Jahas, mitas sita tasta nyt sanois. Rakkautta on monenlaista. Se on ihanaa kun toinen pyorii mielessa koko ajan, ja naamalla on semmonen tyhma virne :) sitten se muuttuu tammoseks mita mun suhde nyt on :D no ei ny vais. Mun mielesta tosi rakkaus on sita, etta ei pakota toista muuttumaan vaan rakastaa toista sellaisena ku se on. Rakkaudessa ei esimerkiks toisen tukena ja turvana oleminen vaikeina aikoina pitais olla vastenmielinen juttu. Ma nyt oon tammonen pesunkestava romantikko, joka haaveilee kaikesta tollasesta lassynlaa-meiningista.
Ma toivon etta jonain paivana ma oon niinku ne vanhukset mita sillon tallon nakee, mitka menee kasi kadessa tai keppien tms. kanssa tai joka tapauksessa kulkevat yhdessa ja nayttavat onnellisilta.
Sanotaan, etta sen suurempaa rakkautta ei voi olla ku aidin rakkaus lastaan kohtaan. Oon kokenu niin voimakasta rakkautta jo nyt elamani aikana, etta on vaikea kasittaa miten suurta tuo rakkaus sitten onkaan :) sita odotellessa.
Sori, ei oo kauheen syvallinen postaus, mua ihan havettaa, oon nukkunu jonkun borgarneslaisen rakennuksen lattialla makuupussissa ilman minkaannakosta patjaa, katkonaiset kuusi tuntia, ja sen jalkeen tyoskennelly yhden kaannoksen parissa 8 tuntia :D joten syvalliset pohdinnat jaakoon talta eraa.
Engin ummæli:
Skrifa ummæli