sunnudagur, september 26, 2010

Day 06 – Your day

Pitaisko taa alottaa niinku keskiyosta vai? :D

Noh, keskiyolla olin Kaffibarinnissa, kun siella oli yhden kanadalaisen tyton laksiaisbileet. Trúnóiltiin siella Jean-Christophen kanssa, puhuin jopa ranskaa, tasta saa varmaan jonkunnakosen idean mun meiningista :D Sitten yhden maissa siirryttiin Barbaraan, tahan ihanaan homobaariin mika soittaa vaan euroviisuja ja kakkaa poppia. Tanssittiin ja juoruiltiin siella aamuviiteen, millon saatoin Jean-Christophen taksiin ja jatkoin matkaa Nicolan luo Ölstofaniin, baariin missa se on siis toissa. Soin siella pari palaa pizzaa Nicolan ja Fabion kanssa, ja sammuin tuolille. Jossain puoli seitseman maissa nuo heratti mut ja kaveltiin kotiin vesisateessa.

Menin siis seitseman maissa nukkumaan, ja herasin puoli neljan maissa. Koomailin jotain kuuteen asti, soin pahkinoita ja lueskelin F1-forumia, ja sitten menin Háskólabíó'hun kattomaan Aleksi Salmenperan leffaa Paha perhe. Taalla on siis meneillaan Reykjavík International Film Festival, jonne ma ostin viimeisilla varoillani passin mika tarkoittaa sita, etta saan menna kattomaan rajattomasti festareilla olevia leffoja. Paha perhe oli hauska, valilla hiukan ahdistava mut eikos ne kaikki suomalaiset leffat oo semmosia... Sitten tulin Fabion autokyydilla kotiin ja tassa ma nyt istun. Nicola teki sitruunarisottoa mut kattila oli vahan outo ja poltti ruuan pahasti pohjaan, joten se meni tohon lahikauppaan katsomaan vaihtoehtosafkaa. Mun pitais menna suihkuun ja ajoissa nukkumaan, koska huomenna joudun menemaan bussiin numero 15 jo varttia vaille 7, laskemaan matkustajia :D Ihanaa, kun saa matkustella bussilla ja siita viela maksetaan :) 

Kræst ku ramasee, ja tuntuu tosi oudolta hengittaa ku erehdyin tuhannen tuiterissa polttamaan tupakkaa... Selvana en tekis sita ikina, ja nyt muistaa taas sen puolisen vuotta ettei se yhdeksan kaljan jalkeen tunnu yhtaan sen paremmalta. Hyh hyh, ei oo todellakaan mun juttu. 

Postailen kuvia kuluneesta viikosta myohemmin, tassa kuitenkin nyt tammonen ihana tanskalainen biisi mika soi taalla radiossa ja tykkaan siita niiiin paljon :) pelottavaa miten paljon siita ymmartaa islannin avulla.

laugardagur, september 25, 2010

Day 05 – Your definition of love

Jahas, mitas sita tasta nyt sanois. Rakkautta on monenlaista. Se on ihanaa kun toinen pyorii mielessa koko ajan, ja naamalla on semmonen tyhma virne :) sitten se muuttuu tammoseks mita mun suhde nyt on :D no ei ny vais. Mun mielesta tosi rakkaus on sita, etta ei pakota toista muuttumaan vaan rakastaa toista sellaisena ku se on. Rakkaudessa ei esimerkiks toisen tukena ja turvana oleminen vaikeina aikoina pitais olla vastenmielinen juttu. Ma nyt oon tammonen pesunkestava romantikko, joka haaveilee kaikesta tollasesta lassynlaa-meiningista.


Ma toivon etta jonain paivana ma oon niinku ne vanhukset mita sillon tallon nakee, mitka menee kasi kadessa tai keppien tms. kanssa tai joka tapauksessa kulkevat yhdessa ja nayttavat onnellisilta.

Sanotaan, etta sen suurempaa rakkautta ei voi olla ku aidin rakkaus lastaan kohtaan. Oon kokenu niin voimakasta rakkautta jo nyt elamani aikana, etta on vaikea kasittaa miten suurta tuo rakkaus sitten onkaan :) sita odotellessa.

Sori, ei oo kauheen syvallinen postaus, mua ihan havettaa, oon nukkunu jonkun borgarneslaisen rakennuksen lattialla makuupussissa ilman minkaannakosta patjaa, katkonaiset kuusi tuntia, ja sen jalkeen tyoskennelly yhden kaannoksen parissa 8 tuntia :D joten syvalliset pohdinnat jaakoon talta eraa.

föstudagur, september 24, 2010

Day 04 – What you ate today

Taa on lahinna tammonen "mita tuun syomaan tanaan" -postaus, koska ma en ole syonyt viela mitaan tanaan, juonut vaan kupillisen English Breakfastia, enka tajunnu tietenkaan siita ottaa kuvaa. Lahden tossa kohta kuoroleirille kauhunsekaisin tuntein, koska viimeks ku olin kuoroleirilla ni se oli yhta helvettia. Nyt oon tosin onneks vaan yhden yon, koska mun pitaa huomenna menna kouluun. Jeh, lauantaina koulua 7 tuntia, jotain kaannosjuttuja varmaankin.


Jee jee Euroshopper! Tommosia patonkeja ostin ja viskasin uuniin.


Tommosta maiskasin sinne valiin, nuo aurinkokuivatut tomaatit ja rucola loyty jaakaapista valmiiks. Tein toisen patongin mukaan leirille illaks, ja toisen meinaan syoda nyt. Ne ei tosin oo kovinkaan isoja patonkeja, joten siks hommasin myos...


...riisikakkuja. Ei ne oo ees hyvia, mutta kylla niista nalka lahtee eika maksanu paljoa.


Tamakin oli joku reilun euron pussi missa on rusinoita, maapahkinoita, cashewpahkinoita ja manteleita. Jos ei tanaan tuu nalka ni sit ainaki huomenna koulussa voi noita popsia, ettei lahde taju.


Kókómjólk, mun paheeni. Noita otan pari mukaan, niiden kun ei tarvii olla jaakaapissa.


Haa, tein tammosen loydon tanaan Bonarissa, riisipuuroa purkissa! :D Houkuttelevaa vaan ku tuo ódýrt tossa keltasessa soikiossa meinaa halpa... Huomiseks aamupalaks, tosin jos siella leiripaikassa ei ookaan jaakaappia ni toivotaan etta tuo parjaa yon yli mun pienessa punasessa kylmalaukussa, minka meinaan napata mukaan.


Ja ihan vaan silta varalta etta mulla on tanaan hiukan vapaa-aikaa (lue: aikaa aloittaa kaannostieteesta kertovan 6000-sanaisen esseen kaantaminen islannista suomeen) niin se sujuu mukavasti appelsiinilimpparin ja suklaapaallysteisten mansikkanamien kanssa. Jos vapaa-aikaa ei tanaan heru niin nuo lammittanee mukavasti mielta huomenna koulussa.

Meinaan menna viela ennen leirille lahtoa Patonkipojan kans juoruamaan teekupin aarelle, koitan muistaa napata siita kuvan ja laittaa tanne vaiks huomenna. Pitakaa peukkuja etta parjaan, jos ymmarsin oikein ni me kaikki 70 henkiloa nukutaan liikuntasalin lattialla. Whoop whoop. Palaan astialle huomenna.

fimmtudagur, september 23, 2010

Day 03 – Your parents

Jæja. Naa mun tiedot saattaa olla vahan vanhentuneita, aiti ja isi korjatkaa sitten jos erehdyn :)



Aidin nimi on Kirsi ja aiti on vahan vasynyt. No ei, mut me lapset ei olla ihan helpoimmasta paasta ;) Aiti syntyi 43 vuotta sitten Porissa ja onnistui paasemaan sielta pois, onnitteluni. Aiti tykkaa kaikista iloisista asioista, niinku enkeleista ja kukkasista ja vauvoista. Ja kahvista! Aiti laulaa Tuomiokirkon kuorossa ja tykkaa muutenkin paljon musiikista, etenkin Josh Grobanista :) Aiti opiskeli Turun yliopistossa suomea ja suomalais-ugrilaisia kielia (mm. komia, viroa ja unkaria) plus saksaa ja venajaa, ja graduvaiheessa aiti huomasi, etta vaihtoehtohoidot on enemman sen juttu. Niinpa aiti luki itselleen seka diplomivyohyketerapeutin etta homeopaatin paperit ja nyt silla on oma yritys. Aiti ei tykkaa seurata uutisia koska siella on yleensa pelkkia negatiivisia juttuja, ja romanttiset komediat on eniten aidin mieleen. Aidin ykkosjutut on kuitenkin riisikakut, "vaikkei naa edes maistu miltaan" :P


Isin nimi on Henri ja se taytti just 48 vuotta. Isi on psykiatri, Turun yliopistosta valmistunut, ja erittain omistautunut tyollensa, siita johtuu ajoittainen hajamielisyys :) Isin lempielain on orava ja isi tykkaa kuunnella Roxettea. Isi ei voi kasvattaa partaa, koska sillon kaikki pysayttelee sita kadulla ja sanoo etta se nayttaa ihan Chuck Norrisilta. Nuorempana isi naytti taas ihan Rick Astleylta. Isi pelaa salibandya muiden laakareiden ja psykiatrien kanssa ja seurailee formuloita. Isi syo mahdollisimman terveesti ja pystyy vetamaan varmaan tuhat leukaa putkeen. Isin huumorintaju on loistava ja se pystyy laukomaan vitseja tilanteessa ku tilanteessa.


Isi ja aiti eros aikalailla tasan kolme vuotta sitten, kun ma olin jo taalla Islannissa. Suomeen ku meen ni se on aina vaikea muistaa... Isi menee juhannuksena naimisiin ja ainakin sen merkeissa viimeistaan sitten menen Suomeen seuraavan kerran.

miðvikudagur, september 22, 2010

Day 02 – Your first love


Heh, ei saa nauraa, mutta ma oikeesti riuduin monta vuotta sydansuruissani. Mun ei varmaankaan tarvii esitella Ewania, mut kaikki alkoi vuonna 2001, kun menin katsomaan Moulin Rougen ku halusin nahda miten Obi-Wan Kenobi laulaa.

No mutta jos tuota ei lasketa niin ylaasteen rinnakkaisluokalla ollut Rumpalipoika, johon iskin silmani kasiluokan puolella. Terve vaan, jos luet tata nyt :) meista ei taida olla montaa kuvaa, ne on lahinna paperikuvia. Tai mulla ainakaan ei oo taalla yhtaan kuvaa meista digitaalisessa muodossa. Pitkaan jatkuneiden katseidenvaihtojen jalkeen paadyttiin samalle uskonnonkurssille, jossa istuttiin melkein vierekkain. Tammikuussa 2003 soitin sitten Rumpalipojalle ja pyysin sita katsomaan Kaksi Tornia, vaikka kumpikin oli sen jo nahnyt. Se oli kuulemma ollut aikeissa soittaa mulle samana paivana. 

Paras muisto noista ajoista on mulle se, kun lojuttiin  usein sangyn paalla ja kuunneltiin Metallicaa (ja Lordia, yyh) ja tiesin etta voin puhua ihan kaikesta maan ja taivaan valilla. Me ollaan edelleen hyvia ystavia vaikkei usein nahdakaan valimatkan takia, mutta ma pystyn edelleen puhumaan Rumpalipojalle mista tahansa ja tiedan etta mua kuunnellaan. Ku tuun Suomeen ni voitais ottaa taas semmonen aivot narikkaan -yo millon vaan jauhetaan kakkaa kaikista mahdollisista jutuista, eiks jeh. :)

þriðjudagur, september 21, 2010

Day 01 – Introduce yourself

nimi: Siru, tottelee myos nimia Roo, Sirpa, Cucciola ja Sigrún
syntynyt: toukokuussa 1987, Turun Heiskalla
pituus: 170 senttia
paino: liikaa
perhe: Suomessa isi, aiti ja 4 pikkuveljea, Islannissa avomies Nicola
koulu: Háskóli Íslands eli Islannin yliopisto, paaaineena kaannostiede
lempparikouluaine: nykyaan kaantaminen ja italia, lukioaikoina latina, kreikka ja espanja (ja suomen kielioppi!!!!! ahhh, fetissinsa kullakin)
harrastukset: yliopiston kuoro, irkkaus, teen kittaaminen, neulominen
lempibandi: talla hetkella varmaan Muse ja D'Nash, Backstreet Boys on aina ihQ, Hurts on semmonen tutustumisen alla oleva mika kolahtaa myos
lempilaulaja: Josh Groban ja Tiziano Ferro
paras elokuva: Napoleon Dynamite
lempparinayttelija: Ewan McGregor ja Kate Winslet
lempivari: punainen, keltainen, vaaleanpunainen
lempiruoka: pinaattikeitto, prosciuttolla, mozzarellalla, rucolalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla taytetty patonki, rullakebab fetalla
lempijuoma: kókómjólk, English Breakfast maidolla ja sokerilla, laittikola
paras lukemani kirja: Jane Eyre
paras tv-ohjelma: Whose Line is it Anyway, Soap, X-Files, Ser Bonita No Basta, Euroviisut on tietty vuoden kohokohta
paras euroviisu: talla hetkella maNga - We Could Be the Same, (Turkki 2010 siis), hyvana kakkosena No Name - Zauvijek Moja (Serbia&Montenegro 2005)
minusta tulee isona: oisin halunnu patologiks mut kai musta kaantaja tulee, tai tulkki, camp counselor voisin kans olla vuoden ympari :)
pahimmat pelkoni: vesi, lentaminen, isot oljynporauskoneet, ne pyorivat tuulivoimalaharpakkeet, laheisten kuolema, supertulivuoren purkaus, maailmanloppu, helpompi ois luetella mita ma en pelkaa :D
mut saa nauramaan: lahti ku Sirkesalo rantatuolista, kaikki huonot jutut ja laulut, tilannekomiikka ja F1-forumin heput, meidan kuoronjohtaja Gunnsteinn, mun pokka pysyy aika huonosti
suurin haaveeni: puhua joskus sujuvaa venajaa, oppia baskia, matkustaa junalla Siperian halki, interreilata ja matkata maailman ympari, tulla aidiksi
paras vuodenaika: syksy
motto: Siis mita vttua taalla tapahtuu????


Tammonen beibi lahti mun mukaan yliopiston kirjastosta, pakko tutustua Kalevalaan ja Eliakseen vahan paremmin... Menin muuten asken ihan sanattomaksi ku kirjaimellisesti tormasin Ykkostenoriin, se kysy et onks kaikki ok ja ma sopersin jotain etten oottanu tormaavani siihen koululla :D Joskus jos joku tulee juttelemaan mulle ja oon ajatuksissani ni meen ihan lukkoon enka aina muista et milla kielella mun pitais alkaa puhumaan.

mánudagur, september 20, 2010

varoituksen sana

Nappasin tammosen memen ihanalta Ninalta. Alotan tan kirjottamisen huomenna, koska migreenia pukkaa talla hetkella uhkaavasti. Katotaan miten yksityiskohtasesti ma tietyista asioista kerron ku taa on julkinen blogi. 

Day 01 – Introduce yourself
Day 02 – Your first love, in great detail
Day 03 – Your parents, in great detail
Day 04 – What you ate today, in great detail
Day 05 – Your definition of love, in great detail
Day 06 – Your day, in great detail
Day 07 – Your best friend, in great detail
Day 08 – A moment, in great detail
Day 09 – Your beliefs, in great detail
Day 10 – What you wore today, in great detail
Day 11 – Your siblings, in great detail
Day 12 – What’s in your bag, in great detail
Day 13 – This week, in great detail
Day 14 – What you wore today, in great detail
Day 15 – Your dreams, in great detail
Day 16 – Your first kiss, in great detail
Day 17 – Your favorite memory, in great detail
Day 18 – Your favorite birthday, in great detail
Day 19 – Something you regret, in great detail
Day 20 – This month, in great detail
Day 21 – Another moment, in great detail
Day 22 – Something that upsets you, in great detail
Day 23 – Something that makes you feel better, in great detail
Day 24 – Something that makes you cry, in great detail
Day 25 – A first, in great detail
Day 26 – Your fears, in great detail
Day 27 – Your favorite place, in great detail
Day 28 – Something that you miss, in great detail
Day 29 – Your aspirations, in great detail
Day 30 – One last moment, in great detail

 Tassa viela kuva perjantailta. Salla oli mun rinnakkaisluokalla ylaasteella ja muutti sitten pois Turusta, eika oltu nahty kunnes Salla nyt tuli piipahtamaan taalla Reykjavíkissa ennenku jatkoi matkaansa New Yorkiin :) Ystavat hyvat, tulkaa kylaan!

sunnudagur, september 19, 2010

Mahtava ilta

Taalla joku joskus kommentoi sita, ettei mulla oo Suomen mafian lisaks juurikaan kavereita taalla. Nyt on tapahtumassa muutos!

Menin perjantaina semmoseen tapaamiseen, missa maisteri- ja tohtoritason oppilaat voi tulla ja keskustella englanniks. Ei meita ollu siella ku maksimissaan viisi; mina, yks issikka, kaks saksalaista ja yks ruotsalainen. Juteltiin siina aikamme, ja jokaisen piti tuoda kuva itsestaan ja selittaa mita opiskelee, ja jos oli teesi tai vaitoskirja kesken ni sit siita kuvaus. Mun paperi naytti kutakuinkin talta:


Sitten sain kutsun eilen yhteen baariin, kun toisella noista sakemanneista oli synttarit. Kutsutaan sita tassa nyt vaikkapa ykkostenoriks, kun silla on pitka historia laulamisen saralla. Me chillattiin siella baarissa, ja juttelin niiiiiin monen ihmisen kanssa! Oli ihan mahtavaa jutella unkarilaisen ja virolaisen kanssa meidan kielten yhtalaisyyksista ja koittaa hiukan brassailla mun (olemattomilla) unkarin ja viron taidoilla. 

Jossain vaiheessa porukkaa alko putoilla, ja sitten paatettiin jatkaa eraaseen homobaariin, jossa soitetaan pelkkaa poppia ja euroviisuja. Mahtava paikka! Ykkostenori ei siis ole homo, mutta meidan patonkimaalainen kaveri on. Sori naa salanimet, pitaa koittaa kirjotella sillai ovelasti...  Yritettiin saada yhta poikaa kiinnostumaan tasta patonkimaalaisesta, ja lyottaydyttiin ykkostenorin kanssa yksiin Amorin apulaisiks. Ma esitin erittain humalaista ja tyonsin patonkimaalasen sita poikaa pain, mutta mitaan ei tapahtunu. Ykkostenori sitten kysy etta mika sen pojan nimi on, ja silla me saatiin se siihen meidan kanssa juttelemaan. Ma koitin vahan rikkoa jaata ja kysyin silta etta kayko se taalla usein. Patonkimaalainen oli siina vahan etta hei, te veitte mun repliikit... :D

Me siita sitten lahdettiin tanssimaan ja jatettiin naa pojjaat juttelemaan keskenaan, ja tanssittiin ja hypittiin ykkostenorin kanssa aamukuuteen. Oli oikeesti aivan mahtavaa tanssia sydamensa kyllyydesta johonki Britneyn tahtiin ilman, etta nayttais tyhmalta. Parhautta. Sitten saatettiin humalaista patonkimaalaista jonkun aikaa, ja kotiin paasin kun aurinko alko jo sarastaa.

Tanaan oon ollu ihan fiiliksissa, mun mielesta tommoset yhtakkiset sosiaaliset tilanteet on ahdistavia mut tuo oli kylla mahtavaa, ihanaa tutustua noin moneen ihmiseen! Alkaa olla yleisesti parempi olo, viela kun sais puhuttua mun siipan kanssa asiat halki, poikki ja pinoon ni ois hyva, menee se sitten syteen tai saveen.

Outoa muuten ajatella etta oon viela viime viikolla ollu Suomessa.

miðvikudagur, september 15, 2010

vandræði í skólanum


Puuh, tuun kuolemaan koulun takia. En tajunnu et kandi- ja maisterikurssien valilla ois noin iso ero... Se hyva puoli on sentaan etta opettajat on ihan alyttoman hauskoja. Italianopettajakin saattaa tulla tauolta kahvin ja ison keksin kanssa ja mutustella sita kaikessa rauhassa opetuksen lomassa :)

Ahdistaa vaan se ku oon erikoistapaus meidan maisteriohjelmassa. Meilla on kaannostieteessa viis valmista linjaa, eli niille ketka kayttaa joko englantia, ranskaa, saksaa, espanjaa tai tanskaa. Tuntuu et oisin ihan yksin ku en kuulu noista mihinkaan, eika opettajat oikein osaa neuvoa et mita mun kantsis ottaa esim. kursseista. Blaah. Suomen lehtori ei oo vielakaan vastannu mulle, en tiia onkse enaa ees koko puljussa.

Meille kaantajille on pakollisena semmonen kurssi, missa opetellaan kayttamaan teknologiaa kaantamisen apukeinona. Uaaargh. Ja ei, en juo kahvia, tykkaan vaan koittaa nayttaa mahdollisimman akateemiselta kaakaon kanssa ;)

Lesaðstaða meistaranema eli maisteritutkintoa suorittavien lukusali. Se on muuten ihan samanlainen ku kandioppilaiden lukusali, mut meilla on poytavalot :D mun ei tosin toiminu, meen ens kerralla johonki soppeen missa se toimii.

Meitsi paussilla, olin ihan kujalla kansallispyhimysten kurssilla. Oon siella ainoa ei-natiivi, meita on silla kurssilla 7 ja puolet niista tekee jo tohtorinpapereita. :S Kansallispyhimyksilla meidan kurssilla tarkotetaan siis tarkeita henkiloita kirjallisuuden saralla. Jokaisen piti ottaa kaks itelleen, yks omasta maastaan ja yks ulkomaalainen. Ma en halunnu ottaa mitaan Hannes Hafsteinnia joten nappasin Elias Lönnrotin ja Dante Alighierin. Hah.

Tassa on hyva esimerkki issikoiden hyvauskosuudesta: kun tuli tauko niin kaikki jatti arvotavaransa paikoilleen, tietokoneet poydalle ja lahti hakemaan kahvia, ja huoneen ovi oli ammosen auki. Onhan se ymmarrettavaa etta nuo on hyvauskosia ku niita on niin vahan ja taa on tammonen turvallinen yhteiskunta, mut muut osaa ottaa siita ilon irti; esimerkiks ku taalla posahti tulivuori ja niita etelan maatiloja evakuoitiin, valtion radiossa lueteltiin etta "noniin, nyt se ja se farmi on evakuoitu" ja eikos siella ollut muistaakseni liettualaisporukka mika kavi sitten tyhjentelemassa niita tiloja samoin tien. :/
 

Seurailen muutamaa blogia missa on aina paivan asu -kuva, ma postailen semmosia nyt sillon tallon :D tanaan mulla oli nuo ihanat Zaran kengat mitka ostin vuosi sitten, mut nyt ne on jo niin risat ettei niita voi edes korjata enaa. En tajua miten mulla hajoo aina kengat oikean kantapaan kohdalta, kun en ees raahaa askeleitani. Malsaa.

Silti ikava takas Suomeen, en vaan voi sille mitaan.

mánudagur, september 13, 2010

Pallo

Pallo Pikkosa 11.11.2009 - 13.9.2010


Kova ikava. <3

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails