti að keyra
langar að spyrja þig um svolítið sem heillar mig
langar að biðja þig um svolítið sem langar mig

hey gætum við staðið
hlið við hlið gætum við farið
og tíma okkar varið, bara við tvö
gætum við staðið
hlið við hlið gætum við farið
og tíma okkar varið, bara við tvö

stundum áður verið hrifinn en aldrei eins og nú
ég veit að það er engin önnur stúlka eins og þú
aðeins ein rétt, þú ert sú, því með þig er þetta einfalt mál
þú liftir mér upp á bæði líkama og sál
ég er ekki maður innantómra orða
héðan í frá, þá má ég bara horfa
það er engin önnur dama, ekki lengur sama
lofa ekkert drama, fíla þig meira en eigin frama, og hana
það er engin önnur sem heillar mig
en það er ennþá svolítið sem langar mig

hey gætum við staðið
hlið við hlið gætum við farið
og tíma okkar varið, bara við tvö
gætum við staðið
hlið við hlið gætum við farið
og tíma okkar varið, bara við tvö

og taktu í höndina á mér, lemmér leiða þig
og þú ert sú sem ég vil ætíð mér við hlið
og taktu í höndina á mér, lemmér leiða þig
taktu í höndina á mér, lemmér leiða þig
og þú ert sú sem ég vil ætíð mér við hlið
taktu í höndina á mér, lemmér leiða þig

hey gætum við staðið
hlið við hlið gætum við farið
og tíma okkar varið, bara við tvö
gætum við staðið
hlið við hlið gætum við farið
og tíma okkar varið, bara við tvö

Camp Massanetta woohoo!

Varoitus: sisaltaa paljon kuvia ja viela enemman tekstia.

Niinku jo aiemmin mainitsin, olin neljana kesana Virginiassa leirinohjaajana. Olin jo pidemman aikaa haaveillu kesaleireista Jenkeissa, mutta jouduin odottamaan etta olisin taysi-ikainen. Taytin toukokuun lopulla 2005 18 vuotta, ja viikko sen jalkeen olin koneessa matkalla kohti suurta seikkailua.

Camp Massanetta on presbyteerinen kesaleiri Harrisonburgin kaupungissa. Meidan leiri oli suht pieni, koska meita ohjaajia oli enimmillaan 12, kun joillan YMCA:n leireilla ohjaajia voi olla lahemmas sata. Lapsia meilla oli enimmillaan sata samaan aikaan, jos kesan viimeista viikkoa eli Bible Conferencea ei lasketa, koska sillon me oltiin periaatteessa vain lapsenvahteja. Sillon lapsia ja nuoria saatto olla lahemmas 200.

Kesat alkoi aina kahden (viimeisena kesana yhden) viikon Staff Trainingilla, jolloin tutustuttiin toisiimme ja harjoiteltiin kaytannon asioita ilman leirilaisia.

Ensiapukurssi suoritettiin joka vuonna, ja siina samalla suoritettiin se koulutus, etta on lupa kayttaa sita laitetta joka kaynnistaa sahkon avulla sydamen. Kuvassa vuoden 2007 kansainvaliset ohjaajat: Ryan Etela-Afrikasta, Leah Australiasta, meitsi ja Lindsay, myos Australiasta. Vuonna 2005 olin venalaisen Evgeniyan kanssa ainoat ulkomaalaiset, ja 2006 Leahin kanssa ainoita. Viime vuonna kansainvalinen edustus oli meitsi, Ryan, ja australialainen Wasa, joka oli adoptoitu Sri Lankasta.

Opeteltiin myos jousiammuntaa, niin etta osattiin itse opettaa sita muksuille. Muita liikunnallisia aktiviteetteja leirilla oli mm. vaellus, erilaiset pelit ja leikit...

...ja melominen. Meidan piti kaikkien suorittaa Canoe Rescues, niinku jo aiemmin mainitsin, ja joka ikinen vuosi vollotin kanootissa keskella uima-allasta. Tassa kuvassa oon saanu kaadettua kanootin (varmaan puolen tunnin porun jalkeen), ja seuraavana on vuorossa kanoottiin kiipeaminen. Canoe Slalom oli kanssa olennainen osa Staff Trainingia, huh mimmoiset lihakset ois jos joka paiva joutuis vetamaan kanootilla slalomia alle aikarajan.

Pari kertaa kesassa mentiin leirilaisten kanssa (plus Staff Trainingissa) melomaan parin tunnin reissu Shenandoah-joelle. Kivoja maisemia alright, mut ne karikot ja kiviset kosket ei ollu mun suosikkeja. Tassa harjotellaan leirilaisten kanssa melomista.

Melkein jokaisella leirilla oli oma teema. Oli askarteluleiria, jalkapalloleiria (lankesi mun tuurilla mulle), Survivor-leiria, musiikki- ja draamaleiria, taideleiria, Magical Mystery -leiria, Mission and Service -leiria, purjehdusleiria, intiaanileiria, kaikenlaisia teemoja. Jonain aiempina vuosina oli ollu myos cheerleader- ja pelleleiri, mut niihin ei sitten enaa ilmoittautunu tarpeeksi lapsia. Night Owl oli kesan suosituin viikko, silloin herattiin puolenpaivan maissa ja mentiin nukkumaan kolmelta, ohjaajat usein vasta kuudelta... Lahistolla oleva vanhainkoti ei tykanny meidan jokaoisista energizereista, jotka oli pakko vetaa kovaa, koska lapsia rupes tuupertumaan vapaa-ajalla nurmikolle vasymyksesta.

Ja toki presbyteerisella leirilla pitaa olla Bible Study joka paiva! Tassa jokainen otti haluamansa maaran papuja, ja sen jalkeen piti luetella juttuja mista on kiitollinen, yks asia per papu. Vanhempien leirilaisten kanssa sai tosi syvallisia keskusteluja aikaseks.

Joka ilta oli iltahartaus.

Meidan pienimmat muksut, Discovery-leirilaiset, oli nuorimmillaan 5-vuotiaita...

...ja vanhimmat 18-vuotiaita. Mun ekalla leiriviikolla 2005, jolloin olin siis juuri tayttany 18, satuin olemaan tallaisen leirin ohjaaja. En saanut kertoa leirilaisille mun ikaa, ettei ois tullu auktoriteettiongelmia.

Aina otettiin virallinen ryhmakuva, jonka kaikki sai lopuksi A4:n kokoisena muistoksi...

Ja kuvalevylle napattiin aina myos epavirallinen kuva. Mun ylapuolella kielta nayttava nainen on mun silloinen pomo.

SPRINKLER! Pari kertaa paivassa oli vuorossa Energizers, eli musiikin mukaan tanssimista, etta saadaan pidettya energiataso korkealla. Tassa on menossa Dave Matthew's Bandin biisi Runaround. Kaikkiin biiseihin on siis tietty tanssisarja tai -liikkeet, jotka on helposti opittavia - ja suurin osa leirilaisista osaa ne jo etukateen edellisten kesien jalkeen. Mun suosikki on kylla Ghostbusters, ja oli meilla Dragostea Din Teihinkin liikkeet...

Aina sillon talloin saatiin kayttaa Massanetta Springsin golfkarrya, johon mahtuu kuusi ihmista. Silla kelpas huristella ekan kuvan makea ylos alas, varsinkin viikonloppuisin kun syotiin alhaalla hotellilla eika jaksettu kavella. Kuvassa ollaan menossa alas viemaan leirikamaa ja infopapereita ja kaikkea, mita ensimmaisena paivana Registrationissa tarvittiin. Meita oli samaan aikaan 7 kyydissa ja kuusi isoa muovilaatikkoa. Taustalla oleva Cameron oli puoliks karryn ulkopuolella.

Leirilla meilla on aina tarkat aikataulut, mutta silti ei koskaan tieda, mita seuraavaksi voi tapahtua. Yhtena paivana syotiin kaikki rauhassa lounasta, kunnes yhtakkia varastohuoneesta hyokkas Walter kanapuvun paan kanssa ja rupes breikkaamaan.

Joka keskiviikko meilla oli Smugglers-ilta, eli kun tuli pimeaa, me ohjaajat mentiin metsaan piiloon taskulamppujen kanssa, ja leirilaisten piti kulkea paikasta A paikkaan B - metsan lapi siis - ja koittaa salakuljettaa raamatunlauseita maaliin asti. Me sitten vaijyttiin muksuja ja hyokattiin yhtakkia milloin mistakin taskulamppujen kanssa, ja koitettiin etta osasko muksut ulkoa ne raamatunlauseet. Joskus panostettiin tahan koitokseen, kuvassa mulla on Naten upea valomiekka lainassa, ja Tommy oli kieltamatta pelottava. Ite en ikina pystyis leikkimaan tata leikkia, koska kuolisin jos joku yhtakkia hyokkais taskulampun kanssa ja huutais "FREEZE!". Oli tarpeeks pelottavaa kyykkia yksin jossain puskassa vaanimassa.

Joka torstai meilla oli illalla Campfire, koska se oli leirin viimeinen ilta. Ensin pidettiin pieni hartaus, laulettiin ehka jotain, ja sitten alko kunnon laululeikit. En muista mita laulua esilaulan kuvassa, varmaan mun bravuuria "If you hear a space". A ram sam sam oli kans aina mukana, ja tietysti Kumbayah!

Yleensa se meni pelleilyks meidan osalta. Lasten ehdoton suosikki ei ollut meidan sekoilut tai biisit, vaan S'mores, eli kaks grahamkeksia joiden valissa oli pala suklaata ja paahdettu vaahtokarkki.

Oli pakko valilla vahan mainostaa ;)

Leah ja meitsi. Huomaa mun tyylikas leiripaita! Kaytan sita vielakin.

Kesan 2006 staff-paidat. Keskimmaisena oleva Marie meni kesakuussa naimisiin Jimin kanssa, joka oli myos Massanetan ohjaajana. Oon nahny monen rakkauden alkavan meidan leirilla, ja lahes kaikki niista kukoistaa edelleen tanakin paivana.

Ryan, mina ja kesan 2008 staff-paidat. Takana luki isolla STAFF, ja sen alapuolella Handle with Care. Naytettiin kaikki joltain FedEx-tyypeilta, varsinkin kun leirilaisten paidat oli pahvin varisia.

Kesan viimeinen viikko oli aina Bible Conference, jolloin siis huolehdittiin konferenssin osallistujien lapsista ja nuorista. Meita vahan aliarvioitiin ja ylityollistettiin aina silla viikolla, joten pomo hommas viime vuonna meille viralliset nimikyltit, joissa luki mun ja Sarahin kohdalla Senior Counselor, ja meidan nimet. Meita saatettiin joskus pyytaa esim. kantamaan osallistujien matkalaukut, ja nyt voitiin nayttaa etta piss off, ollaan ohjaajia eika mitaan kassipoikia.

Juorutaan Victorian kanssa Health Centerin edessa, varmaan valvotaan vapaa-aikaa. Kuljin aina tuon ison repun kanssa joka paikkaan, koska oli katevaa kun oli esim. aurinkorasvaa, hyttyssuihketta, huppari ja mahdolliset muksujen Epi-penit mukana. Mulla oli aina myos muistiinpanovalineet, ensiapulaukku ja jotain randomia shittia mukana - esim. kirja, jos mentiin uimaan enka halunnu ite menna altaaseen kiipeilytelineeksi. Flip floppeja ei saanu olla jalassa jos oli campfire tuon jalkeen vaan piti olla umpinaiset kengat, joten kyseessa on varmaan ollu joku muu paiva ku torstai.

Ah, Bell Auditorium, eli paikka jossa syotiin. Me pidettiin noita staff-paitoja vaan leirin ekana paivana (sunnuntaina) ja vimppana paivana eli perjantaina, ja sit kun otettiin ryhmakuva.

Leiriruoan kanssa ei ollu mahdollisuus laihtua. Ulkona tuli juoksenneltua paivan mittaan niin paljon, ettei paino noussu, mutta ei se kylla pudonnutkaan. Meilla oli melko lailla samat ruoat joka viikko, kaikkina kesina, eli en varmaan voi ikina enaa syoda mac&cheesea. Onneks siella sai syoda salaattiakin.

Viimeisena kesana joduttiin saastamaan niin paljon, etta jouduttiin kokkaamaan joka leiri omat ruokamme outposteilla. Joskus se venyi niin kauan, etta tuli pimeaa, ja joskus paastiin aloittamaan vasta kun oli jo pilkkopimeaa. Sillon oli kylla jannittavaa saada nuotio aikaseks taskulampun valossa, mutta jos ma oon saanu pari kertaa one match firen yksin aikaseks niin eikohan siihen pysty kuka tahansa. Taskulampun valo equals otokat, ja piti olla aika tarkkana kun soi, ettei tuu mitaan siipia ynna muuta vastaan.

Leirilla me nukuttiin aina mokeissa, yhteen cabiniin mahtu 7 muksua plus ohjaaja. Yleensa yhdella leirilla oli kaks ohjaajaa, tytto ja poika, joten makuujarjestelyt hoitu hyvin. Oon pari kertaa ollu yksin jonkun leirin kanssa, koska sinne ilmoittautu alle 7 muksua, ja kaikki tyttoja. Sillon ei tarvii odotella aina etta joko pojat on valmiita esim. menemaan uimaan, mutta sillon joutuu myos huolehtimaan yksin Bible Studysta - tai mika pahinta, cookoutista pimeassa. Mokkeja oli 16, jaettu neljaan kylaan - A, B, C ja D, ruokarakennus oli leirien B ja C valissa - ja yhdessa kylassa nukku siis yleensa kaks leiria, jos oli kaks mokkia per leiri. Meilla ohjaajilla oli mokit A-kylassa, tytoilla oma ja pojilla, jonne voitiin jattaa kaikki matkalaukut sun muut ettei niita tarvinnu vaihtaa joka viikko, kun yleensa ei oltu samassa mokissa kahta viikkoa perakkain. Ekana kesana meilla ei ollu tata systeemia, ja vahan oli rassaavaa aina raahata 10 viikon kamoja joka paikkaan. Kuvassa siis mun sanky missa nukuin viikonloppusin 2007 ja jos olin out of unit, ja jostain syysta sita tavaraa aina kerty (lue: Wal-Mart ja Target).

Mun sanky viime vuodelta, ja shittia on taas kertyny.

Muksut lahti perjantaina closing programin jalkeen eli jossain neljan maissa. Sen jalkeen oli Staff Meeting, jossa kerrottiin kuka on kenenkin kanssa ja milla leirilla seuraavan viikon, ja missa mokissa. Sitten siivottiin mokit, vietiin kamat joko uuteen mokkiin tai meidan viikonloppumokkiin, ja sitten yleensa lahdettiin leirin pakettiautolla vahan tuulettumaan. Meilla oli vapaata sunnuntaihin puoleenpaivaan asti, sitten piti valmistautua uusiin leirilaisiin. Vaikka leirin purilaiset oli hyvia, niin ei oo silti Wendy'sin voittanutta.

4th of Julyna meilla oli pidempi vapaa, ja yleensa oon reissaillu sillon. 2005 olin yhden ohjaajan Willin luona, 2006 lahdettiin Leahin ja kahden muun ohjaajan kanssa Delawareen. Poikettiin myos Philadelphiassa ja Hershey Parkissa. 2007 menin viikoks yhden ohjaajan perheen kanssa Myrtle Beachille South Carolinaan, ai jestas mika paikka! Ihan ku jossain Baywatchissa. Viime vuonna kaytiin tekemassa vaan paivan reissu Washington Diisiihin ja muuten hengattiin pomon isossa talossa, kun pomo itse oli Myrtle Beachilla. Grillailtiin yhdessa ja vaan hengailtiin.

Staff 2005. Tan ekan kesan kokoonpanosta meita oli viime kesana enaa nelja: mina, alhaalla vasemmalla oleva Nate, joka oli siis viime vuonna pomo, sen ylapuolella oleva Matt (viime kesan Assistant Director), ja ylhaalla kolmas vasemmalta oleva Walter. Oon kuitenkin kaikkien ohjaajien kanssa edelleen tekemisissa, osittain kiitos naamakirjan joka helpottaa huomattavasti yhteydenpitoa.

Mun piti menna tana vuonna takasin ja olla kenties Unit Coordinator tai Assistant Director, mutta Massanetta Springs paatti ettei leiria avata enaa koskaan. Ma jatin positiivisena sinne varmaan 10kg tavaraa ettei mun tarvis tuoda sinne mitaan, ja siella ne nyt on sitten luultavasti Naten vanhempien kellarissa. Viime kesana lensin suoraan New Yorkista Roomaan, ja mulla oli niin paljon kamaa, etta jouduin jattamaan viela osan tavaroista Milanoon, mm. makuupussini ja Darth Maul -viittani... Kylla ma aion viela hakea tavarani pois Virginiasta, ja moikkaamassa kavereita. Massanetta oli experience of a lifetime, ja tieto sinne paluusta oli aina iso henkireika. Meilla on suunnitteilla Massanetta Reunion Roomassa kesalla, Leah ja Lindsay lentaa Australiasta asti sinne, ja suunniteltiin jo Ryanin kanssa etta jonain paivana mennaan ja vallataan A-village, vaikka edes viikoksi.

Tassa viela Leahin tekema videokollaasi vuodelta 2007. Ma pilkahdan siella kerran, oon just ohjaamassa Startrekkin-energizeria.

Kevytta unelmointia

ei kylla tapahtunu viime yona. Nain ihan hirveen pitkan painajaisen: Ensin kuulin, etta mun entinen tyokaveri Ásgeir oli tappanu itsensa, ja se oli jattany viestiinsa sen espanjankokeen, jonka ma olin korjannu. Kaikki sitten syyllisti mua sen kuolemasta, ja ma ravasin paikasta toiseen huonon omantunnon kanssa, ja sen kuolinpaikalla mihin kaikki oli tuonu kukkia ja kynttiloita. Myohemmin istuin autossa mun aidin kanssa meidan yliopiston lahella, ja joku randomtyyppi kutsu mut halloween-pippaloihin. Lahdettiin sitten siita ajamaan ja ajettiin sen paikan ohi, jossa kukkaset ja kynttilat oli. Sanoin aidille (joka siis ajo) etta kato, tossa se paikka on. Aiti kurkkas, ja ajo samalla vahingossa yhdesta mutkasta suoraan mereen. Auto uppos valittomasti, ja yritin paniikissa avata turvavyota ja ovea. Uskaltauduin avaamaan silmat, ja nain mun aidin paniikissa siina vierella. Koitin saada ovea auki, mut sit multa loppu happi ja vetasin vetta keuhkoihin. Herasin siina vaiheessa, kun mulla alko naky hamartya, ja nain miten mun aiti kamppaili.

Herasin sitten kauheessa paniikissa ja huomasin, etta kello oli kymmenen aamulla. Avasin heti koneen ja laitoin sahkopostia aidille. Aiti sano etta se oli nahny semmosta unta, etta se oli ollut meressa ja nahny auton renkaat, siis autosta mika oli veden alla, eika nahny rantaa eika pohjaa.

Mulla on ollu tosi huono viikko, viela huonompi viikonloppu, ja tuo uni oli kylla piste iin paalle. Sain alotettua romaanikaannoksen, muuta en ookaan sitten saanu itkultani tehtya. En voi sietaa unia, mitka liittyy veteen tai kuolemaan, ja tuo oli ihana combination, viela ku lisattiin aiti siihen. Soitan huomenna terveysasemalle ja varaan ajan ens kuuks, tasta ei suoraan sanottuna tuu lasta eika paskaakaan.

accusativus cum infinitivo, aanenmurros ja matkakuume

Nicola oli tanaan puhunu pomonsa kanssa, ja se saa olla pois toista kaks viikkoa! Eli jos rahasumplimiset onnistuu, vietetaan joulu ja uusvuosi anoppilassa, kantapaan kohdalla. En oo koskaan viela kayny Pugliassa, ja tuntuu vahan oudolta olla talla kertaa kaymatta Roomassa. Oon kayny Italiassa viisi kertaa, aina kierrellen siella sun taalla, mut oon aina pysahtyny myos Roomassa. Ah, Rooma... onneks se pysyy siella, voi olla etta paasiaisena tulee uus reissu. ;)

Oon vielakin hiukan kipea, mut menin silti eilen kuoroharkkoihin. Meilla on kaks konserttia kuukauden paasta, jossa lauletaan nuoriso-orkesterin saestamana Beethovenin 9. sinfonia. Jos jollekin ei nimi soita kelloa niin tuossa se kuuluisin kohta jonkun muun kuoron laulamana:

Me altot joudutaan laulamaan tossa ihan pirun korkeelta, ja ma kun lauloin puolikuntoisena niin tuli semmosia ihme kiekaisuja valilla kurkusta. Tuli vahan semmonen olo et ois ollu murrosikainen poika... sit tein niin etta olin hiljaa niissa korkeimmissa kohdissa, kunnes aani alko antaa hiukan enemman periks. Meidan pitaa opetella tuo koko teos ulkoa - saksaks - ja aattelin et no shit, ei me ikina opita, mut ei se itse asiassa oo kauheen iso urakka. Tossa kuorolla on kuitenkin aika paljon toistoa.

Okei, sori, laitan jalleen kerran klipin meidan viimesyksyisesta konsertista, jossa laulettiin Handelin Messias. Kolmen tunnin konsertti oli, kavi vahan saaliks meidan paria raskaana olevaa sopraanoa ku joutuivat seisomaan, mut vedettiin ne keikat kylla aika jees.

Asiasta kukkapurkkiin, islannissakin on accusativus cum infinitivo! Latinistina olin kylla jo bongaillu niita aiemminkin, samoin ku accusativus temporiksia, mut en tienny etta ne kulkee ihan samalla nimella :) tosin aci islanniks on þolfall með nafnhætti, eli ei laheskaan yhta jannittava ku latinankielinen nimi. Mun pitaa kahden tunnin paasta palauttaa yks kotitehtava tahan aiheeseen liittyen, en millaan jaksais... sen jalkeen meen Nicolan kanssa Ölstofaniin kaakaolle, sitten mahdollisesti jotain pizzaperjantaiactionia Helin ja Johannan kanssa (elakoon Domino'sin alennuskupongit!) ja kun Nicola lahtee tyopaikkaan numero kaks illalla niin meitsi uppoutuu romaanikaannokseen. Huomenna sitten on vuorossa Italian historian tenttiin lukeminen. Nyt on vahan enemman motivaatiota kun tietaa, etta jouluna ihan oikeesti joutuu kayttamaan italiaa!

kaantamisen "riemua"

Blaah. Oon taas yliopistolla tekemassa laksyja, koska taalla netti toimii paljon paremmin ku kotona, ja yliopistolla on sopimus yhden tosi hyvan islantilaisen nettisanakirjan kanssa. Mulla on kotona melko hyva islanti-englanti -sanakirja, ja sit suomi-islanti, mut se on lahinna vaan sanalista, eli ei anna mitaan kaytannon tietoa, esim. mita sijamuotoa verbit kayttaa.

Maanantaina alko kaantamiskurssin kaytannon osa, eli meidan piti valita teos tai esite tai joku 3000 sanan teksti, mika me kaannetaan islannista omalle aidinkielelle, kun taas issikat kaantaa valitsemastaan kielesta islanniks. Ma oon viela hiukan kahden vaiheilla, koska opettaja sanos etta jos me kaannetaan esim. joku novelli, se voitais ehka julkasta. Ite meinasin kaantaa yhden Gæludýrin -romaanin kolme ekaa kappaletta, ja jos haluaisin etta se julkastaan niin mun pitais kaantaa koko teos - ehka liian iso pala purtavaks nain aloittelijalle.

Saatiin myos toinen kotitehtava huomiseks, mika vahan jako ihmisten mielipiteita. Meidan pitaa kaantaa yks islantilainen juomalaulu omalle aidinkielelle, ja sitten kaantaa meidan kaannos sanatarkasti islanniks. Meidan pitais myos saada sailytettya laulun rytmi meidan kaannoksessa, ja alkusoinnut ja riimit! Tassa siis kolmisakeistoisen laulun eka sakeisto, merkkaan tohon alkusoinnut, riimit onki selvat.

Krúsarlögur
kveikir bögur
og kvæði smá,
dæmisögur
og glettur grá,
skúmin fögur
fótaskögur
færir margan á.
Inter pocula.

Aloitin kaantamista jo hiukan, mut en tuu ikina saamaan alkusointuja tai riimeja kohdalleen. Taitaa olla vaan parasta kaantaa tuo sanatarkasti, koska jos krúsarlögur kveikir bögur tarkottaa vapaasti kaannettyna "alkoholi kirvoittaa sakeita" ni siina meni jo alkusoinnut ja rytmi pain peffaa.

Huomasin aamulla bussissa etta on tullu hiukan opiskeltua kaantamista, kun radiosta tuli Black Eyed Peasin "Meet Me Halfway" ja mulla tuli ekana mieleen Schleiermacherin teoria kirjoittajan ja lukijan tapaamisesta puolivalissa... Loma ois kiva.

7 tunnustusta

Sain Elisalta Roomasta tammoisen kivan tunnustushaasteen. Kiitos tunnustuksesta!

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen

Kopioi kuva ja liitä blogiisi

Laita linkki keneltä sait tunnustuksen

Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä

Anna tunnustus seitsemälle

Linkitä nämä blogissasi

Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

7 asiaa jotka on tosin jo saattanut tulla joillekin tutuksi:

1. En ole kauhean tyytyvainen paaaineeseeni yliopistolla. Ongelma on se, etta mun mielenkiinto lopahtaa tosi nopeasti, ja siksi ylaaste (meilla oli jo sillon jaksosysteemi) ja lukio oli mahtavia, koska viisi jaksoa vuodessa takasi tarpeeks vaihtelua, plus se etta opiskeli niin montaa ainetta. Nyt kun pitais syventya yhteen aineeseen ainakin kolmeks vuodeks, plaaaah... Yks vuosi per kieli ois kiva, muuten herpaantuu otteet, nimimerkilla sielta mista aita on matalin.

2. Tasta puhun vain harvoin koska oon oikeesti meinannu ottaa damagea tan takia, mutta syy mun Italia-pakkomielteeseen ja italian opiskelun alottamiseen on Tiziano Ferro. Ma olin sillon kolmetoista ja kuulin Perdonon radiosta ja se oli rakkautta ensikuulemalla *_* okei, nyt kun kielitaitoa on kertyny ni eihan ne biisit kovin kummosia oo, aika dorkiakin jotkut, mut se on silti Tiziano. Josh Grobanin italiankieliset biisit vaan ns. lisas tulta munille.

3. Pelkaan vetta yli kaiken. En siis puhu suihkusta tai juomavedesta, vaan uima-altaista, meresta yms. Kavin muistaakseni lukiossa aikuisten uimakoulun ja osaan edelleenkin uida vaan koiraa. Sukeltaa en osaa ollenkaan, koska mun on pakko pitaa nenasta kiinni pinnan alla enka uskalla avata silmia. Jos saan valita niin jatan uimisen kokonaan valiin, mutta jos on pakko menna altaaseen niin seison matalassa paadyssa tai pidan koko ajan kaiteesta kiinni. Voitte vaan kuvitella miten ihanaa oli Jenkeissa joka pirun kesa suorittaa Canoe Rescues, eli miten toimitaan jos kanootti kaatuu. Olennainen osa suoritusta oli kanootin tahallinen kaataminen. Suurin saavutukseni talla saralla on kolmen tunnin kanoottireissu Shenandoah-joella Virginiassa leirilaisten kanssa. Ymmartavainen pomo laitto mut samaan kanoottiin hengenpelastaja Cameronin kanssa, mut oli silti hiukan noyryyttavaa kyynelehtia muksujen edessa kivisen koskenlaskun jalkeen. En tykkaa olla laivallakaan yota, tai lentaa meren yli - tosin pelkaan lentamistakin ihan sikana.

4. Mua arsyttaa suunnattomasti paperi! Kaikkein allottavinta on sanomalehtipaperi, varsinkin jos oon just pessy kadet. Yyh! En tykkaa yhtaan koskea irtopapereihinkaan, mut kirjat on okei. Samaan syssyyn tunnustan, etta mun on pakko paallystaa kontaktimuovilla kaikki paperikantiset kirjat, koska mua arsyttaa jos kansien kulmat rupee sillai hapsottamaan, tai jos kannet on semmosta arsyttavaa paksua paperia, niinku monet meidan yliopistopainon oppikirjat. Onneks oon aika paallystysguru, ja kirjat pysyy siisteina. Puupintaset leivontavalineet inhottaa myos, ja vehnajauhon koskeminen!! Hyi, tuli oikein kylmat vareet.

5. Mulla on kauhea alemmuuskompleksi siita, ettei mulla oo ajokorttia. En oota mitenkaan innolla autokouluun menemista, tai saasteilla ja kaikenmoisilla veroilla leikkimista, mut musta tuntuu etta oon vaan riesa jos mua pitaa kyytsata jonnekin, ja jos jotkut on lahdossa reissuun autolla ni me ajokortittomat ollaan aina listan ulkopuolella. Mulla on muutenkin kauhea alemmuuskompleksi joka asiassa, mut taa on yks asioista mika kismittaa eniten.

6. Haluaisin muuttaa pois Islannista, mut en tieda minne. Islannissa ei maana oo mitaan vikaa, mut naa ihmiset on niin uskomattoman arsyttavia. Suomeen en halua muuttaa, enka minnekaan vaaralliseen maahan. Jenkeissa vois olla kiva asua, mut oon niin paranoidi siella (oon kylla paranoidi kaikkialla). Kaikki sanoo ettei siella ihmisten koteihin murtauduta niinku leffoissa, eika se oo niin vaarallinen paikka, mut haloo, Virginiassaki kaikki aselait on ihan hulluja, ja yks mun leirilainen tuli kerran koulusta kotiin ja se tapettiin sen kellariin. Vahan pelotti menna jonneki leirintaalueelle teltalla siella tai nukkua niissa pirun mokeissa metsan keskella kaikki kesat. En halua elaa pelossa, ja yks Islannin hyvista puolista on se etta on turvassa, ellei oo haastanu riitaa liettualaisten kanssa.

7. Ma en tieda vielakaan mika ma haluaisin olla isona. Mun unelma ois vaan nostaa opintotukea ja opiskella yliopistossa kielia tutkinto toisensa peraan. Mua ahdistaa jo nyt kun musta tuntuu etten etene elamassa mihinkaan suuntaan, ja pelkaan etta mita mun mielenterveys sitten tykkaa kun jumitan jossain tyopaikalla viitena paivana viikossa ja jokanen viikko on samanlainen. Panikoin sosiaalisissa kanssakaymisissa sen verran ettei musta vois ikina tulla mitaan isomman luokan project manageria joka huitelis joka paikassa ja sais tehda mita lystaa. Arkeologin tyo ois huippua, paleontologin viela enemman, mut taisin menna vaaraan jonoon ku lahjoja jaettiin, eika mua kiinnosta kauheesti mitkaan maalajit, vaan itse ne historialliset loydot. Mun pitaa tanaan alkaa kaannoskurssin lopputyo eli 3000 sanan kaannos islannista suomeen valitsemastani teoksesta, katotaan onko mun mielipiteet muuttunu tan kurssin jalkeen.

Voi voi, mun blogipiirit on niin pienet etta kaikki suomea puhuvat blogi-ihmiset on jo tagatty, joten ma annan tunnustuksen nyt sitten Mattelle Muncheniin.

Voi lol

mika viikko. En oo saanu talla viikolla tehtya oikeestaan mitaan muuta ku itkettya ja lojuttua sangyssa. Mun pitaa maanantaina palauttaa kaannoskurssin kotikoe, eli siis pari esseevastausta joihinki dorkiin kysymyksiin (Schleiermacher evvk) mut en oo saanu sitakaan tehtya melkein ollenkaan. Skippasin molemmat kuoroharkat etta voin lojua peiton alla. Eilen menin sentaan yhden esperantonayttelyn julkistamistilaisuuteen ja siella oli monia tuttuja ja ystavallisia kasvoja.

Kaytiin asken Johannan kanssa pienella ilta-ajelulla yhdelle huoltoasemalle, se piristi mielta tosi paljon. Reykjavík ja ymparoivat pikkukaupungit on tosi kauniita pimeella, kun joka paikassa on valoja, ja kohta jouluvalotkin ilmestyy ikkunoille ja parvekkeille. Nicola tuli toista kuuden maissa, paivakodista siis, ja se meni baariin kymmenelta toihin ja tulee jossain aamukuuden jalkeen. Huomenna sama juttu. Sitten kun silla on vapaa viikonloppu, tietaakseni kuun vaihteessa, niin pitaa menna bussilla Ikeaan vahan joulufiilistelemaan ja ostamaan kuningatarhilloa.

Oon miettiny etta sitten kun seuraava opintotuki tulee ni varaisin ajan laakarille. Eihan taa oo normaalia, etta ei jaksa tehda yhtaan mitaan, rupeaa itkemaan ihan pienimmastakin asiasta ja masentaa ihan koko ajan. Taa alko suurinpiirtein vuosi sitten mut valissa on ollu hyviakin jaksoja, esim. joulu Suomessa ja sillon ku aiti ja Kauri tuli kaymaan taalla paasiaisena. En muista muuten kuluneesta vuodesta juurikaan mitaan, muutaku sen miten huonosti ma voin kun olin toissa siella iltapaivakerhossa. Kesalla jakso tehda vahan enemman juttuja ku oli valosaa kellon ympari, mutta nyt kesan jalkeen on alkanu menna huonommin. Parempi varmaan kayda laakarilla tassa vaiheessa, vaikka ne usein vaan veikkaileekin siella kaikenmoista. Mietin jo jossain vaiheessa etta soittaisin Punasen Ristin auttavaan puhelimeen, mut mua ei vois vahempaa kiinnostaa islannin puhuminen, varsinkaan puhelimessa. Stundum elska ég þetta land svo fokkin mikið. Kaverit ois kivoja, viela ku jaksais joskus lahtea jonnekin.

Tata odotellessa. Kuva Nasan sivulta.

Isi soitti tanaan ja sanos etta se on saastamassa rahaa visiittia varten. Ois kiva jos se tulis kaymaan taalla, varsinkin kun en paase jouluks Suomeen. Nicola oli laittanu aidilleen sahkopostia, etta se saattaa paasta jouluks kotiin, enaa pitaa vaan kysya etta koska sais lahtea ja kauanko se sais olla Italiassa. Nicolan aiti vastas siihen, etta katotkin ettet tuu yksin. :) Mun pitaa tosissaan ruveta puhumaan Nicolan kanssa italiaa esperanton sijaan, etta saan vahan aktiivisemmaks kielitaitoa... Tormasin tanaan yliopistolla kahteen italianopettajaan, ne on tosi mukavia molemmat ja kyseli kaikenmoista. Meitsi sitten lauko tyylikkaasti yhden sanan vastauksia, nekin pain honkia. Olin just tekemassa sita kotikoetta islanniks ja jos kesken islantimiettimisen mun pitais yhtakkia ruveta puhumaan italiaa siihen valmistautumatta, no can do. Pitaa miettia ihan liian montaa asiaa, esim. ettei puhu esperantoa. Ois ehka vaan pitany jatkaa espanjan opiskelua, olin siina niin hyva sillon.

-edit- miten mulla heittelee naa kirjasinkoot, vaikken oo vaihdellu mitaan... evotan.

Normisunnuntai

Sunnuntai-ilta oli kylla hieman tavanomaisesta poikkeava. Meidan suomalainen kaveri Paavo oli kaymassa Tanskassa, ja Heli ja Jaana oli lahdossa hakemaan sita Keflavíkin kentalta, joka on vajaan tunnin paasta Reykjavíkista. Kaikki ulkomaanlennot tulee ja lahtee siis sielta, tuosta Reykjavíkin lentokentalta lahtee vaan sisamaalennot ja lennot Gronlantiin ja Farsaarille. Paavon lento saapui keskiyolla, ja sita ennen suunnitelmissa oli kayda Keflavíkissa moikkaamassa yhta issikkakaveria Grétaria.

Lahdettiin Helin ja Jaanan kanssa ajelemaan kohti Keflavíkia jossain kymmenen maissa illalla, ja koukkastiin keskustan kautta. Meista ei kukaan ollu aiemmin kayny siella keskustassa, ja oltiin allikalla lyotyja: siella asuu ehka kymmenisentuhatta ihmista, ja siella oli kaikenmoisia putiikkeja ja ruokapaikkoja, esim. Subway ja Domino's! Ja tosi kaunis suihkulahde! En tosin tieda milta kyseinen paikka nayttaa paivanvalossa, jouluvalot saa meinaan ihmeita aikaan.

Parin edestakaisinajon jalkeen loydettiin Grétarin talo. Se sijaitsee entisessa Naton tukikohdassa, jossa jenkkisotilaat asu syksyyn 2006 asti. Vahan pelottava paikka oli kylla, kun puolet rakennuksista oli pimeana, muistutti vahan aavekaupunkia. Rakennukset oli jannia sisalta, joka paikkaan mentiin semmosella hyttiavaimen tyyppisella kortilla, ja kaytavat oli samanlaiset ku ruotsinlaivoilla... asuntojen ovissakin oli evakuointiohjeet. Nuo rakennukset oli siis tyhjillaan, kunnes niista tehtiin opiskelija-asuntoja. Grétarin kamppa oli ihan pirun hieno, isolla vaatekaapilla ja erillisella varastohuoneella varustettu, kokolattiamatto, iso sanky, julmetun iso jenkkijaakaappi yms yms. Ja joka rakennuksessa oli pieni kuntosali! Me mentiin heti sinne reippailemaan tyttojen kanssa, ei sita joka paiva saa kayttaa juoksumattoa Naton ex-tukikohdassa.

Ruotsinlaivakaytavat oli vahan aavemaisia. Heli zombeilee ja Jaana kuvaa, Grétar nauraa taustalla.


Jaana juoksumatolla.

AT&T! Jenkeissa oleskellessani mun piti joka kesa ostaa paikallinen liittyma, mut jostain syysta se jai sitten tekematta. Tosi moni kaveri kayttaa kyseista liittymaa, ja tulikin pieni ikava.

Jumppasuoritusten jalkeen lahdettiin lentokenttaa kohti, oltiin maalattu jo viiksetkin kasvoille. Tytot oli jo aiemmin askarrellu skyr-purkeista sombrerot, ja kentalla kaaraistiin huovat ymparille ja ma soitin kannykasta Mexican Hat Dancea. Porukkaa nauratti lievasti sanottuna.

Heli, Jaana ja meitsi meksikolaistunnelmissa. Sombrerosta hajos naru just ennen tata kuvaa.

stop messing with Iceland

esperanto estas...

Plaah. Pitais opiskella lauseoppia (eli pilkunnuuskintaa), vastata Italian historian kysymyksiin ja tehda kaantamisen kotikoe, mut on vahan kipea olo ja paa ei toimi...

Mentiin eilen Nicolan kanssa kuukausittaiseen esperantotapaamiseen. Meita kokoontuu noin 20 hengen porukka Islannin esperantojarjeston omiin tiloihin, ja sitten puhutaan esperantoksi milloin mistakin, esitellaan uusia kirjoja yms. ja juodaan kahvia.

Oon kiinnittany huomiota pariin juttuun, seka taalla etta Suomessa. Oon osallistunu siis molemmissa maissa esperantotapaamisiin. Turussa olin selvasti nuorin osallistuja, kaikki muut oli varmaankin reippaasti yli 60-vuotiaita, ja hauskoja kommelluksia sattu joka kerta suurennuslasien ja kuulolaitteiden kanssa. Taalla Reykjavíkissa meita oli eilen kolme parikymppista, ma, Nicola ja yks ranskalainen vaihtari, yks kolmekymppinen Hannes ja loput on sitten kuulolaitekansaa. Italiassa kun oon seikkaillu esperantotapaamisissa niin oon huomannut etta siella on enemman nuoria mukana.

Vaikken ole mikaan superfanaattinen esperantisti, niin silti vahan huolettaa etta miten tassa tulee kaymaan tuon suurimman esperantistisukupolven jalkeen. Helsingissa on vissiin melko aktiivinen esperantoseura yliopistolla, mutta en tieda miten muilla paikkakunnilla on mahdollista oppia esperantoa... kun kaikille ei sovi internetissa opiskelu omin pain. En sitten tieda etta kammoksuuko nuoret semmosta vanhanaikaisuutta, mika kieleen joskus liittyy, kun esim. tosi monet esperantonkieliset kirjat on melko vanhoja ja aika kuivan nakosia. Toisaalta, esperantoliike on suurempi Etela-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa ku taalla pohjoisessa.

Sitten kun me saadaan joskus lapsia, niin esperanto onkin sitten hiukan kakspiippunen juttu... Me tullaan todennakosesti kayttamaan sita meidan yhteisena kielena, ellen sitten opi puhumaan sujuvasti italiaa, eika me haluta pakottaa meidan muksuja puhumaan sita. Mulla on yks kaveri, jonka vanhempien yhteinen kieli oli esperanto, ja ne pakotti sen puhumaan esperantoa kotona. Noh, kyseisella kaverilla on nyt siis kolme aidinkielta, mutta mikali oikein ymmarsin ni se on hiukan katkera siita pakottamisesta. Vahan jannittaa miten kaikki hommat hoituu kun ma puhun lapsille suomea ja Nicola italiaa, jos me puhutaan keskenamme esperantoa ja asutaan taalla Islannissa, jos lapset menee viela paivakotiin ni siellahan ne puhuu islantia... Se on sen ajan murhe, mut vaikea olla murehtimatta jo nyt ku en halua etta lapset karsii.

kafo kaj greno

Huh, tuli taas kunnostauduttua eilen. Tarkotuksena oli lahtea djamittamaan Reykjavíkin yoelamaan, ja siella tuli tanssittua hetken, mut sit rupes ottaan paahan kaikki humalaiset, kun olin itse selva. Menin sitten Ölstofaniin, baariin jossa Nicola on toissa, ja istuin siella tiskihuoneessa kaljatynnyrin paalla ja katselin kun Nicola pesi laseja ja vaihto tynnyreita. Reykjavík on tosi turvallinen kaupunki, mut en silti tykkaa kavella pimealla yksin. Istuskelin siella sitten sulkemisajan jalkeen, kun pojat siivoili ja soi pizzaa, ja jossain kuuden maissa lahdettiin yhdessa kavelemaan kotia kohti. Taalla baarit on siis viiteen tai kuuteen asti auki, jotkut jopa seitsemaan, vaikka se taitaa olla vahan laitonta...

Eilen taas joku kysyi multa etta miten ihmeessa mulla voi olla Islannissa italialainen poikaystava. Ihmisilla on aina niin hyvat ilmeet ku kerron niille meidan tarinan.

Me tavattiin ekan kerran Torricellassa Italiassa paasiaisena 2006, kun opetusministerio sponssas mun matkan viikon mittaiselle esperantofestivaalille. En siina vaiheessa puhunu viela kauheesti esperantoa, mut puhuin riittavasti italiaa, ja olin kauhean ujo ja koti-ikavainen. Nicola oli sillon Italian esperantistien presidentti ja yks ton festivaalin jarjestajista, ja tuli aina sillon tallon juttelemaan mulle kun kiireiltaan ehti. Festivaalien jalkeen lahetin Nicolalle sahkopostilla yhden kuvan, ja sit vaihdettiin meseosoitteita.

Siita alkoi pitkat mesekeskustelut, ontuvalla esperantolla, onneks Nicolalla riitti karsivallisyytta! Nicolasta tuli jonkinlainen luottoystava, sen kanssa pysty juttelemaan ihan kaikesta, ja se jutteli mulle kaikesta. Se kertoili sen tyttoystavasta, ja ma kerroin mita juttuja Eyrarbakin pojat oli keksinyt. Sain Nicolalta aina postikortin kun se matkaili ympari Italiaa tai Puolaa, ja ma lahettelin takasin jotain dorkia Islanti-kortteja. Halusin tosi paljon menna uudestaan festivaaleille 2007, mut rahat ei riittanyt. Vuonna 2008, Nicolan synttarina, ilmoittauduin senvuotisille festivaaleille. Nicola oli yks jalleen kerran yks jarjestajista, ja saatiin sumplittua rahojen maksupaivamaarat niin, etta sain osallistuttua. Ennen lahtoa paasiaisena ystavat varoitteli, etta oles varovainen siella Italiassa, ties vaikka mita voi tapahtua. Sanoin siihen, etta siella on vaan yks ihminen, mutta sillakin on tyttoystava, joten mitaan ei tuu tapahtumaan.

Mua jannitti meidan jalleennakeminen, ja kun saavuin Senigalliaan festivaalipaikalle, Nicola huusi mua ikkunasta. Nicola oli niin kiireinen, ettei ehditty kauheasti juttelemaan, mutta myohemmin se sai sumplittua meille yhteista aikaa. Mahassa kutitti janskasti, ja jotain oli kylla ilmassa, mutta pidin paan kylmana. Kun juteltiin seuraavana iltana hotellin rappukaytavassa sain selville, ettei Nicola enaa seurustellut, ja se oli sitten silla selva.

Festivaalien jalkeen mun piti menna yksin Roomaan yhdeks yoks ja lentaa sitten Lontoon kautta Reykjavíkiin, mut Nicola ehdotuksesta mentiin meidan kaverin Elinan luo yoksi Terniin, ja Nicola saattoi mut junalla Roomaan seuraavana paivana. Otettiin taa kuva Colosseumin edessa just ennenku Nicola saatto mut Ciampinoon lahtevalle bussille. Lahto oli tosi tuskainen, mut mua lohdutti hiukan tieto siita, etta Nicola oli sina aamuna ostanu lentolipun Islantiin toukokuuks.

Nicola tuli sitten pariks viikoks toukokuussa, ennenku lahdin Jenkkeihin. Elokuussa lensin New Yorkista Roomaan, ja vietettiin ihana viikko Narnissa ja toinen Firenzessa ja Certosa di Paviassa. Sielta lennettiin yhdessa tanne, ja Nicola meni kolmeks kuukaudeks au pairiks tunnin ajomatkan paahan. Vietettiin jokanen viikonloppu yhdessa, ja joulu vietettiin mun perheen luona Suomessa. Mun perheella ja Nicolalla synkkas valittomasti, mikaan ei ois voinu menna paremmin. Helmikuussa Nicola muutti tahan meidan asuntoon, missa asuin mun kahden suomalaisen kaverin, Helin ja Johannan kanssa. Vaikka mun italia on kehittyny nyt tosi paljon ja ymmarran noin 95% kaikesta mita kuulen tai luen, me puhutaan esperantoa keskenamme.

Ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, me vietetaan taa joulu saapasmaan auringon alla!

Hver er ég og af hverju kom ég til Íslands?

Ei mun pitanykaan palauttaa sita kotitehtavaa tanaan! Jaana tuli kylailemaan, joten sit vaan chillailtiin, manailtiin musiikkiohjelman huonoa tarjontaa ja naureskeltiin ulkona riehuvaa myrskya.

Aattelin etta mun pitais ehka esittaytya ja kertoa vahan etta miten ma tanne Reykjavíkiin oikein paadyin - ja mista blogin nimi tulee!

Oon siis Siru, tottelen myos nimia Roo, Sirpa, Pipsu, Tiu, Sigrún, Suri (damn it), Finnish Fury, hej vi... Asun maailman pohjoisimmassa paakaupungissa, opiskelen University of Icelandissa paaaineena islantia ja siina sivussa jotain randomkursseja italiaks. Laulan yliopiston kuorossa ja haaveilen sosiaalielamasta. Olin taalla kassapaallikkona ja iltapaivakerhon ohjaajana, mut nyt nyhvaan vaan kotona ja koululla. Tykkaan kakasta musiikista ja sopoista jutuista, enka taida koskaan kasvaa isoksi. Neulon satunnaisesti islantilaisia villapaitoja ja taistelen kilojen kanssa. Mulla on Suomessa nelja pikkuveljea: Pauli (18), Kauri (15), Runo (9) ja Leimu (6). Jos mulla ois enemman rahaa ni lennattelisin niita tanne tai kavisin useammin kotona, mulla on aina ihan hirvea koti-ikava ja ois kiva nahda ku veljet kasvaa. Ma kasvan enaa valitettavasti vaan leveyssuunnassa. On ne kylla fiksuja poikia. On mulla aitia ja isiakin kova ikava! Mun ei tarvi ku kuulla joku surullinen laulu ni oon heti pillittamassa koti-ikavasta. Oon varmaan lentany pesasta liian aikasin, epavirallisesti jo 17-vuotiaana, veikkaan et siks vollottelen yon pimeina tunteina.

Kuten jotkut tietaa kun jaksan aina mainostaa, oon ollu neljana kesana Jenkeissa presbyteerisen kesaleirin ohjaajana. Siru oli vahan vaikea nimi jenkeille, varsinkin pienimmille leirilaisille, joten sain lempinimen Roo. Esittelin siita lahtien itteni aina silla nimella muksuille. Yhdessa banaaneista kertovan laulun lopussa laulettiin "go bananas, go go bananas" ja siina vaiheessa piti heittelehtia ympariinsa. Ja ma mietin etta go where?


Meitsi putkahti maailmaan toukokuun lopulla 1987 Turun Heiskalla. Sitten asuttiin milloin missakin, Harjavallassa, Rauhassa, Raumalla ja Joutsenossa useampaankin otteeseen, ja aina valilla Turussa. Olin Joutsenon naisvoimistelijoissa pienena (lol) ja kun aloitin ekan luokan Turussa Nummen koulussa (nykyaan Nummenpakan koulu) alkoi myos kilpajuoksu harrastuksesta toiseen. Ainakin nelja kuoroa tuli koluttua lapi, Tuomiokirkon nuorisokuorossa olin vissiin tokalta luokalta aina Islantiin lahtooni asti. Tanssijalkaa on aina vipattanut. Aloitin tanssiurani baletilla, mutta jalkoja sarki aina ikavasti tuntien jalkeen. Vaihdoin baletin jazziin, ja sielta jatkoin tanhuun ja steppiin. Steppausta jatkoin tanne tulooni asti, ja otin steppikengat tanne mukaan. Islantilaiset ei kuitenkaan osaa stepata, taalla ei mikaan tanssikoulu jarjesta steppitunteja... Vapaapalokunnassa olin myos, ja partiossa. Ai niin, ja rumputunneilla!

Viidennella luokalla, kun olin lukenut englantia kaks vuotta ja aloitin saksan, huomasin etta kielet on mun juttu. Seiskalla otin lisaks latinan ja ruotsin, ja kasilla valinnaisena ranskan. Kun lukiovalintoja piti tehda, olin kahden vaiheilla: jatkaako kieliopintoja vai menna musiikkilukioon (tassa vaiheessa soitin siis myos orkesterissa pasuunaa...) Kavin musiikkilukion paasykokeissa ja ne oli liekeissa kun tarvitsivat kovasti pasunistia johonkin big bandiin, mutta valitsin sittenkin Klassikon, ja nelja uutta kielta: italian, venajan, espanjan ja vanhan kreikan. Aloin koulun ohella kaymaan esperanton lukuryhmassa, ja se paatos muutti kirjaimellisesti mun elaman... Siita lisaa myohemmin.

Noh, lakkiaiset tuli ja meni, ja koitti paasykokeiden aika... kavin aika monessa paasykokeessa: Turun yliopistossa saksassa, espanjassa, latinassa ja kreikassa, Jyvaskylassa englannissa, ruotsissa, saksassa ja ranskassa, ja Helsingissa latinassa ja kreikassa. Ainoa mihin paasin edes varasijoille oli Turun saksa (lol again), koska muissa kokeissa reputin suomenkieliset osiot... how sad is that. Oon edelleen sita mielta, etta Hesan kokeissa suomen osiossa luetun ymmartaminen ja sita koskevat kysymykset koski kylla ihan eri asioita. Onnistuin nukahtamaan sinne kokeeseen.

Lahdin paasykokeiden ja vanhimman pikkuveljen Paulin konfirmaation jalkeen toista kertaa Virginiaan kesaleirille toihin, niista neljasta kesasta kirjoitan kylla oman entryn. Tulin sielta elokuun lopulla takaisin, ja mietin etta mitas sitten. Ajatuksissa oli hetken aikaa kypsyny ajatus au pairiksi lahtemisesta, ja laitoin sitten profiilin au paireja valittavalle nettisivulle. Puhelin alko heti soida ja sahkoposteja tulvi joka suunnalta. Tokana paivana sain puhelun Islannista, jossa nelja pienta poikaa kaipasi isoasiskoa. Odottelin kuitenkin viela hetken, koska halusin lahtea Italiaan... Italiasta ei kuitenkaan tullu varteenotettavia ilmoituksia, joten kavin ostamassa menolipun Islantiin ja kolme viikkoa profiilini julkaisemisesta olin lentokoneessa kohti laavakenttia.

Eyrarbakki on 400 ihmisen kalastajakyla noin tunnin ajomatkan paassa Reykjavíkista. Siella on kirkko, huoltoasema ja Islannin tunnetuin vankila, tietenkin meidan talon vieressa. Au pair -perheeseeni kuului isa Haukur, aiti Helga, ja pojat Davíð (10), Ásmundur (6), Arnar Pétur (3) ja Björn Eggert (1). Kielimuuri oli aika masentavaa aluks, kun olin aina aiemmin tottunu siihen etta ymmarran mita ymparilla tapahtuu aiempien kieliopintojen takia. Olin Eyrarbakissa 8 kuukautta, ja sitten oli "pakko" taas lahtea Jenkkeihin kesatoihin - ja Suomeen paasykokeisiin. Olin valmistautunut taas englannin, ruotsin, saksan ja ranskan kokeisiin, mutta menin paikan paalle kokeiden jalkeisena paivana. Eika oikeestaan ees harmittanu, vaikka eka ajatus oli, etta tassa meni tulevaisuus. Olin jattany Islannin yliopistolle hakupaperini, mut ne oli puutteelliset, kun en ollu saanut kaikkia tarvittavia suosituksia.

Pitkien selvitysten jalkeen sain selville, etta paasin tanne yliopistoon, joten muutin Jenkeista suoraan tanne. Talle tielle oon sitten jaanyt, kesakuussa saan bachelorin paperit kateeni ja toivon mukaan jatkan maisteriohjelmaan syksylla.

Se, miten tutustuin italialaiseen runopoikaani, on melko varmaan seuraavan entryn aihe... Tykkaan ite ihan hirveasti lukea toisten parien tarinoita, ne lammittaa kivasti mielta. :)

Jæja

Voisin nyt kirjottaa ihan ääkkösten kera näin uuden blogin kunniaksi... Tosin ne saattaa välillä unohtua, ku oon jo niin tottunut kirjottelemaan ilman niitä.

Oon tässä jo pidemmän aikaa ihaillut blogspotin sivuja, vaikkei tuo Livejournalkaan mikään huono ole. Taidan ruveta kirjottelemaan tänne suomeks, ja tuonne aiempaan blogiini englanniks, vaikkei sitäkään seuraa niin moni... Noh, aina saa haaveilla!

Nyt mun pitää keskittyä lauseopin kotitehtävään, palautusaika loppuu kahden tunnin päästä, joten kirjotan vähän järkevämpää settiä sitten myöhemmin.

Täällä on muuten hirveä myrsky, jotkut koulut on suljettu sen takia ja päiväkodeissa ei lapset saa mennä ulos! Joudun ulostautumaan kohta, pitänee valmistautua sekä fyysisesti että psyykkisesti.