islantiangst

Taa on sopiva paiva angstaamiseen: ulkona on kaunis paiva ja mulla ei oo mitaan halua lojua yksin missaan nurmikolla. Siispa tulin koulun tietokoneluokkaan dataamaan ja arsyyntymaan ku yks tytto tossa lahella nayttaa olevan niin kiinnostunu mun tekemisistani tassa koneella.

Herasin aamulla (no okei, ennen yhtatoista) kun puhelin soi; osa mafiasta oli lahdossa vaeltelemaan kaupungin ulkopuolelle ja kysyivat etta haluanko lahtea mukaan. Ma en oo hirveesti vaeltelijatyyppia, eika mulla ois ollu ees tarpeeks hyvia vermeita siihen. Toinen vaihtoehto oli Hveragerði kera kuuman joen, mut en kehtaa nayttaytya edes uimapuvussa talla hetkella. Toivottavasti niilla on ollu nyt hyva reissu, saa ainakin on ollu todella kaunis tanaan; mainio reippailusaa! Taa on Petrin tokavika viikonloppu taalla saarella, hyva etta saat suosii ja mahdollistaa kivat retket :)

Alkuperasissa suunnitelmissa oli menna Bjarni Feliin kattomaan pronssipelia, mut sit huomasin etta irkin puolella oli melko hiljasta ja paattelin, ettei Suomella mee kovinkaan vahvasti. Paatin sitten menna tohon kansallismuseoon ilmaselle opastetulle kierrokselle, in italiano. En tajua taidemuseoista yhtaan mitaan, mut tommoset historiamuseot on aivan ihania! Oon kayny tuolla yli kymmenen kertaa, ja taa tais olla kolmas kerta ku meen opastetulle kierrokselle, ja joka kerta oon oppinu jotain uutta. Sori Samuel, vien sut sinne ihan vaan sikski et haluan kayda siella viela ennen ku palaan Suomeen.

Museon yhteydessa on ihana kahvila, josta otin mukaani swiss mochan <3
sori taa ylitsepursuava iloisuus

 

Niinku sanoin, ulkona on ihana ilma: aurinko paistaa eika tuule. Tykkaan ite enemman pilvisista paivista, mut nyt aurinko lammittaa tosi kivasti vaikkei elohopea vissiin nouse edes kymmeneen plussa-asteeseen. Naa issikat taalla on ku liskoja; heti jos jossain on hiukanki aurinkoinen kohta ni ne menee siihen makaamaan ja kas kummaa, kun puolen tunnin jalkeen naama on palanu. En tiia vaikuttaako mun innottomuuteni se, etta sain jo Sardiniassa aimo annoksen aurinkoa, vai vaan ylipaataan se, etta mun pitais olla ulkona ku on kaunis paiva. Mulla on koko kesa aikaa maata ulkona!

Eilen tuli juteltua suomalaisporukassa islantilaisista. Ihanaa ku vihdoin joku muukin on samaa mielta mun kanssa siita, miten tahan yhteiskuntaan on vaikea paasta sisalle. Mulle on tosi moni sanonu etta se on mun vika ettei mulla oo islantilaisia ystavia. No, niinhan se onkin mun vika, koska oon ulkomaalanen. Kaikki on hyvin kunnes tulee ilmi etta en ookaan islantilainen. Kuoron kautta tunnen semmosta porukkaa etta koululla voidaan ihan hyvin syoda samassa poydassa ja jutella, mut ei kukaan soittele mulle et hei mennaanko kahville, eika mulla oo ketaan issikkakaveria kelle soitella. Tai no, oli mulla yks, mut en tiia miks se nyt valttelee mua, eika kylla kauheesti jaksa kiinnostaakaan kyseisen henkilon draamailut. Taa on niin takapajula, jos muualla maailmassa on joku iso juttu niin se tulee tanne viimisena ja ampuu lahes poikkeuksetta yli: hyvana esimerkkina voidaan mainita pari viikkoa sitten avattu Bauhaus, jonka piti aueta jo 2008, mutta sit iski lama.

Bauhausin avatessa ovensa paikalla oli noin 6000 issikkaa, mika on aika paljon kun otetaan huomioon et koko saarella on hiukan yli 300 000 asukasta. Kattelin uutisia sillon ja siella oli porukkaa ku osti 3 isoa kaasugrillia vaan siks, etta se oli mahdollista. Kyllahan tommonen ilmio on kaikkialla yleinen, mut taalla se jotenki korostuu. Muistan mimmonen hardelli siitaki synty ku saatiin toinen Fanta-maku tanne pitkien adressienkeruiden jalkeen, sitruunasemmonen nimittain. 

En tiia. Ehka tanaan on vaan tammonen paiva etta melkein kaikki jutut Islantiin liittyen arsyttaa. Ai niin, en muista oonko raivonnu jo yhdesta kommentista minka yks mun kuorolainen laitto naamakirjaan. Postasin sinne tammosen kuvan:

Yks italialainen tytto kommentoi siihen etta toi on niin totta, ja myos melko raivostuttavaa. Taa mun kuorolainen vastas siihen etta se ei oo raivostuttavaa vaan normaalia, koska tuo on sanatarkka kaannos (leðurblaka=lepakko, maður=mies, inn=maskuliinin maarainen artikkeli) eli siis todella helppoa. Mua tassa raivostutti lahinna se, ettei kyseinen henkilo tajua miten kamalalta toi sana nayttaa ulkomaalasen mielesta, varsinkaan jos ei hahmota etta missa sana loppuu ja toinen alkaa! Voi jumalavita! Mua ei kiinnosta enaa islannin puhuminen patkaakaan, koska siita tulee ennemmin tai myohemmin kakkaa niskaan. En silti halua unohtaa islantia, koska oon vuodattanu sen oppimisen takia verta, hikea ja kyyneleita... dilemma. 

Oon kuullu samanlaisia tarinoita myos muilta Islannissa asuvilta ulkomaalaisilta. Poikkeuksia on henkilot joilla on esim. poika- tai tyttoystava taalta, mut me muut ollaan ihan omillamme. Kassatyttoaikoinani ihmiset tuli sanomaan mulle etta miks me tullaan tanne kayttamaan heidan verorahojaan ja viemaan heidan miehensa. Issikat vois tajuta etta ma en ole tullut tanne sotkemaan heidan puhdasrotuisuuttaan, vaan olisin halunnu olla onnellinen taalla. Sardiniassa oli ihan eri meininki, sain todella hyvia kavereita paikallisista ja kaikki oli vaan innoissaan siita et olin menny sinne. Ma oon ollu nyt viis vuotta tossa yliopiston kuorossa, ja paasen piireihin sisalle vaan kuoron tapahtumissa, missa on viinaa mukana. Hitto et alkaa hiipia taas raivo ku mietin naita kaikkia juttuja. Vaikka ma oonkin todella ujo ja introvertti ja ihmiskammoinen (epavakaa persoonallisuus FTW) niin oon silti aina kaveerannu ulkomaalasten kanssa Suomessa, jos siihen on ollu tilaisuus, koska eihan me suomalaisetkaan olla mitaan small talkin kuninkaita.

Issikoiden basic kaupunkiauto. Isolla autolla takaat liikenteessa etuajo-oikeuden
missa vaan, ja voit tarvittaessa myos ajaa suojatiella kavelevien jalankulkijoiden
yli. Ja voi harmi kun laman iskiessa perheiden piti luopua tammosista kolmosautoistaan.

Vinkki Reykjavíkin yoelamaan aikoville turisteille: Harvoihin baareihin tartee maksaa sisaanpaasymaksua, ja sita harvemmissa baareissa on narikkasysteemia. Islantilaisten mielesta on kivaa tonia toisia ja kaataa kaljoja toisten paalle, joten varaudu pyykkipaivaan. Islantilaisiin tyttoihin on mahdoton saada kontaktia, ellei ne sitten metrin piikkikoroissaan ja ruskeissa meikkivoiteissaan tuijota sua. Jos jossain baarissa on keikka, ala missaan nimessa mee sinne selvinpain. Puoltoista vuotta sitten menin kuuntelemaan Pendulumia Nasaan, ja halusin olla selvana etta saisin musiikista mahdollisimman paljon irti: olin koko paikan ainoa selva, sain tuhat kaljakastetta ja muita alkoholeja niskaani ja silmiini, ja ihmiset tuuppi ja toni ja huusi ihan vaan siks etta oli niin kivaa ku oli paljon ihmisia ja sai olla niiiiiin hullu ja kreisi ja omg. Vttujen kevat, siella tuli pari kertaa niin kova raivo etta puskin humalaiset apinat helvettiin siita mun vieresta. Ei ne ollu tullu sinne Pendulumia kuuntelemaan, vaan rellestamaan muuten vaan. Taytyy myontaa, etta toukokuussa 2007 kun menin Josh Grobania kuuntelemaan Laugardalshölliin niin siella ihmiset oli tosi sivistyneesti, istu aloillaan ja siemaili valkoviinia. Ikahaitari siella oli tosin hiukan korkeampi ku Pendulumin keikalla... ja liput seitteman kertaa kalliimmat.

Itsehan olen onneksi aina ihmisiksi humalatilan yllattaessa.
Kuvassa epaonnistunut plankkausyritys.

Jos jotain kiinnostaa lukea aiheesta lisaa, niin tsekatkaa Petrin postaus. Oon niiiin samaa mielta. Musta tuntuu etta kaikki muut romantisoi ihan liikaa Reykjavíkia. Paakaupunkiseudun ulkopuolella on ihanaa, kun kerroin Eyrarbakissa muuttoaikeista Reykjavíkiin ni mua varotettiin jo sillon ihmisten toykeydesta ja itsekkyydesta. Voi kun oisin sillon uskonu niita. On Reykjavíkissa ja Islannissa hyviakin puolia, mut nyt kiukuttaa liikaa et voisin kirjottaa niista. Ehka ens kerralla sit.