Maailmassa on monia asioita mitka "upsettaa" mua, etenkin nyt kun taistelen (edelleen) masennusta vastaan. Pieninkin vastoinkayminen tuntuu maailmanlopulta. Surullisinta on nahda miten mun masennus vaikuttaa mun ymparilla oleviin ihmisiin, ystavyyssuhteet karsii ja moni kaikkoaa, "kun musta on tullu niin negatiivinen". Jos ma voisin valita, niin en ois tassa jamassa. Joskus tuntuu etta oon voitolla, joskus taas havahdun siihen etten esim. kato tuleeko autoja ku ylitan tieta, kun millaan ei tunnu olevan mitaan valia.
Etenkin naa viime paivat on ollu mulle todella vaikeita, niin vaikeita etta Nicola vei kaikki veitset, haarukat ja sakset varastoon, minne mulla ei oo avainta. Mun masennuksen takia meilla on ollut monia vaarinkasityksia ja luulin jo hetken menettaneeni kaiken, yhteisen kodin, tulevaisuuteni ja elamani rakkauden, mutta nyt on vain taisteltava, kun en halua vetaa toista mukaan masennuksen mustaan tunneliin. Mun on keskityttava nyt siihen, etten automaattisesti skitsoa joka asiasta, vaan mietin eka etta kaannanko ma tan asian nyt ihan paalaelleen paassani. Talla hetkella menen vain paivan kerrallaan.
Oon taalla valitellu vasymysta, rytmihairioita, lihomista, masennusta sun muuta. Noh, laakari soitti eilen ja sanoi etta mulla on melko varmasti kilpirauhasen vajaatoiminta, etta pitaa alottaa tyroksiinihoito. Kuulin, etta ekan tyroksiiniannoksen jalkeen aukenis uusi maailma, mut ma tunsin itteni lahinna humalaiseks :) Huomasin kylla asioita mita en oo ennen huomannu, niinku et miten kirkkaita varit voi olla, ja kun menin ykkostenorin, eli siis saksalaisen Georgin kanssa kissavahdiks ja siliteltiin sita kisua siina sohvalla niin tunsin, miten pehmea se kisu oli. Se oli aika mukava tunne, etta pystyin keskittymaan siihen pehmeyteen ja kehraamiseen, enka vaan mekaanisesti paijannu.
En luettele muita asioita mitka surettaa mua, ettei taas mee ilta vollottamiseks.
3 ummæli:
Tsemppiä, Siru! On hienoa, että pystyt käsittelemään sulle vaikeita asioita ja että tiedostat sulle haastavat asiat. Asioilla on tapana järjestyä, ihan varmasti kaikki alkaa pikkuhiljaa mennä paremmin :)
Kiitos Onna :)
Masennuksesta ym.. tuli semmonen mieleen että kun on tosi hyvä olla ja kaikki menee muutenkin hyvin niin ihmiset on koko ajan kyselemässä että mitä sinulle kuuluu ja onhan kaikki hyvin. Sitten kun taas näkee, että on huono olla ja on huono päivä niin ei tulla kyselemään mitään tai valitetaan siitä että sä aina valitat, oot niin negatiivinen ja ollaan muutenkin tyyliin että kaikillahan on huonoja päiviä ja kaikkihan ovat välillä "masentuneita". Muutenkin tuntuu että oltais sillon "auttamassa", kun ihminen ei edes tarvitse apua, mutta jätetään yksin kun on se huono vaihe.
Skrifa ummæli