paniikkia parturissa

Jep jep, menin tanaan parturiin ja kukas muukaan mun viereisella tuolilla istu ku mun yks opettaja ja koko meidan lafkan ylimies. Juteltiin siina parturin kanssa kolmestaan mun valmistumisesta ja opinnoista ja Euroviisuista, tykattiin kaikki Belgian viisusta. <3 

Parturitati ei meinannu uskoa etta taa vari on mun oma eika mun tarvii suoristaa mun hiuksia kovinkaan usein :D "Ala vaan sano etta sun tukkas viela vaalenee tasta auringon myota? Vahanks oot onnekas." Tiedan, siks ma en sita ookaan varjanny kestovareilla.

Kaikki meni hyvin kunnes tati alko leikkaamaan mun otsatukkaa ja sanoin etta siita sivusta varmaan vois kanssa ottaa hiukan pois, mut en kuollaksenikaan muistanu siina silmanrapayksella etta miten voisin selittaa sen paremmin islanniks, eika vieressa istuva ope parantanu yhtaan mun hermoilua. En sitten saanu suutani auki, ja tassa tulos:

Onpa tosi radikaali muutos joo, mut mun mielesta tuo otsatukka tekee mun naamasta enemman paarynan ku mita se ees on. Mulla on aina ollu naamanpyoreyskompleksi ja taa leikkaus ei kylla tee muuta ku korosta sita.

Pitaa tasta lahtien olla hymyilematta ja olla tekematta asioista pahempia.

Tohon sivulle jai tommonen dorka suortuva, taidan napata sen ite veks.

Toiselta puolelta tati huomas leikata sen pois.

Jos tasta fledasta pitaa jotain positiivista ettia ni nyt saan hiukset letille ilman etta kaikkialla roikkuu jotain suortuvia mitka ei lettiin asti yltany. 

Outoa ku otsatukka loppuu ku seinaan, mut onneks hiukset kasvaa takaisin, ei taa peli oo viela menetetty!