Tällä hetkellä ei yhtään houkuttais palata takas Reykjavíkiin. Koitan koko ajan muistuttaa itelleni miten huonosti mä voin täällä ku arki iskee, pitäis hankkia töitä ja opintotuki ei todennäkösesti riittäis yhtään mihinkään, Reykjavíkissa se riittää vuokraan ja ruokaan eikä mun oo tarvinnu ees harkita opintolainaa.
Suomen kesä on vaan jotain niin ihanaa, ja se kun täällä on kavereita! Ja kavereita jotka soittaa ja pyytää sumpille! Ihan parhautta. Jotkut onkin jo ihmetelly että miten mä aina vaan valitan ku ei oo kavereita ja on niin tylsää, mut issikoihin on niin vaikea tutustua, varsinkin meikäläisen ku oon maailman introvertein ja epävarmin ihminen. Elättelen toivoa että nyt kun maisteritutkinto alkaa ni saisin kavereita, jos otan islantia, suomea (...?), italiaa ja käännöskursseja - en oo koko aikaa niiden samojen naamojen kanssa niinku olin tähän asti.
Plus nyt on perhe lähellä <3 Ois niin parasta pystyä näkemään veljiä useammin ja mennä äidin kanssa sumpille tai isin kanssa myöskin, ja riehua 10-viikkoisen kisun kanssa.
Kyllä se elämä siellä Reykjavíkissakin sitten alkaa paistaa, jatkan terapiaa ja otan päivän kerrallaan, se on jotain mitä mun pitäis opetella paremmin... Lomalla on vaan niin helppo maalailla pilvilinnoja ja miettiä ajan kultaamia muistoja. En tiedä koska seuraavan kerran tuun Suomeen, joko jouluna tai sitten kun isi menee ens kesänä naimisiin. Koitan nyt kuitenkin pitää kotiinpaluun poissa mielestä ja nauttia näistä lomapäivistä, jotenkin mulla on kuitenkin semmonen olo että Reykjavíkiin on helpompi palata kun siellä oottaa oma rauha omassa kodissa ja mieluiset opiskelut.
Yhtä juttua osaa muuten nyt arvostaa ihan eri tavalla näiden Islanti-vuosien jälkeen: Turun kaupunginkirjastoa. Ihanan isot valikoimat :)
Engin ummæli:
Skrifa ummæli