Heh, ei saa nauraa, mutta ma oikeesti riuduin monta vuotta sydansuruissani. Mun ei varmaankaan tarvii esitella Ewania, mut kaikki alkoi vuonna 2001, kun menin katsomaan Moulin Rougen ku halusin nahda miten Obi-Wan Kenobi laulaa.
No mutta jos tuota ei lasketa niin ylaasteen rinnakkaisluokalla ollut Rumpalipoika, johon iskin silmani kasiluokan puolella. Terve vaan, jos luet tata nyt :) meista ei taida olla montaa kuvaa, ne on lahinna paperikuvia. Tai mulla ainakaan ei oo taalla yhtaan kuvaa meista digitaalisessa muodossa. Pitkaan jatkuneiden katseidenvaihtojen jalkeen paadyttiin samalle uskonnonkurssille, jossa istuttiin melkein vierekkain. Tammikuussa 2003 soitin sitten Rumpalipojalle ja pyysin sita katsomaan Kaksi Tornia, vaikka kumpikin oli sen jo nahnyt. Se oli kuulemma ollut aikeissa soittaa mulle samana paivana.
Paras muisto noista ajoista on mulle se, kun lojuttiin usein sangyn paalla ja kuunneltiin Metallicaa (ja Lordia, yyh) ja tiesin etta voin puhua ihan kaikesta maan ja taivaan valilla. Me ollaan edelleen hyvia ystavia vaikkei usein nahdakaan valimatkan takia, mutta ma pystyn edelleen puhumaan Rumpalipojalle mista tahansa ja tiedan etta mua kuunnellaan. Ku tuun Suomeen ni voitais ottaa taas semmonen aivot narikkaan -yo millon vaan jauhetaan kakkaa kaikista mahdollisista jutuista, eiks jeh. :)
