Viimeinen kokonainen viikko Suomessa lähti nyt käyntiin. Vähän sekavat tunnelmat kyllä, ku mietein joskus että arki täällä on tappavaa ni en nyt tiiä onko se ihan niinkään.
Viime aikoina oon ollu kattomassa F1-forumin KKWCS-kartingkisoja. Oon tuntenu nuo foorumin törpöt yli kuus vuotta ja on kiva seurata kun ne ajelee. Koitin reilu viikko sitten itsekin ajella, oli huiman hauskaa :D Vaikka jäinkin tosi pahasti jälkeen muille niin oli ihan mahtikokemus ja toivon ajelevani tulevaisuudessa enemmän mikäli kukkaron Matti sallii.
Oon mietitny et miten saisin Islantiin paluun tuntumaan kivemmalta. Ootan innolla koulun alkamista, se tosin alko jo tänään... mut kurssivalinnat on kivoja. Mulla on nyt syksyllä kääntämistä, kääntämisen teknologiaa, stylistiikkaa ja metriikkaa ja yks kurssi italiaa. Opintotuki mulle myönnettiin eli ei tarvii heti stressata työnhausta, kunhan nyt eka pääsee takas rutiiniin ja islannin puhumiseen. Tuli muuten mieleen tosta että juttelin yhden Irlannin expatin Emilian kanssa ja se kysy että millä kielellä mä ajattelen, kun viittä kieltä kuitenkin käytän kotioloissa päivittäin. En ollu asiaa aatellu sen kummemmin, mut hämmästytin Emilian sanomalla että kuvina. Tietysti jos mietin jotain keskustelua niin siitä ajattelen sillä kielellä, mitä puhun kyseisen ihmisen kanssa, mut muuten aattelen kuvina. Ja mulla on aina ainakin yks laulu soimassa päässä, joskus enemmänkin samanaikaisesti, siks varmaan en aattele oikeastaan millään kielellä. Ajatteleeko kukaan muu kuvina?
Mutta jooh, osa musta toivoo silti että mulla ois joskus ees pieni toivo muuttaa se keltainen valo vihreäks, vaikkei se teoriassa mitään tulekaan muuttamaan. Mua pyydettiin yllättävältä taholta treffeille eilen, vaikka kyseinen henkilö tietää mun olevan parisuhteessa. Sanoin että mennään vaan sumpille, mutta kavereina, that's it. En tajua mikä porukkaa vaivaa, mä en ole ikinä painanu näin paljon, iho on huonossa kunnossa ja jutut on harvinaisen huonoja, ehkä mä saan vaan pidettyä Facebookissa yllä jonkinnäköstä illuusiota hehkeydestä ja hulvattomuudesta.
Minne katosi päivät, kohta on jo syyskuu...
3 ummæli:
Hmm... Tämä onkin hyvä kysymys, tämä että miten ajattelee. Mä oon ajatellut englanniksi siitä asti, kun kieltä kolmasluokkalaisena aloin opiskella. Ajatusteni kielioppi korjaantui sitä mukaa kun opin lisää, muistan esimerkiksi yhden tietyn hetken, jolloin ajattelin kavereistani "I can't believe they don't like one other", ja sen kuinka sitten jollain tunnilla opin sanomaan "each other" tai "one another" ja huomasin siis ajatelleeni väärin =). Kävin jo silloin ja käyn edelleenkin jatkuvaa sisäistä dialogia ja näen unenikin aina englanniksi. Silti joskus englanniksi lukeminen tai kirjoittaminen tuntuu raskaalta, suomeksi se on helpompaa, eli jokin omituinen jako päässäni olevien kielien välillä vallitsee.
Kuvina en ajattele muuten kuin välähdyksinä, jos mietin vaikka lomaani Prahassa, näen sen keskustan katuja mielessäni. Mutta itse ajatus on ehdottomasti sanoina, ja siis englanniksi, eli esimerkiksi "dang I loved my holiday in Prague". Samalla saatan sanoa saman ajatuksen ääneen suomeksi tavallaan ollenkaan kääntämättä sitä, eli se vain tulee ulos suomena. Tästä syystä olenkin luonnonlahjakkuus tulkkaamisessa ;).
Ah nää tämmöiset jutut on aina yhtä kiehtovia =)! Hauskaa Islantiin paluuta ja syksyn alkua!
mä en ole ikinä painanu näin paljon, iho on huonossa kunnossa ja jutut on harvinaisen huonoja = mun elämä just nyt. Paitsi en saa pidettyä myöskään Facebookissa mitään hienoa imagoa itsestäni :D
Sirunen,
mulla ois sulle haaste ja tunnustus :)
http://elisafragola.blogspot.com/2010/09/beautiful-blogger-ja-7-asiaa-minusta.html
Skrifa ummæli