2012

Nyt voi vielä sanoa, että viime vuonna oon ollu Nicolan kanssa saman katon alla, huomenna taas voi sanoa et ens vuonna valmistaudutaan vuoteen 2015. Mä aattelen tällai hassusti kalenterin mukaan :) jännittää, mitä kaikkea 2013 tuo tullessaan!

Niinku islanniks sanotaan ni gleðilegt nýtt ár og þakkir fyrir það liðna, eli hyvää uutta vuotta ja kiitoksia kuluneesta!

parhaita paloja vuodelta 2012

*printtail*

Tänä jouluna teen joululahjat itse, en kuitenkaan paljasta vielä mitä ;) Oon etsiskelly tulostettavia lahjapapereita, mut löysin paljon muutakin ihanaa!

Nää ihanat on täältä, näitä tekis mieli printtailla ihan muuten vaan!

Printattava kalenteri täältä!

Toinen ihana kalenteri täältä!

Pakettikortteja täältä!

Täällä lisää tulostettavia pakettikortteja!

Printattavia lahjapapereita täältä...

...ja täältä!

...ja täältä!

Miksei meillä oo väriprintteriä?

Gluteeniton tajunnanräjäyttäjä

Löysin Gluteenittoman Muumimamman blogista mutakakun ohjeen, joka on ihan sairaan hyvä. Pakko jakaa se täällä, lisäsin hiukan omaa sinne ku tein eri tavalla... samoilla aineilla kuiteski :)

mutakakkupalat minttusuklaatäytteellä

mutakakku:

• 100 g voita
• 2 kananmunaa
• 3 dl sokeria
• 2 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
• 4 rkl kaakaojauhetta
• 1,5 tl vaniljasokeria
• 2 tl leivinjauhetta

minttusuklaatäyte:

• 100 g tummaa suklaata
• 100 g  Maraboun minttukrokanttisuklaata
• 1 dl kuohukermaa
• 25 g huoneenlämpöistä voita

1. säädä uuni 150°C ja vuoraa noin 25×35 cm kokoinen uunivuoka leivinpaperilla (mä oon vaan käyttäny uunipeltiä ku ei ollu vuokaa)
2. vatkaa kevyesti sokeri ja kananmunat ja lisää voisula joukkoon
3. sekoita kuivat aineet keskenään, siivilöi ne munaseokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi
4. kaada taikina vuokaan (tai pellille) ja paista uunin keskiosassa 30-35 min
5. anna jäähtyä ja irrota kakku vuoasta
6. kun kakku on uunissa, pilko suklaa pieneksi ja kiehauta kerma (mä lykkäsin sen vaan mikroon...) 
7. ota kattila liedeltä (tai kulho mikrosta), lisää suklaapalat ja voi ja sekoita vimmatusti, kunnes se on tasaista ja paksua
8. anna seoksen jäähtyä hiukan ja siirrä jääkaappiin noin tunniksi
9. leikkaa kakku kahtia (tai pellillinen puolestavälistä)
10. levitä täyte yhdelle kakunpuoliskolle ja nosta toinen päälle
11. laita kakku pakastimeen puoleksi tunniksi, sitä on helpompi leikata
12. säilytä kakkua jääkaapissa, ei se siellä kyllä kauaa säily... ;)

Tuolla blogissa on muitakin ihania ohjeita, joita tulen varmasti kokeilemaan. Om nom nom! <3 div="div">

vmp

Alan olla taas niin väsyny kaikkeen. Ottaa päähän tää jokapäiväinen helvetti: musta tuntuu etten mitään muuta enää teekään ku käännä, enkä oo saanu vielä palkkaa mistään. Hirvittää mennä nukkumaan, ku tietää et huominen on täynnä samanlaista paskaa. Tää tietty kantautuu potentiaalisten työnantajien näytöille tää postaus, mut ihan sama, mua ei tällä hetkellä kiinnosta. Jos kelpaisin jonnekin töihin, vaadin niiden mielestä ihan liikaa palkkaa. Mä en saatana istunu viittä vuotta yliopistolla, että alkaisin tekemään nälkäpalkalla duunia.

Ens kerralla ku joku sanoo että vau, tolla kielitaidolla sä saat töitä mistä vaan, vedän sitä turpiin. 

Tässä vielä oiva mielipidekirjotus, joka julkastiin tänään Karjalaisessa. Klikkaa kuvaa isommaksi ni saat luettuaki jotain.

Heli oli ystävällinen ja lainas mulle sen verran, että saatiin varattua Johannan kanssa meille kolmelle liput euroviisujen tokaan semifinaaliin ens toukokuulle. Nyt on sentään jotain valoa tunnelin päässä, ei tässä muuten oo kauheesti mitään, mitä odottaa.

kettu kun ketuttaa

Mikäköhän tän ajanjakson nimi on suomeks... joku suvantovaihe? Em mää tiä. Ahdistaa vaan niin pirusti taas. Tiesin että tämmönen jakso tulis jossain vaiheessa, mut oon hiukan yllättyny siitä, ettei tää ahdistus liity mitenkään Suomessa raatoiluun. Mulla on kyllä kova ikävä Sardiniaan, ei Islantiin niinkään. 

Mulla ois aika monta asiaa tehtävänä: 

• saada Ylen koekäännös valmiiksi, oon aika hyvässä vaiheessa, en vaan saa niiden tekstitysohjelmaa toimimaan...
• kääntää Cagliarin yliopiston kielten tiedekunnan dekaanille pätkä sen kirjasta, alotin jo vuosi sitten, mut italiasta ku kääntää islantiin ni siinä menee hiukan hermot ku pitää keksiä päästään jotain sanoja, mitä ei islannissa ole
• tehdä tutkimussuunnitelma tohtoriohjelman hakemusta varten, kiva vaan ku en oo ikinä tutkimussuunnitelmaa tehny...
• tehdä nettisivuni loppuun, että niitä asiakkaita ja ruokarahaa alkais tulla jostain

Kiva vaan koittaa saada noita to do -listan hommia tehtyä ku en tiiä mistä alottaa, ja se ahdistaa. Tänäänkään en saanu mitään aikaseks, joten tiskasin, katoin jotain luontodokumenttia ja leivoin vehnättömiä sämpylöitä.

Oon miettiny että pitäiskö mun hakeutua taas terapiaan. Tuntuu, että mussa on jälleen kerran niin paljon vikoja, enkä tiiä miten pääsen niistä eroon. Sain Þórður Örniltä aika hyvät eväät elämään viime ja tänä vuonna, ja se oli paras terapeutti mitä mulla on ikinä ollu... mut ei näitä asioita oo kiva yrittää analysoida ite päässään, varsinki ku tiedän että mun ajatusmaailma on vääristynyt. En vaan tiiä et miten semmoseen terapiaan hakisin ja montako miljoonaa se mulle kustantais, en muista kuinka paljon maksoin sillon yläasteaikoinani psykoterapiasta. Ehkä mä vaan sinnittelen mielialalääkkeiden ja vitamiinien kanssa eteenpäin. 

Jos huomenna koittais uusiks.

Kynttilä pienelle

Tänään on taas tajunnut, että omat murheet on oikeesti tosi pieniä. Tänä aamuna, tossa kulman takana, jäi 8-vuotias poika linja-auton alle. Kävin äsken Samuelin kanssa viemässä sinne kynttilän, niitä oli tuotu jo useita kymmeniä. Pieni kynttilämeri kukkineen keskustan tienristeyksessä oli pysäyttävä näky. En pystynyt enää hillitsemään kyyneleitäni, kun huomasin kynttilöiden ja sillankaiteen välissä muovitaskun, jossa oli vihreällä puuvärillä kirjoitettu viesti. Siinä luki tokaluokkalaisen käsialalla, että tulee ikävä kaveria.

Voimia ja enkeleitä sille perheelle, jonka maailma kaatui tänään.

Kusetuksen makua

Mua kusetettiin tänään puhelimessa. Mies kysy että saako hän tehdä harkkatyönä mulle ilmaseks nettisivut, ja aattelin että okei, ehkä se haluais ne portfolioonsa tms. Sit yhtäkkiä oltiinkin lykkäämässä palvelinta ja päivitystyökalua 29e/kk mukaan, ja lasku tulee sit postissa. Puhelun jälkeen mietin että mitä helvettiä, ja soitin takas. Hän ei voi enää kuulemma perua tätä, koska hän oli jo alottanu nettisivujen teon (puolessa tunnissa, aika nopeeta toimintaa...) ja tunnukset ja lasku tulee kahden viikon päästä postissa, "niinku me sovittiin". Sanoin että selvä. Tätä puhelinnumeroa ei löydy Enirosta, eikä tän nimistä yritystä oo rekisteröity. 

Äiti soitti mun puolesta yrittäjävirastoon ja siellä lakimies tuumas, että tuo täyttää petosyrityksen kaikki kriteerit. Olin pyytäny tietoja sähköpostiin, mut tää mies totes ettei semmosia tarvita. Odottelen tässä nyt kaikessa rauhassa, että saan ne tunnukset tai laskun, ja meen sit poliisin puheille. Mä en ole missään vaiheessa sanonu että kyllä, haluan sen palvelimen. Marssin mihin tahansa mun pitääkin ja sanon, että minä en tätä laskua maksa.

Ihmettelinkin, että onpa töykeä mies, kun se kysy että mistä kielistä käännän, ja totes, että yksityiset ei varmaan kauheesti näitä palveluja tarvii, ja ku vastasin että tarviipas, ni se nauro ääneen et "ai käännäks sä jotain rakkauskirjeitä vai". Sit ku sanoin et en tarvii palvelinta ku mulla on jo pääsy sellaselle, ni se nauro taas että "ai onks sulla siellä semmonen 10 000 koneen huone vai". 

Nooh, mä luotan karmaan, et tosta miehestä tulee impotentti ja sen maidot vanhenee jääkaapissa. Mä oon valmis menemään vaikka käräjille asti näyttämään sille keskaria ja sanomaan, että mä pystyn kyllä tekemään ihan ite omat sivuni ja logoni, olihan mun kuvis sentään saatana 9 jokasessa todistuksessa.

Loppukevennys.

tadaa, täällä taas

Jos nyt ottais taas vaihteeks itteensä niskasta kiinni ja kirjottais tänne. Tässä on aika paljon ehtiny tapahtua syys- ja lokakuun aikana, oon mm. saanu graduni palautettua, ja sain siitä arvosanaks 8,5/10! Oon tosi ylpeä itestäni, siitä varmaan taas näkee kilsan päähän et kirjottaja ei todellakaan ollu natiivi islannin kielen puhuja... mut 80 sivua sain puristettua. 

Oon myös hankkinu Y-tunnuksen, isi sponssas sen mulle valmistujaislahjaks. Viimeistään ens viikolla pitäis tulla infoa siitä, et onko mun ehdottama toiminimi rekisteröity mulle. Kyllä sen pitäis olla, ku ei semmosta Suomessa ollu tähän mennessä. Kerron sit ku saan tietää siitä, toivottavasti sen kautta saisin helpommin käännöstöitä. :)

Kuoronki kans on ollu kiirusta. Oon siis palannu Turun tuomiokirkon nuorisokuoron riveihin, joista sillon syksyllä 2006 lähdin maailman ääriin. Täytyy sanoa, että kuoron taso on näiden 6 vuoden aikana noussu todella paljon, ja kuoroharkkoihin on kiva mennä ku tietää, että kaikki ottaa sen tosissaan eikä tuu sinne vaan tekemään esim. läksyjään. Meillä oli levynjulkkarikeikka, kuoro levytti Pergolesia alkuvuodesta, ja eilen laulettiin kolmen muun kuoron kanssa Händelin Jephtha-oratorio Tuomiokirkossa. Semmonen kevyt kolmen ja puolen tunnin pläjäys. :) Yks miessolisteista laulo alton osat, aivan mahtavalta kuulosti!

Eipä tässä nyt tähän hätään muuta, odottelen että saan maisteripaperini Islannista ja lisää käännöshommia, jännittää vähän et miten tää arki nyt sit sujuu ku tulee pimeetä ja muistelee ihania aikoja vuos sit Sardiniassa... mut eiköhän tää hyvin mee, ku on ihana olla kotona Samuelin kanssa. :)

Kuoroharkkojen tauolla Kakskerrassa.

ahahahkanbalaba

Äh, ettisin äsken täältä blogista bananabrauðin ohjetta ja eksyin lukemaan vanhoja postauksiani parin vuoden takaa. Huh että alko ahdistaa. En ymmärrä miten en sillon nähny että oon ihan väärässä paikassa. 

En oo edelleenkään katunu mun päätöstä muuttaa takas Suomeen. Myönnän, että mulla on kova ikävä takas Italiaan, tänään tuli vuosi siitä ku lähdin sinne vaihtoon. Tiedän kuitenki, että nyt ois pahin mahdollinen aika mennä sinne ku se työttömyystilanne on mitä on. Mun cagliarilainen vuokranantaja pyys mua sinne au pairiks sen ihanille koirille, ja oishan se ollu ihanaa mennä sinne, mut en jaksa enää kaukosuhteilua. Mun on niin hyvä olla Samuelin kanssa, ja uskon että sit on vielä ihanampaa ku saan jotain töitä tai pääsen kouluun.

Näyttää siltä, että mä saan ku saanki palautettua graduni keskiviikkoon mennessä, eli valmistun vihdoin :) tää tarkottaa sitä, että nyt mun pitää löytää Cagliarin yliopistosta toinen ohjaaja mun väitöskirjaan ja saada mainosmiljuunia ja sponsoreita niin että voin matkata sinne usein väikkärin puolesta ;) 

Jos nyt ees sais eka ne maisterin paprut kouraan ja tutkimussuunnitelman Turun yliopiston postilaatikkoon, banaanileivän sentäs sain just uuniin.

Äitysä ja Susu.

Löysin tänään 10 vuotta vanhan Sooda-kalenterini,
miten niin oon sillon jo ollu ihan in love?

Meillä oli eilen meidän eka vuosipäivä! :)

jättebra

Saan kuulla aika usein, että oisinpa mä niin rintava ku sä. Älkää oikeesti toivoko sitä. Nää on todella ärsyttävät, painavat ja aina tiellä. Sopivien rintaliivien ettiminen on kamalaa.

tässä tuorein kuva,
otettu pari viikkoa sitten

Pointtina tässä on se, että mua raivostuttaa kaks asiaa. Ensimmäinen asia on se, että miks hemmetissä isoissa rintsikoissa ei voida käyttää niitä samoja ihania kankaita ku joissain A-kupin malleissa? Eihän sen kankaan kuvioinnin pitäis vaikuttaa mitenkään niiden rintaliivien kokoon tai tukevuuteen? Tämmösiä kyllä löytyis kaikissa sateenkaaren väreissä, on pitsiä, kuvioita ja röyhelöitä...

...mut sit ku mennään C- tai D-kupista isompiin ni valikoima on yleensä tätä:

ei oo mun kuva :D vaan tuolta.

Miks meitä sorsitaan? Tekeekö isorintasuus ihmisistä tylsiä ja mielikuvituksettomia? En oo ikinä nähny mitään riemunkirjavia rintsikoita omassa koossani, voihan olla että niitä löytyis jostain nettikaupasta... ja maksais omaisuuden. Plus eihän sitä ikinä tiiä että onko niiden koot samoja ku muualla. Toinen vaihtoehto ois kait tilata jostain pornokaupan nettisivuilta, mut ne isot koot on saletisti tarkotettu sellasille kellä on silikonit, ja tämmöset luontaiset tuotteet nyt ei uhmaa painovoimaa ihan samalla tavalla ku semmoset.

Tutustuin kuukausi sitten Change-liikkeessä, ja kysyin ekaa kertaa ikinä apua myyjältä. Myyjä kysy että no mitäs kokoa oot käyttäny, ja sanoin että 90DD, mutta Italiassa jouduin tyytymään kokoon 90D ku kaupoissa ei ollu isompia, eikä kukaan osannu neuvoa mistä niitä löytyis. Myyjä kehotti mua ottamaan koon 85H, multa meinas pettää pokka siinä vaiheessa, mutta ne sopikin täydellisesti! Värivaihtoehdot oli taas sitä peruskamaa eli maksamakkaran eri sävyjä. Äsken niiden nettikaupassa löysin omaa kokoani tällaiset:

mut ihan tällä hetkellä ei oo varaa heittää viittäkymppiä yksiin rintsikoihin. Muut tänhetkiset 85H:t oli sit niitä maksamakkarasellasia, mustia tai valkosia.

Toinen mikä mua ärsyttää suunnattomasti on se, että joskus kuulen miesten valittavan siitä et naiset käyttää push up -rintsikoita, ja sit ku ne viedään baarista kotiin ni ei ne tissit ookaan niin terhakat. Siis mitä jumalauta!? Jos mulle ois joku sanonu noin joskus ni oisin varmaan tinttassu päin näköä. Jos naisella on isohkot luomutissit, ni aika harvassa tapauksessa ne uhmaa painovoimaa. Gravity is a bitch, ellet oo aina onnistunu löytämään tosi hyvin tukevia rintsikoita jo siitä lähtien ku ekoja tarvitsit. Mun mielestä miehillä on enemmän lupaa valittaa siinä vaiheessa, jos naisen rintsikoissa onki täytteenä jalkapallonpuolikkaat, mut nainen ite on kokoa A ja antaa ymmärtää jotain muuta...

Ja kyllä, olen miettiny pienennysleikkausta, mut se ei varmaan kauheesti kannata ennenku on muksuja hankkinu, eikös ne siinä touhussa kasva taas.

No mitäs nyt sit?

Toi on kysymys, minkä kuulen aina kun tapaan ystävän tai vanhan tutun nyt ku oon palannu Suomeen.

Teen väitöskirjan italiaks Turun yliopistossa rahoituksen avulla, sillon tällön kääntelen tai tulkkaan freelancena, opiskelen paria uutta kieltä ja nautin ihanista koti-illoista kultani kanssa.

Tollai toivon sanovani esim. puolen vuoden päästä. Tällä hetkellä koitan epätoivosesti markkinoida itteäni kustantamoille ja odotan että saisin graduni ekan version vihdoinkin takaisin proffalta, oon sen yli kuukausi sitten lähettäny eikä mitään oo kuulunu. Ei onneks ota yhtään aivoon, andskotans. Tohtorilinjojen hakuaika päättyy tän kuun lopussa, ei toivoakaan että ehtisin enää siihen... eli pakko hakea sitten talven haussa, oiskohan sen deadline ollu sit marraskuun lopussa. No, ainakin ehtii väsäämään killerit tutkimussuunnitelmat ja panikoida rahotuksen hakemisen kans. Jee.

Hukutan murheeni kielioppiin.

Xin chào!

Terkkuja Hanoista! Oon nyt ollu täällä 9 päivää, huomenna lähden kotiin. Edustin kahden islantilaisen kanssa Islannin esperantisteja kansainvälisessä esperantokongressissa, koska me järjestetään se Reykjavíkissä ens vuonna! Tässä vähän kuvamatskua.

vietnamilaiset ystävät kansallispuvuissaan

aamuruuhkan alkua aamuseiskalta

vietnamilainen ruoka on TOSI hyvää.

toi hanoi-olut on kans tosi hyvää.

kirjallisuuden temppelistä

Halonginlahti

Hồ Chí Minhin mausoleumi, päästiin sisäänkin

One Pillar Pagoda

Mai Châu

Francesco, vanha esperantistiystävä kuuden vuoden takaa!

Grétar ja meidän alkutekijöissään oleva ständi

Että semmosta! Nyt voisin lounastaa täällä hotellihuoneessa makeeta leipää ja valkosipulimakkaraa, ja sit käydä kahdessa historiamuseossa. Huomenna lennän Singaporen kautta Hesaan, pitäkää peukkuja ettei peffa repeä 12 tunnin lennolla!

đầu tôi nổ tung

Terkkuja Helsinki-Vantaalta, nyt on peffalihakset kovilla!

Innvortis - Reykjavík er ömurleg

hæ má ég koma á rúntinn með þér

hei saanks mä tulla mukaan vetään kylärinkiä sun kanssas

því það er rigning úti og mér er drullukalt

koska ulkona sataa ja mun on sikakylmä

en ég get bara ekki farið aftur heim

mut mä en vaan voi mennä takasin kotiin

viltu koma í bíó með mér

haluaisitko sä tulla leffaan mun kanssani

ég borga miðana og poppkornið og allt

mä maksan liput ja popcornit ja kaikki

en mig langar ekki að fara neitt með þeim

mut mä en halua mennä niiden kanssa mihinkään

Reykjavík er ömurleg

Reykjavík on kamala

það rignir alltaf, það er alveg satt

aina sataa, se on ihan totta

og ef ég labba upp Hverfisgötuna

ja jos kävelen ylös Hverfisgataa

verða skórnir mínir ónýtir um leið

mun kengät menee siinä pilalle

mér finnst þú svo kúl með svona hatt

mun mielestä sä oot tosi khuul ton hatun kanssa

en það er stelpa þarna og ég hatana

mutta tuolla on tyttö ja mä vihaan sitä

hún er feit og ljót og ógeðslega reið

se on läski ja ruma ja tosi kiukkuinen

Reykjavík er ömurleg

Reykjavík on kamala

má ég fá siggó eða kannski bjór

saanks mä tupakkaa tai ehkä kaljaa

ég á smá pening en samt eiginlega ekki neitt

mulla on hiukan rahaa mut oikeastaan ei yhtään

en ég borga bara á morgun eða hinn

mut mä maksan takasin huomenna tai ylihuomenna

það er kalt og blautt og alltaf snjór

on kylmää ja märkää ja aina lunta

en hér í bílnum er samt ógeðslega heitt

mut täällä autossa on kuitenkin tosi kuuma

sami hringurinn í hundraðasta sinn

sama kierros sadatta kertaa

Reykjavík er ömurleg

Reykjavík on kamala

euroviisusynttärit ja muuta reippailua

Mulla kävi niin hyvä tuuri, että täytin 25 samana päivänä ku järkättiin Euroviisujen finaali! Ai että, parhautta. Tässä taas kuvapläjäys yleisön pyynnöstä huolimatta, aiheena touko- ja kesäkuun reippailuja.

piirtelin tommosen juomapeliohjeen

voittoveikkauksia

synttärikakkuna porkkanasellanen <3

kiintiösuomenruotsalainen skumppapulloineen

seuraavana päivänä vähän krasselöhöilyä Austurvöllurillä

myöhäinen krasselounas Hressóssa

Ehdein mä muutakin tehdä ku nauttia jumalten juomia!

Jaanan ja Sagan tonnikalatorni

Matteo, Nicola, Heli ja meitsi

Tulin tossa kuukausi sitten portaat alas, onneks portaikossa oli kokolattiamatto, muuten ois meinaa käyny paljon huonommin. Ku havahduin portaiden alapäästä ni oikea nilkka oli taipunu luonnottomaan asentoon ja oli mun peffan ja portaan kulman välissä, mun painon alla siis. Röntgenkuvissa ei näkyny mitään, mut nivelsiteet meni kuulemma muusiks. On toi nilkka edelleen hiukan isompi ku vasen, ja sattuu välillä, mut onneks ei käyny pahemmin!

Röntgenin jälkeen hain suomalaisesta designkaupasta Pätkiksen lohdutukseks,
ja purkkaa kyytipojaks.