Vuoden paras viikko eli euroviisuviikko on taas täällä! Euroviisuvihaajat voi lakata lukemasta :) Aattelin postata joka päivä top kympin viisuihin liittyen (miinus tää vuosi), viikko näyttänee kutakuinkin tältä:
maanantai 21.5. - slovarit top 10
tiistai 22.5. - nopeatemposet top 10
keskiviikko 23.5. - wft-viisut top 10
torstai 24.5. - viime vuostuhannen top 10
perjantai 25.5. - guilty pleasures top 10
lauantai 26.5. - mun viisulista top 10
Täältä pesee, härifrån tvättas, slovarit top viis! Miinus tietty nuo mitkä on lauantain listassa.
10. Malta 2007: Olivia Lewis - Vertigo
9. Serbia 2007: Marija Šerifović - Molitva
8. Armenia 2007: Hayko - Anytime You Need
7. Belgia 2010: Tom Dice - Me And My Guitar
kohdassa 2:21 kikatus <3
6. Norja 2006: Christine Guldbrandsen - Alvedansen
5. Bosnia & Herzegovina: Hari Mata Hari - Lejla
4. Bosnia & Herzegovina 2007: Marija Šestić - Rijeka Bez Imena
3. Israel 2005: Shiri Maimon - HaSheket SheNish'ar
2. Israel 2010: Harel Skaat - Milim
1. Kroatia 2010: Feminnem - Lako Je Sve
Huomautuksena jos joku ihmettelee et miks nää on kaikki suht uusia: 2000-luvun viisuihin on tullu perehdyttyä paremmin, eikä nää viimisimmät vuodet oo mun mielestä ollu niin perseilyä ku joskus. Mielipiteitä viisuista saa toki esittää, mutta nää on vaan mun suosikkeja :) Kerran erehdyin sanomaan että tykkään tosta Kroatian viisusta ja tuli yhdeltä kroatialaiselta muusikolta semmosta paskaa niskaan et huh huh.
Taa on sopiva paiva angstaamiseen: ulkona on kaunis paiva ja mulla ei oo mitaan halua lojua yksin missaan nurmikolla. Siispa tulin koulun tietokoneluokkaan dataamaan ja arsyyntymaan ku yks tytto tossa lahella nayttaa olevan niin kiinnostunu mun tekemisistani tassa koneella.
Herasin aamulla (no okei, ennen yhtatoista) kun puhelin soi; osa mafiasta oli lahdossa vaeltelemaan kaupungin ulkopuolelle ja kysyivat etta haluanko lahtea mukaan. Ma en oo hirveesti vaeltelijatyyppia, eika mulla ois ollu ees tarpeeks hyvia vermeita siihen. Toinen vaihtoehto oli Hveragerði kera kuuman joen, mut en kehtaa nayttaytya edes uimapuvussa talla hetkella. Toivottavasti niilla on ollu nyt hyva reissu, saa ainakin on ollu todella kaunis tanaan; mainio reippailusaa! Taa on Petrin tokavika viikonloppu taalla saarella, hyva etta saat suosii ja mahdollistaa kivat retket :)
Alkuperasissa suunnitelmissa oli menna Bjarni Feliin kattomaan pronssipelia, mut sit huomasin etta irkin puolella oli melko hiljasta ja paattelin, ettei Suomella mee kovinkaan vahvasti. Paatin sitten menna tohon kansallismuseoon ilmaselle opastetulle kierrokselle, in italiano. En tajua taidemuseoista yhtaan mitaan, mut tommoset historiamuseot on aivan ihania! Oon kayny tuolla yli kymmenen kertaa, ja taa tais olla kolmas kerta ku meen opastetulle kierrokselle, ja joka kerta oon oppinu jotain uutta. Sori Samuel, vien sut sinne ihan vaan sikski et haluan kayda siella viela ennen ku palaan Suomeen.
Museon yhteydessa on ihana kahvila, josta otin mukaani swiss mochan <3 sori taa ylitsepursuava iloisuus
Niinku sanoin, ulkona on ihana ilma: aurinko paistaa eika tuule. Tykkaan ite enemman pilvisista paivista, mut nyt aurinko lammittaa tosi kivasti vaikkei elohopea vissiin nouse edes kymmeneen plussa-asteeseen. Naa issikat taalla on ku liskoja; heti jos jossain on hiukanki aurinkoinen kohta ni ne menee siihen makaamaan ja kas kummaa, kun puolen tunnin jalkeen naama on palanu. En tiia vaikuttaako mun innottomuuteni se, etta sain jo Sardiniassa aimo annoksen aurinkoa, vai vaan ylipaataan se, etta mun pitais olla ulkona ku on kaunis paiva. Mulla on koko kesa aikaa maata ulkona!
Eilen tuli juteltua suomalaisporukassa islantilaisista. Ihanaa ku vihdoin joku muukin on samaa mielta mun kanssa siita, miten tahan yhteiskuntaan on vaikea paasta sisalle. Mulle on tosi moni sanonu etta se on mun vika ettei mulla oo islantilaisia ystavia. No, niinhan se onkin mun vika, koska oon ulkomaalanen. Kaikki on hyvin kunnes tulee ilmi etta en ookaan islantilainen. Kuoron kautta tunnen semmosta porukkaa etta koululla voidaan ihan hyvin syoda samassa poydassa ja jutella, mut ei kukaan soittele mulle et hei mennaanko kahville, eika mulla oo ketaan issikkakaveria kelle soitella. Tai no, oli mulla yks, mut en tiia miks se nyt valttelee mua, eika kylla kauheesti jaksa kiinnostaakaan kyseisen henkilon draamailut. Taa on niin takapajula, jos muualla maailmassa on joku iso juttu niin se tulee tanne viimisena ja ampuu lahes poikkeuksetta yli: hyvana esimerkkina voidaan mainita pari viikkoa sitten avattu Bauhaus, jonka piti aueta jo 2008, mutta sit iski lama.
Bauhausin avatessa ovensa paikalla oli noin 6000 issikkaa, mika on aika paljon kun otetaan huomioon et koko saarella on hiukan yli 300 000 asukasta. Kattelin uutisia sillon ja siella oli porukkaa ku osti 3 isoa kaasugrillia vaan siks, etta se oli mahdollista. Kyllahan tommonen ilmio on kaikkialla yleinen, mut taalla se jotenki korostuu. Muistan mimmonen hardelli siitaki synty ku saatiin toinen Fanta-maku tanne pitkien adressienkeruiden jalkeen, sitruunasemmonen nimittain.
En tiia. Ehka tanaan on vaan tammonen paiva etta melkein kaikki jutut Islantiin liittyen arsyttaa. Ai niin, en muista oonko raivonnu jo yhdesta kommentista minka yks mun kuorolainen laitto naamakirjaan. Postasin sinne tammosen kuvan:
Yks italialainen tytto kommentoi siihen etta toi on niin totta, ja myos melko raivostuttavaa. Taa mun kuorolainen vastas siihen etta se ei oo raivostuttavaa vaan normaalia, koska tuo on sanatarkka kaannos (leðurblaka=lepakko, maður=mies, inn=maskuliinin maarainen artikkeli) eli siis todella helppoa. Mua tassa raivostutti lahinna se, ettei kyseinen henkilo tajua miten kamalalta toi sana nayttaa ulkomaalasen mielesta, varsinkaan jos ei hahmota etta missa sana loppuu ja toinen alkaa! Voi jumalavita! Mua ei kiinnosta enaa islannin puhuminen patkaakaan, koska siita tulee ennemmin tai myohemmin kakkaa niskaan. En silti halua unohtaa islantia, koska oon vuodattanu sen oppimisen takia verta, hikea ja kyyneleita... dilemma.
Oon kuullu samanlaisia tarinoita myos muilta Islannissa asuvilta
ulkomaalaisilta. Poikkeuksia on henkilot joilla on esim. poika- tai
tyttoystava taalta, mut me muut ollaan ihan omillamme.
Kassatyttoaikoinani ihmiset tuli sanomaan mulle etta miks me tullaan
tanne kayttamaan heidan verorahojaan ja viemaan heidan miehensa. Issikat
vois tajuta etta ma en ole tullut tanne sotkemaan heidan puhdasrotuisuuttaan,
vaan olisin halunnu olla onnellinen taalla. Sardiniassa oli ihan eri
meininki, sain todella hyvia kavereita paikallisista ja kaikki oli vaan
innoissaan siita et olin menny sinne. Ma oon ollu nyt viis vuotta tossa
yliopiston kuorossa, ja paasen piireihin sisalle vaan kuoron
tapahtumissa, missa on viinaa mukana. Hitto et alkaa hiipia taas raivo
ku mietin naita kaikkia juttuja. Vaikka ma oonkin todella ujo ja
introvertti ja ihmiskammoinen (epavakaa persoonallisuus FTW) niin oon
silti aina kaveerannu ulkomaalasten kanssa Suomessa, jos siihen on ollu
tilaisuus, koska eihan me suomalaisetkaan olla mitaan small talkin
kuninkaita.
Issikoiden basic kaupunkiauto. Isolla autolla takaat liikenteessa etuajo-oikeuden missa vaan, ja voit tarvittaessa myos ajaa suojatiella kavelevien jalankulkijoiden yli. Ja voi harmi kun laman iskiessa perheiden piti luopua tammosista kolmosautoistaan.
Vinkki Reykjavíkin yoelamaan aikoville turisteille: Harvoihin baareihin tartee maksaa sisaanpaasymaksua, ja sita harvemmissa baareissa on narikkasysteemia. Islantilaisten mielesta on kivaa tonia toisia ja kaataa kaljoja toisten paalle, joten varaudu pyykkipaivaan. Islantilaisiin tyttoihin on mahdoton saada kontaktia, ellei ne sitten metrin piikkikoroissaan ja ruskeissa meikkivoiteissaan tuijota sua. Jos jossain baarissa on keikka, ala missaan nimessa mee sinne selvinpain. Puoltoista vuotta sitten menin kuuntelemaan Pendulumia Nasaan, ja halusin olla selvana etta saisin musiikista mahdollisimman paljon irti: olin koko paikan ainoa selva, sain tuhat kaljakastetta ja muita alkoholeja niskaani ja silmiini, ja ihmiset tuuppi ja toni ja huusi ihan vaan siks etta oli niin kivaa ku oli paljon ihmisia ja sai olla niiiiiin hullu ja kreisi ja omg. Vttujen kevat, siella tuli pari kertaa niin kova raivo etta puskin humalaiset apinat helvettiin siita mun vieresta. Ei ne ollu tullu sinne Pendulumia kuuntelemaan, vaan rellestamaan muuten vaan. Taytyy myontaa, etta toukokuussa 2007 kun menin Josh Grobania kuuntelemaan Laugardalshölliin niin siella ihmiset oli tosi sivistyneesti, istu aloillaan ja siemaili valkoviinia. Ikahaitari siella oli tosin hiukan korkeampi ku Pendulumin keikalla... ja liput seitteman kertaa kalliimmat.
Itsehan olen onneksi aina ihmisiksi humalatilan yllattaessa. Kuvassa epaonnistunut plankkausyritys.
Jos jotain kiinnostaa lukea aiheesta lisaa, niin tsekatkaa Petrin postaus. Oon niiiin samaa mielta. Musta tuntuu etta kaikki muut romantisoi ihan liikaa Reykjavíkia. Paakaupunkiseudun ulkopuolella on ihanaa, kun kerroin Eyrarbakissa muuttoaikeista Reykjavíkiin ni mua varotettiin jo sillon ihmisten toykeydesta ja itsekkyydesta. Voi kun oisin sillon uskonu niita. On Reykjavíkissa ja Islannissa hyviakin puolia, mut nyt kiukuttaa liikaa et voisin kirjottaa niista. Ehka ens kerralla sit.
Tässä kakahko käännös ihanasta laulusta, Romanian viisusta vuodelta 2007. Tässä laulussa lauletaan kuudella kielellä: englanniks, italiaks, espanjaks, venäjäks, ranskaks ja romaniaks. Nyt voin sanoa opiskelleeni kaikkia näistä kielistä, ja aion jatkaa romanian opiskelua ku se on niin kiva kieli. Quindi härifrån tvättas.
everywhere around the world, "I love you", it means the same
kaikkialla maailmassa "mä rakastan sua" tarkottaa samaa
every day and every night, only you can touch my flame
joka päivä ja joka yö vain sä voit koskettaa mun liekkiä
so take my heart, take my soul, everything of me
joten ota mun sydämeni, ota mun sieluni, ota musta kaikki
everywhere you go, my baby, even Italy
mihin tahansa menetkin, kultani, vaikka Italiaankin
non devi essere
speciale, "io ti amo" è sempre uguale
sun ei tarvii olla erikoinen, "mä rakastan sua" on aina sama
lo puoi dire come
vuoi, sei da solo o con i tuoi (guagliò)
voit sanoa sen miten haluat, olit sitten yksin tai perheesi kanssa (jäbä)
e poi non esistono
frontiere, l'amor non ha barriere
eikä rajoja ole, rakkaudella ei ole esteitä
in città o in
campagna, è lo stesso in Spagna (señorita)
kaupungissa tai maalla, se on samoin Espanjassa (neiti)
por todo el mundo,
"te quiero" es lo mismo
koko maailmalle "mä rakastan sua" on sama
cada día y cada noche,
solo tú me das amor (¡Arriba!)
joka päivä ja joka yö vain sä annat mulle rakkautta (kamoon)
aquí es mi sol, te lo
doy, todo lo que soy
tässä on mun aurinko, annan sen sulle, kaikki mitä oon
si te vas, te buscaré en Rusia se (Todomondo)
jos sä meet, mä etin sua myös Venäjältä (Todomondo)
где-то там, кто-то там, тебя любит, не забудь
jossain tuolla joku rakastaa sua, älä unohda
скажи да, любимая, люби, люби ты меня
sano kyllä, ihanani, rakasta rakasta minua
где бы ты не находилась, где б не побывала
missä vain oletkin, minne menetkin
буду ждать, любимая, сегодня и всегда
mä odotan sua, ihanani, tänään ja aina
mademoiselle, partout
au monde, un "je t'aime", c'est la même chose
neitiseni, kaikkialla maailmassa "mä rakastan sua" on sama asia
chaque jour, chaque
nuit, toi, tu restes ma seule rose
joka päivä, joka yö, sä pysyt mun ainoana ruusuna
prends mon cœur,
prends mon âme, ma vie, ma chérie
ota mun sydämeni, ota mun sieluni, mun elämäni, kultani
appelle-moi où que tu sois, même en Roumanie
kutsu mua missä tahansa ootkin, vaikka Romaniassakin
undeva cineva te
iubeşte, nu uita
jossain joku rakastaa sua, älä unohda
spune da, iubita mea,
ştii cum e cu dragostea
sano kyllä, rakkaani, tiedät millainen rakkaus on
oriunde ai fi, oricât
ai sta, te voi aştepta
missä tahansa oletkaan, kuinka pitkään siellä pysytkään, mä odotan sua
Lauantaina täällä Reykjavíkissä oli Fjölmenningardagur eli monikulttuurinen päivä. Osallistuttiin keskustan halki kulkevaan marssiin, olin maanpetturi ja marssin italialaisten kanssa. Tässä kuvapläjäys.
sain Mauriziolta pitkän kepin, johon tökkäsin Sardinian lipun
Eilen oli ihan hassu päivä, vaihteeks positiivisessa mielessä. Olin nähny mielenkiintoista unta kera mielenkiintoisten tapahtumien Mark Ruffalon kanssa, ja koululla ei graduloinnista tullu kauheesti mitään ku kävin sähköpostin välityksellä keskustelua tänvuotisesta kansainvälisestä esperantokongressista.
toissapäivänä olin vielä näin fresh fresh...
...tänään tekis lähinnä mieli mennä takas sarkofagiin
Tänä vuonna tuo kansainvälinen esperantokongressi eli Universala Kongreso (UK) järjestetään Hanoissa, Vietnamissa, ja jonkun pitäis täältä mennä sinne edustamaan Islantia, koska me järjestetään se täällä Reykjavíkissä ens vuonna! Kukaan ei kuitenkaan pääse lähtemään töiden tai henkilökohtasten juttujen takia, joten multa kysyttiin halukkuutta lähteä. Sanoin, että lähtisin mielelläni, mutta mulla ei oo varaa siihen. Mun matkat kuulemma maksettais ja osallistumismaksun hoitais UEA eli kansainvälinen esperantojärjestö, koska oisin ns. tärkeä vieras. Näyttää siis vahvasti siltä, että edustan Hanoissa Islannin esperantisteja heinä-elokuun vaihteessa. Pelottaa ihan sikana, koska tää on eka kerta ku meen jonnekin missä en ymmärrä paikallista kieltä. Aion koittaa olla mahdollisimman monessa jutussa ja luennolla ja tapahtumissa mukana kyseisen kongressiviikon aikana, osoittaa aktiivisuutta ja sitä että mun matka kannatti maksaa. :) Oon vieläkin ihan ymmyrkäisenä, en ikinä aatellu että pääsisin sinne.
Gradulointiyritysten jälkeen laitoin kamoja kassiin ku vierasluennoitsijan juttu oli alkamaisillaan. Sori, ny mu on pakko kirjottaa sillai Turum murteel, et kukaa ei saa käännettyy tätä ainakaa iha kokonaa tränsleittörillä :D Mut yhtäkkii ku siin pakkailin tavaroi reppuu ni kulma takaa hyökkäs se mu ihana saapasmaakiele ope! Mä tiesi et se ois menny sin saarel mis mäki olin vaihtarin, mut e tiänny et se meni sin vaa lomal! Olin oikeest jo murehtinu et en tuu ikin enää näkee sitä, ja sit ku se yhtäkkii oliki tosa mu edes ni olin vaan haavi auki ja varmaan aika punane. Käytii hakees sumpit tost kahviost ja juteltii pitkää, sit mentii sin luennol ja se jälkee juteltii saapasmaalases porukas pitkää, siin oli mm. tää ihana maikka, sit se sardimaikka ja yks hassu jätkä yhest pikkukaupungist misä oon kerra käyny. Haasteltiin siin tovi ja sit jatkettii matkaa sen hassu jäbä kans, juteltii kaikemoisist asioist ja sit mä hipsisi huoltsika kaut kotiin, osti mu lempparivoikkari siält ja appelsiinilimpparia. Sit koton olin viä nii fiiliksis siit et se ope oli tullu takasi, et oli pakko pomppii hetki. Sit jutteli hetke kulla kans netis ja sit neuloi ja katteli yht leffaa kera Mark Ruffalon.
No laitetaas tähän vielä Markin kuva eilisestä leffasta.
Harmittaa vähän ku hemmetin Loki vei mun kaiken keskittymisen ku käytiin kattomassa the Avengers, sit ku saan sen leffan jostain käsiini ni pitää olla tarkkana. Mark oli siis Bruce Banner/Hulk siinä leffassa.
Koitin äsken muuten kääntää ton mun salamyhkäisemmän tekstinpätkän google translatorilla, aika jäätävää tekstiä :D
Oon jälleen koululla, unettoman yön jälkeen kaurapuuro rusinoilla ja kanelilla on taivas. No on mulla tossa myös ES, otin sen ikkunan ulkopuolelta ni on mukavan kylmä.
Superkuu möllöttelee tossa kirkon oikealla puolella tommosena läiskänä.
Eilen oli jokseenkin outo päivä. Siivosin huoneeni, koska mahdollinen seuraava vuokralainen oli tulossa kattomaan sitä illalla, ja sit menin kuuntelemaan trentolaisen vierasluennoitsijan luentoa koomisista viittauksista erään italialaisen bändin lyriikoissa. Tänään on toinen luento samalta tyypiltä, liittyy Macchiavelliin. Eilen meitä oli siellä kourallinen, tunsin lähes kaikki entuudestaan. Meitä ei-italialaisia oli kolme, yks niistä oli mun kanssa samalla Italian historian kurssilla vuos sit ja toinen oli nainen, jonka muksusta olin pitäny huolta sillon ku olin iltapäiväkerhossa töissä.
Tää nainen ei selvästi tunnistanu mua, mutta aina kun luennoitsija murjas jonku vitsin ni se käänty kattomaan, että nauroinko mä mukana. Luennon jälkeen vaihdoin pari sanaa meidän sardiopettajan kans sardiks, ja tää nainen kysäs multa ohimennen islanniks että ymmärsinkö mä kaiken. Sanoin että já, ja jatkoin vielä hetken juttelua opettajien kanssa. Sit ku olin lähdössä ni tää nainen tuli mun kanssa samaa matkaa ulos ja kysy islanniks, että oonko italialainen. Sanoin että en, ja nainen sano että aa, sä ymmärrät muuten vaan italiaa vai. Vastasin että olin Italiassa vaihtarina, ja että oon suomalainen. Nainen sitten sano että aa, vaan vaihtarina, mutta hänpäs ymmärtää ja puhuu italiaa erinomaisen hyvin, koska hän oli asunu joskus Milanon lähettyvillä 11 vuotta, ja hänellä on kaks lasta italialaisen miehen kanssa.
Tiiän että mulla on tapana ottaa kaikki jutut henkilökohtasesti, mut se keskustelu ton naisen kanssa jäi vaivaamaan mua koko illan ajaks. Sain semmosen kuvan että mä olin tunkemassa hänen reviirilleen, ja että hän vähätteli mua. Myönnän että mulla on joskus paha tapa vähätellä mielessäni esim. suomalaisia jotka tulee tänne vaihtoon, mut yleensä vaan jos ne on semmosia ärsyttäviä besserwissereitä, mut mä en tuonu kyllä mielestäni mitenkään esille sitä, että puhun (italialaisten mielestä sujuvaa) italiaa, tai ollu mitenkään että wou kattokaa mua, oon italiaa puhuva blondi. Naisen "aa, sä olit vaan vaihtarina" -kommentti särähti korvassa ikävästi; asia ois eri, jos oisin menny vaihtariks maahan, jonka kieltä en puhu lainkaan, esim. Puolaan tai Tsekkeihin.
Kyseinen rouva ei pääse tänpäiväselle luennolle, mut toivon että törmään siihen vielä ennenku lähden ja saan jotenkin hellävarasesti taottua sen kalloon että mä en oo tunkemassa sen reviirille, enkä kuvittele olevani yks Islannin italialaisista, niinku hän selkeästi on. No ei, pointsit sille, kuuntelin ku se puhu eikä sillä oo sitä islantilaisille ominaista aksenttia sen italiassa. Ehkä tää kaikki on mun pään sisällä, ehkä se vaan halus jutella mut ilmas juttunsa tosi omahyväisesti, mut mulle jäi kuitenkin paha mieli. En halua, että muut näkee mut ylimielisenä paskana. Halusin vaan mennä kuuntelemaan, koska mulla on ikävä sitä, et natiivi puhuu italiaa.
Noh, se siitä. Illalla mun huonetta tuli katsomaan kaks yliruskettunutta bodaria, niille on islanniks oma termi: FM-hnakki. Hnakki tarkottaa niskaa, FM tulee radiokanavasta FM957, mikä soittaa uusimpia listahittejä. Noh, nää kaks sit pällistelee mun pienessä huoneessa tatuointeineen ja blondattuine geelihiuksineen, ja vuokranantaja myhäili ovensuussa. En tiiä kumpi niistä hnakeista muuttais sinne, mut molemmat tykkäs mun huoneesta, vaikka se onkin melko söpö ja täynnä kaikkea tyttökrääsää. Sanoin niille, että vien kaikki mukanani, ettei sinne jää ainuttakaan pinkkiä tavaraa, ja vuokranantaja vaan myhäili siihen. Ne oli sanonu mulle että oon unelmavuokralainen, nyt ne varmaan luulee että oon joku kiltti lukiolaistyttö millä on paljon tyynyjä ja kawaii-juttuja :P Hähä. Sit kattosin euroviisuja DVD:ltä ja neuloin.
Egill "Gillzenegger" Einarsson, hyvä esimerkki hnakista...
...ja tässä skinka, eli pissis. Mun mielestä tuo oikeanpuolimmainen on vielä ihan nätti, mut täällä yliopistollakin näkee välillä semmosia ketkä on nukahtanu solariumiin ja yliblondannu tukkansa. Kulmakarvojen pitää olla mahdollisimman mustat ja luonnottomat.
Upea sää ja ihmeparantuminen.
Käytiin kattomassa Suomen peliä sporttibaarissa ja hävettiin änkyräkännissä möykkääviä suomalaisia bisnesmiehiä, jotka kyseli meiltä myös että mistä sais hutsuja.
Pitäis toi gradutiedosto saada tosta auki... Noh, jos nyt reippailis ni illalla vierasluennon jälkeen vois neuloa vähän lisää. :)
Täällä ei tuu enää tän pimeempää. Valosampaan suuntaan ollaan menossa.
Hollaripoo. Istun koululla lukusalissa ja vieressä odottaa 600-sivunen järkäle islanniks. Onneks oon kattellu siitä jo tärkeimmät kohdat ni nyt tän päivän voi pyhittää kirjottelulle... mut eka muutama kuva.
käytiin Johannan kanssa Hallgrímskirkjanin tornissa...
...yli 5 vuotta asunu täällä ja nyt vasta ekaa kertaa menin :l
keskiyön tienoilla parisen viikkoa sit
eksyttiin muutaman mafialaisen kanssa yhdelle...
..."yhdelle"
Vappu meni leppoisasti koululla ja Johannan luona, valmistauduttiin
the Avengers -leffaan kattomalla Iron Man 2 ja Thor.
fanitytöt
Käytiin eilen kattomassa The Avengers. Jessus soikoon ku Loki oli hottis, samoin Tony Stark... Mun mielestä kyseinen leffa oli tosi hienosti tehty. Mua häirittee joissain leffoissa ku joku ihminen on esim. taistelukohtauksessa tehty tietokoneella eikä sen liikkeet näytä luonnollisilta, hyvänä esimerkkinä se ku Legolas seikkailee sen norsun päällä tokassa LOTR-leffassa. Olin kaikin puolin tyytyväinen, en tylsistyny missään vaiheessa ja leffan tekijät on selvästi huumorimiehiä. Mentiin 3D-näytökseen, tää oli kolmas leffa minkä nään kolmiulotteisena ja oli kyllä vaikuttava, myönnän.
*jizz*
Robert Downey Jr. *_*
Dodii, hörppään sumppia ja avaan gradutiedoston. Pitäkää ittenne miehinä!
P.S. Nyt alko mun vimppa kuukausi yksin, Samuel tulee tänne jo ens kuussa! <3
