Jes, taa onkin helppo homma, kerron tan paivan episodista.
Menin eilen luovuttamaan verta, kun Veripankista soitettiin, mutten sitten saanutkaan luovuttaa kun pulssi oli 41. Mulle sanottiin siella, etta pitais laakariin menna varmuuden vuoks. Menin sitten tanaan laakarille ja se sano etta kaikki on reilassa, mut mun mielenrauhan sailyttamiseks voidaan kattoa sydanfilmi. Siella ei sitten ollutkaan kaikki kunnossa ja niinpa mut passitettiin suoraan sairaalaan, sydanosastolle.
Voin sanoa rehellisesti etta pelotti ihan sikana, koska mulla oli ihan hyva olo, ei mitaan fyysisia oireita muutaku vasymys. Multa otettiin verikokeita ja laitettiin tuo tipan paikka, ei kuitenkaan lykatty ku hiukan suolavetta. Sit vaan chillasin siina sangylla sydanmonitoriin kytkettyna ja ootin et mitas sitten.
Paras oli yks ruotsalainen laakari, mika heitti lappaa ja kiroili koko ajan ja puhu mulle vaan ruotsia. En ollu puhunu sita vahaan aikaan, mut kylla sain itteni ymmarretyks. Se katto ultraaanella mun sydanta, ja naytti mullekin miten se siella pumppas. Yhtakkia se laitto sen kuvan paussille ja huudahti et sun sydan pysahty! :D
Pari tuntia hengattuani sain luvan lahtea kotiin, joudun kuitenkin seurantaan rytmihairioiden ja sivuaanien takia. Saan huomenna jonkun seurantalaitteen... Oottelen edelleen verikokeiden tuloksia, jos niista selviais jotain ettei tarvis mitaan betasalpaajia ruveta syomaan. Mutta kylla pelotti siina vaiheessa ku laakari soitti sairaalaan et taalta tulee sinne potilas. Ei kai taa mitaan vakavaa oo ku ne mut kert kotiin paasti, mut hyva silti tarkistaa et kaikki on pumpussa kunnossa.
3 ummæli:
Äh, huono säkä! :s Että kaikkee tällaista piti sit tulla esiin! No parempi, että siitä päästiin selville... Et oo mitään erikoista sydämentykytyksessä huomannut, vain väsymystä?
Hui, pelottavaa! :(
Huih, ja täälläpä se vastaus ylempään bloggaukseen liittyen :)
Skrifa ummæli