puheRipsa Koskinen-Papunen

Kaytiin asken kaannoskurssilaisten ja opettajan kanssa valtion yleisradioyhtiossa tutustumassa telkkariohjelmien ja leffojen kaantamisprosessiin. Oli tosi jannittavaa nahda miten hommat toimii ja nahda ammattilaisia tositoimissa. Toi vois olla meitsin unelmatyo; itsenaista tyoskentelya mut kuitenkin muiden ihmisten parissa. Terapeutti sano etta mun pitais loytaa joku intohimo tai tulevaisuuden ammattihaave, ja tiedan etta jo ens viikolla haluan tehda jotain muuta, mut tuo tutustumiskaynti toi kylla lisaa motivaatiota mun kaantamisopintoihin.

Meilla oli eilen Málnotkun III:n kurssikoe, jossa meidan jokasen piti pitaa parin minuutin puhe. Meilla ei ollu kauhean montaa aihevaihtoehtoa, joten valitsin puheeni aiheeks "Muoti - onko silla valia?". Puheen kasikirjoitus piti antaa opettajalle, joten kirjotin koetta edeltavana yona hiki hatussa jotain kakkaa paperille. Aamulla sitten kaikki piti puheensa, aihepiireihin jaettuina, ja sitten pienryhmissa keskusteltiin aiheesta, kerrottiin mielipiteet muille ryhmille ja lopuks puhuttiin yhdessa aiheesta. Mun puhe meni kuulemma hyvin, ja kaikki nauro parissa kohdassa. Pari ryhmaa valitsi keskustelun aiheeks mun aiheen, ja sain itekki avattua sanaisen arkkuni useamman kerran. Olin tosi yllattynyt mun aktiivisuudesta, koska oon sanonu ehka kolme sanaa koko lukukauden aikana tuolla kurssilla... Puheripulista tosin seuras kauhee introverttiuspaniikki, joten menin kokeen jalkeen kotiin nukkumaan.

Vahan levoton olo. Mua pelottaa niin paljon anoppilaan meno, vaikka Nicola sano etta ne tykkaa musta jo nyt... Italialainen kulttuuri on vaan niin erilainen ku suomalainen tai amerikkalainen, enka osaa kaikkia italialaisia etikettisaantoja. Taidan vaan rapytella silmia ja hymyilla tyhmasti, silla ollaan selvitty ennenkin.

Oodi ilolle

Tassa pieni patka meidan eilisesta konsertista. Hyvin meni, ja kuorokin kuuluu hienosti orkesterin takaa :) huomenna uusiksi!

þriðjudagur 17.11.

Taa on vahan niinku harjottelua adiml-postauksiin... Otin tiistaina kuvia kannykallani (kameran usb-kaapeli rikki, en saa tyhjennettya) yleison pyynnosta. Valitsin tiistain, koska sillon mulla on yleensa jonkunnakosta elamaa.

Heratys klo 7:15. Aikaisin heraaminen on tuskaa, mutta aamut on yleensa ihan ok. Sanky kutsuis, mut onnistun vastustamaan sita.

Viela nukuttais. Syon aamupalaks muroja, koska se on nopein vaihtoehto.

Nicolakin on hereilla!

Vahan epaselva kuva, mut Reykjavíkiin luvataan kahta astetta. Pipo siis paahan ja menox, sano Annie Lennox.

Bussipysakilla.

Aamuihkuilua bussissa. Jaan aiemmin pois, Nicola jatkaa viela matkaa toihin.

Lauseopin tunnilla moldovalais-venalais-latvialais-liettualainen ryhma pitaa esitelman eraanlaisesta passiivista ja opettajalla on aina valilla mielipiteita asiasta.

Kipaisen kahvioon tauolla ja huomaan ilmoitustaululla meidan kuoron konsertin mainosjulisteen.

Eka kerta kun mulla on kaikki kotitehtavat oikein, opettaja kirjoitti kannustavan kommentin. Aiheena oli persoonaton passiivi.

Nyt puhutaan jostain kolmannesta tai neljannesta passiivityypista. Hohhoijaa.

Ostin kahviosta lime-mustikkakivennaisvetta ja vadelmaskyria. Skyr on vahan semmosta rahkantyyppista, tosi hyvaa. Syon skyrin pysyakseni hereilla.

Puoli kymmenelta on viela melko pimeeta.

Lauseopin luentojen jalkeen kipitan italian historian luennolle.

Kayn vessassa ja nappaan paivan asu -kuvan. Eipa tohon oo mitaan sanottavaa, melko beisikkia.

Vessasta tullessani huomaan, etta yhdelle poydalle on jatetty termoskannuja ja muffinsseja. Nappaan yhden muffinssin ja kiiruhdan luennolle. Oli tosi isoja suklaapaloja tuossa muffinssissa.

Italianope tarkistelee usein asioita Wikipediasta. Luennot on aina hauskoja ja tosi mielenkiintoisia.

Koitan tehda muistiinpanoja italiaks, mutta opettaja puhuu niin nopeasti etten ehdi tarkistaa oikeinkirjoitusta.

Yliopiston paarakennus, jossa italian historian luennot on.

Koulupaiva on ohi klo 11:30, ja paatan menna kotiin kaupan kautta. Mutta mitas matkalla nakyykaan? Puolikas lampaan kallo ja leukaluu. Naihin tormailee aina silloin talloin kadulla.

Tjörnin eli keskustan jarvi, taloja ja Esja-vuori.

Siella nakyy yliopiston rakennuksia, mm. paarakennus.


Tjörnin ja tipuset. Tallakaan kertaa ei tullu vanhaa leipaa otettua mukaan.

Bónus. Olin saman ketjun kaupassa toissa kaks vuotta sitten eraassa kauppakeskuksessa, ja sillon olin kylla aika stressipeikko. Sillon tuli hyva rutiini systeemeihin ja laskin aina rahat ja pohjakassat, ja taa Bónus on sen verran pieni ja rauhallinen etta ma voisin ihan hyvin olla taalla toissa...

Bónuksen vihannes- ja hedelmavalikoimat on aika huonot. Puolet valikoimasta tomaatteja, osa homeessa, paprikoista puhumattakaan. Ostan siis pakastepaprikasuikaleita.

Kotikulmilla.

Tulen kotiin, katson Neighboursit (australialainen saippuasarja), juon teeta ja lahden laakarille.

Paatan kavella, koska ulkona ei tuule. Edessa Hilton-hotelli.

Mun suosikkiliikennemerkki.

En sattuneista syista ota kuvia laakarilla. Otan bussin takaisin, koska ulkona on tosi kylma.

Tuun kotiin, tiskaan eiliset astiat ja rupean kokkailemaan.

Nuudeleita, kananmunaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia ja katkarapuja. Nayttaa oudolta, mutta on helppoa, hyvaa ja halpaa.

Sitten onkin aika lahtea kuoroon. Sinne meneva bussi ei mene meidan lahipysakin kautta, eli kavelen viiden minuutin matkan paabussiasemalle. Kello on varttia vaille viisi, ja hamartaa jo kivasti.

Osa busseista kayttaa metaania, eli on ymparistoystavallisia.

Bussi numero 11 tulee, ja olen ainoa matkustaja.

Kuoronjohtajamme Gunnsteinn liekeissa.

Kuorolaisia tauolla. Harjotellaan modernissa kirkossa kahdesti viikossa.

Tuun kotiin kahdeksalta. Nicola on ostanut ihania pastakastikkeita, rahaa paloi mutta laadusta voi sillon tallon maksaa vahan enemman. ;)

Tanaan syodaan riisia, kantarellikastiketta, cordon bleuta ja valkosipulipatonkia.

Valmista on!

Ruuan jalkeen jatkan Nicolan lopapeysan neulomista. Lopapeysa on perinteinen islantilainen villapaita.

Saan paidan valmiiksi, vihdoin! Viela pitaa ommella kainalot yhteen ja paatella langat, mutta pitaahan sen paasta sovittamaan ennen sita.

Neulomiseen hurahti mukavat kolme tuntia, opiskelu siirtyy siis huomiselle. Hyvanyon pusu ja unten maille.

Uff, soin tanaan noin 15 Kinder-munaa. Pitka juttu, jatkoa seuraa. Pitanee menna ottamaan tasmalaake ettei paukahda migreeni. En taida ikina enaa syoda kindereita.

eitthvað á finnsku

Pippurim blogist löytys tammone hassu juttu!

Kirjoita lauseet niin kuin sanot ne:

Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Mun siskom punanem mekko mahtuu mul kans.
Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
Tartteks apuu kirjotustehtäväs, minkä mantsanope anto?
Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Okei, tehään niinkus sää sanosit.
Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Ḿun isin äiti sanos et se hakee meijät noin varttii vail kuus.
Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
Matkustinki Hesaan bussil ko missasin juna.
Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ooks nähnym missääm mun isoveljen puhelint?
Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostiks se hameem mikä me nähtii viimev viikol henkkamaukal?

Koitin tehda adiml-postauksen, mut mun kannykan kamera on vahan kakka nain talven pimeydessa, joten laitan ne myohemmin tanaan tai huomenna tanne.

*

kiva sunnuntai

Olipa pitkasta aikaa mukava sunnuntai! Herasin aamulla kahdeksalta, soin kaurapuuroa ikean kuningatarhillon kanssa ja lahdin yhdeksan maissa tallustelemaan kohti Neskirkjaa, jossa meidan piti laulaa 15 muun kuorolaisen kanssa messussa. Meidat oli kuorossa jaettu kolmeen ryhmaan joista jokainen joutuu kerran auttamaan messussa, ja silla me maksetaan kirkon vuokra kuoroharjotuksiin. Kavelin normaalia kavelyvauhtia ja 40 minuutin paasta olin kirkolla. Saarnat on taalla paljon mielenkiintosempia ku Suomessa! Siellakin on hyvia saarnaajia, meidan tuomiokirkossakin, mutta suurin osa on kylla semmosta kamaa et huhhuh. Kavelin matkalla Tjörninin, pienen keskustassa olevan jarven ohi ja siella kellui paljon joutsenia ja sorsia, niinku aina. Yks sorsa rapsutti itseaan silman vieresta niinku koira, ja se piristi aamua tosi paljon :D

Hoilannan jalkeen tulin kotiin ja jatkoin Gæludýrin-romaanin kaantamista. Tapaan opettajan huomenna ja jutellaan mun kaannoksesta. Sitten mentiin Nicolan kanssa kattomaan 2012. Mulla ei ollu oikeestaan minkaanlaisia odotuksia, koska maailmanloppuleffat on aina niin kliseita taynna ja amerikkakeskeisia, mutta tuo oli ihan positiivinen yllatys, tosi upeasti tehty eika mikaan yltiokliseinen. Aivot pitaa silti laittaa narikkaan eika olla liian tosikkona siella :) huumoriakin riitti, enka muistaakseni saikahtany kertaakaan.

Elokuvan jalkeen mentiin Volareen, tosi hyvaan italialaiseen ravintolaan. Me tunnetaan paikan omistaja, ja se tuo aina jotain ylimaaraisia maistiaisia mitka ei kuitenkaan nay laskussa. Tanaan soin aluksi vasikanleiketta tonnikalamajoneesilla (kuulostaa oudolta, mut oli pirun hyvaa), minestronekeittoa, fusillia tomaatilla, basilikalla ja mozzarellalla, ja pannacottaa. Omistaja sytytti sen pannacottan tuleen! Sinisia liekkeja lautanen taynna. Sain kannykalla napattua kuvan kuolevista liekeista, koitan saada sen pian koneelle. Vatsa meinaa haljeta. En tieda miten selvian Italiassa, takastullessa pitais varmaan varata itelle kaks paikkaa kun en voi vastustaa mozzarellaa.

Kuoron konsertit on viikon paasta, ja mulla on kurkku kipea. Toivon etta taa jaa vain tahan, en todellakaan halua tulla kipeaks just nyt, varsinkin kun vihdoin opin kaikki kuoro-osuudet ulkoa!

Söksess!

Woohoo! Sain nukuttua! Menin nukkumaan keskiyon paikkeilla, kattosin viimisen kerran kelloa yhdelta, ja nukuin puoli seittemaan asti heraamatta! Sen jalkeen nukuin taas niinku yleensa, eli herailen noin puolen tunnin valein, ja ehdin kuitenkin nahda unta, joten aamulla on aina suht levoton olo kun yolla on ravannu monessa paikassa. Nyt on ihan erilainen olo ku yleensa, tuntuu etta paa toimii ja on muutenkin skarpimpi olo.

Nicola pudotti eilen toissa lautasen isovarpaalleen, kynsi oli mukavan sininen ja sattu kuulemma tosi paljon... Ei lahdetty paivystykseen kun kipu laantu hiukan, joten tein lihamakaronilaatikkoa (onnistu meidan kakalla uunilla, jes!) ja katottiin tietokoneelta Knowing. Olipa taas tammonen kevyt leffa ennen nukkumaanmenoa... Oletin etta Nicola ois jaany tanaan kotiin, mutta herasin aamulla kahvitaukotekstariin. Sattu kuulemma siedettavasti, eli oli mahdollista laittaa kenka jalkaan.

Kavin illalla paivystavassa apteekissa ja oisin ostanu paikallista buranaa, mut ne oli kaikki loppu :D Ostin sitten ihanaa vaaleanviolettia kynsilakkaa mika kimaltelee hiukan, jos se nyt tsemppais mua taistelussa kynsienpureskelua vastaan. Oon pureskellu kynsia jo yli 10 vuotta eika siihen auttanu edes Kynneli, koitan nyt kynsilakan avulla. Tiedan kylla miten vastenmielista se on, mutta teen sita valilla huomaamatta (etenkin tenteissa!) ja sitten ihmettelen etta minnes kynnet on kadonnut. Lakkasin kynnet toissapaivana kivan keltaseks, enka oo pureksinu nyt varmaan viikkoon!

Ai niin, se meidan passiiviesitelma... Puhuttiin alussa vahan puuta heinaa virheellisten lahteiden takia, mutta mun osio oli oikein, vaikka mulla ei ollu mitaan kasitysta mista puhuin enka vielakaan osaa tuota meidan aihetta. Taydesta meni ku vaara raha.

luentohorinoita

Oon nyt kuukauden pitany tata blogia enka ikina ois uskonu etta tata kurkattais lahemmas 700 kertaa! Tsiisos kraist!

Lansirintamalta ei mitaan uutta. Nukun edelleen tosi huonosti, ja huomenna ois se pirun passiiviesitelma... Oon just luennolla, opettaja puhuu Njáls sagasta jonka tosiaan avasin ekaa kertaa eilen. Taa vaikuttaa hiukan selvemmalta ja kiinnostavammalta ku Egils saga, joka kylla kasiteltiin luennoilla jo, en kuitenkaan oo ehtiny alottamaan sen lukemista. Onneks tentti on vasta joulukuun 8., vaikka sita ennen pitaa palauttaa aiheeseen liittyva essee.

Kaytiin Nicolan kanssa lauantaina Ikeassa, syotiin lihapulla-annokset ja shoppailtiin. Haluaisin syoda perunaa useamminkin, mut oon allerginen joillekin perunalajikkeille. Pakastettuja perunoita voin syoda, ja noista Ikean perunoista ei oo tullu mitaan reaktioita. Au pair -vuoteni jalkeen oon ostanu perunoita vaan yhden kerran, syksylla 2007. Nyt ois kylla kiva syoda joskus jotain muutakin ku pastaa, riisia tai nuudeleita, mut mua vahan pelottaa kokeilla etta mitka perunat taalla sopii mulle.

Nicola osti mulle Ikeasta ihanan punaisen paivapeiton ja semmoisen punaisen lasipallon, minka sisalla on lamppu. Nyt voi hyvilla mielin loikoilla sangylla ja lueskella Njálin seikkailuista, varsinkin kun ei oo pelkoa nukahtamisesta...

Sleepless in Reykjavík

En oo koskaan ennen karsiny tammosesta unettomuudesta. Menee ainakin tunti ennenku saan nukahdettua, ja sen jalkeen heraan ainakin tunnin valein, enka nukahda heti takaisin. Yleensa heraan sitten puoli tuntia ennen heratyskelloa, enka sitten jaksa enaa nukahtaa takaisin. Saan nukuttua ehka viitisen tuntia yhteensa per yo, ja vaikka paivalla miten vasyttais ja paata sarkis niin uni ei silti tule illalla - tai mun tapauksessa yolla. Silmaluomet on hiukan turvoksissa ja naytan muutenkin elavalta kuolleelta, enka oo vaivautunu meikkaamaan kertaakaan talla viikolla. Valitin tasta laakarilleni, kun se soitti mulle tanaan, ja huimauksesta, ja laakarin mukaan naa vaivat havinnee ens viikolla. Aloitin uuden laakkeen tassa hiljattain, ja se on vaan lisannyt mun unettomuutta, mut kuulemma sivuvaikutusten pitais lahtea viikon kuluessa. Speriamo.

Laakari jutteli puhelimessa hetken, ja kysyi mun viikonloppusuunnitelmista. Se kuulosti tyytyvaiselta kun sanoin, etta mennaan huomenna Nicolan kanssa Ikeaan ja ollaan muuten varmaan vaan kotona, kun sen ei tarvii menna baariin toihin tana viikonloppuna. Tuo on kylla tosi mukava laakari, nimesta paatellen alkujaan kotoisin Saksasta, melko nuori nainen. Se sanoi etta jos mulle tulee jotain asiaa sille, voin jattaa sille soittopyynnon ja se soittaa samana paivana takaisin, ettei mun tarvii menna paikan paalle ja maksaa vastaanottomaksua (joka on euroissa huimat kuusi euroa). En tykkaa yhtaan puhua puhelimessa, mut tuon laakarin kanssa on okei kun tietaa ettei se itekaan oo issikka.

Mun pitais tiistaina pitaa esitelma islannin persoonattomasta eli datiivia tai genetiivia kayttavasta passiivista ranskalaisen, thaikun ja toisen suomalaisen kanssa. Opettaja ei kuulemma tarkista meidan powerpointteja etukateen, eli ihan kiva menna sinne luokan eteen opettamaan kun ei olla varmoja, etta puhutaanko me ihan puuta heinaa. Jee jee, ja pitais viela parin viikon paasta pitaa vartin esitelma luennolla aiheesta "mita ongelmia tuli vastaan kaantaessa romaania X islannista suomeksi ja miten ratkaisin ne". Pitaa varmaan ensin selittaa muille etta suomi on agglutinoiva kieli, se kun on tuottanut mulle hiukan vaikeuksia sanajarjestysten kanssa.

Kuoron konsertitkin ois kahden viikon paasta, ja esseita palautettavana... avaanpa sen kunniaks fanipalapussin, jota oon pantannu toukokuun reissulta lahtien.

il barese per tutti

Tassa lentolippujen oston kunniaksi hiukan Nicolan murretta. Ne puhuu kuulemma ihan normi-italiaa kotona, mun onneks, mut sillon tallon heittelevat sekaan tota baresea. Harmi etta taa video on vitsi, ois ollu niin hauska opetella tota! Osaan jo sanoa kuitenkin we, trmò (hei runkkari), tr@mone avvind@ (tuulen mukana tullut tai tuulen hyvailema runkkari), wagliò (hei poika), u p@ccione d@ mam@t@ (aitisi se osa kehosta, en rupea sen tarkemmin tassa erittelemaan)... eikohan tuo oo tahan hataan ihan hyva. (@ tuossa on siis semmonen tosi loysa vokaali, vahan niinku a:n ja ö:n valimuoto, voidaan kirjottaa monella tavalla tai jattaa kirjottamatta.)

Anoppi varmaan tykkais ku ensitapaamisella huutaisin "eooooo la mueeeeeert!"

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Taas selvitty yhdesta viikosta. Ostetaan tanaan Nicolan kanssa lentoliput jouluksi, sen voimalla jaksaa taas eteenpain. Ja nyt on jo marraskuu, aika rientaa ihmeen nopeesti. Tuntuu etta just alotin tan lukukauden, ja kuukauden paasta on jo lopputentit!

Mulla on huomenna Italian historian valitentti, ja oon nyt lueskelemassa siihen yliopistolla. Meilla on periaatteessa koko saapasmaan historia paleoliittisesta kaudesta vuoteen 1559 tassa tentissa, viime vuosina talla samalla kurssilla kaytiin koko historia Mussoliniin asti naissa 12 viikossa. Jos meilla on nyt kauhee kiire niin en ees halua tietaa miten ne on ennen ollu tukka putkella. Yks hyva puoli tassa kiireessa sentaan on: me ei ehdita pitaa suullisia esitelmia, vaan korvataan ne esseella. Huh.

Mulla tulee valilla aika dorka fiilis ku oon ihan liekeissa kaikista historiaan liittyvista jutuista Italiassa. En voi olla kyynelehtimatta ku naen Colosseumin, ja aina teki kovasti vaan mieli jaada Forum Romanumille. Kun ekan kerran olin Italiassa leirikoulussa 2003, valtaosa meista ysiluokkalaisista vaan ryypiskeli ja shoppaili, kun taas mulla oli housut tulessa Capitoliumilla ja Caracallan kylpylan raunioita katsellessa. Nytkin luen yhta kurssikirjaa mika kertoo kuningas Federico II:n seikkailuista ja elamasta - ja pakotan Nicolan nayttamaan mulle yhden sen linnoista, minka se rakensi Pugliaan. Ja Puglia oli myos toisen puunilaissodan nayttamo, voi kun saisin Nicolan viemaan mut Canneen, missa Hannibalin joukot tappo 70 000 roomalaissotilasta...

Nailla nakymin lennetaan jouluna Lontoosta Brindisiin, jos Barin lennot on liian kalliita, ja mulle valkeni vasta viime viikolla, etta Brindisi oli Via Appian paatepiste! Uhhuhuuu! (Via Appia oli siis Roomasta Brindisiin kulkeva tie, jolla apostoli Pietari kysy Jeesukselta "Quo vadis, Domine?") Nicola ei jaksa edes reagoida mun riemuun, mut naa kaikki jutut on niin mahtavia latinistille, joka opiskeli kuuden vuoden ajan naita juttuja jossain luokkahuoneessa kaukana pohjosessa. Tuntuu uskomattomalta vaan nahda nuo kaikki jutut omin silmin, leirikoulussakin meinas rajahtaa peffa kun tajusin, etta vieressa virtaava Tevere on itse kuuluisa Tiber :D Pompeiji olikin sitten asia erikseen, tai Ostia! Kaynpa hakemassa tasta sammutuspeitteen.

Ai niin, McDonalds lopetti Islannissa lauantaina laman takia, meilla oli niita huimat kolme kappaletta. Kyynel.