Sjálfstætt fólk my ass

Saamarin gradu. Nukkumisesta ei tuu enää yhtään mitään.

Juttelin toissapäivänä gradustani Gautin, mun supervisorin kanssa, ja sen mielestä mun ei kannata hosua sen kanssa; jos oisin halunnu valmistujaisiin juhannuksena ni mun ois pitäny palauttaa tuo jo kahden viikon päästä, mutta tolla tulee kuulemma olemaan niin paljon lukijoita ku käytän siinä seittemää kieltä, että kantsii ottaa nyt rauhassa, palauttaa se vaikka toukokuun lopulla. Saisin kuitenkin maisterin paperit käteen ennenku palaan Suomeen heinäkuussa.

Meinas itkettää niin pirusti ku kuulin Gautin mielipiteen. Mun eka ajatus oli että olen epäonnistunu ihmisenä, koska en saanu pysyttyä yleisessä aikataulussa, mut sit tajusin että se on taas mun vääristyny tapa ajatella itestäni pelkkää pashaa. Kävin kaupassa hakemassa sipsipussin lohdutukseks ja paijailin jotain söpöä pikkukisua, ja sit menin kotiin kattomaan Prison Breakia, kun ei kert enää ollutkaan niin kiire gradun kans et itkis sydänverta.

Nyt oon taas koululla, meistarioppilaiden lukuhuoneessa, ja graduloin kahvin voimin. En oo juonu kahvia ku vasta vuoden, ja korventaa kyllä mahassa ihan kivasti ku tätä tahtia siemailen! Illalla meen Helille ja Petrille synttärivohveleille, ja huomenna aamulla esperantokokoukseen. Sit vois talsia pitkin Laugaveguria ja käydä ostamassa langat lopapeysaan, minkä tekisin itelleni nyt ku löysin ohjeen, miten saa tehtyä vetoketjullisen villapaidan ilman ompelukonetta. :)

Eilen oli Sumardagurinn fyrsti eli ensimmäinen kesäpäivä, kansallinen
juhlapäivä Islannissa, ja tässä siis kesän ensimmäinen jäätelö auringon
laskiessa Atlantin taa.