Fimmtudagur 11.11.10

 Huomenta!

Nukutti niin maan perskuleesti. Otin tyroksiinin ja hyppasin suihkuun. Mulla oli noin 25 minuuttia kokonaisuudessaan aikaa laittaa itteni valmiiks, including suihku. Lahdin marilla hiuksilla pakkaseen, not such a good idea.

 

Aamulla oli viela pimeaa, kun kavelin pitkin Ásvallagataa nappaamaan Paavon mukaan apostolinkyytiini. Matkalla juteltiin koulusta ja kiipeiltiin kyhtypylvaisiin.

Cafe Parisin brunssi on mita mainion, ja oltiin pohdittu jo pitkaan Suomen Mafian kesken aamubrunssia yhdessa. Pari Suomen Mafian jasenta on poistunut maasta, joten tavattiin nykyisen kokoonpanon kesken. Oltiin paikalla yhdeksalta kun paikka aukes, ja oli outoa nahda se ihan tyhjana.

Olisin halunnu ottaa lempiteetani eli English Breakfastia, mutta viimeks kun tilasin sen taalla ni mulle tuotiin Earl Greyta. On sekin hyvaa, muttei sama asia :(

Ulkona kaveli Jón Gnarr, Næturvaktin-ohjelmasta tuttu nayttelija ja nykyaan Reykjavíkin pormestari. Tuo Næturvaktin taitaa pyoria Suomessakin nyt telkkareissa, suosittelen ;)

Italiantunti alko kymmenelta, ja kipittelin sinne tyylikkasti noin tunnin myohassa. Kavelin Alþingin eli parlamenttitalon ohi, olikohan Jón Grarr myoskin matkalla sinne...

Alþingin vieressa suoritetaan kaivauksia, jos oikein ymmarsin ni ne halus laajentaa rakennustaan mutta sielta alta loytykin sitten arkeologisia loytoja ihan Islannin asuttamisen ajoilta... Nain mulle sanoi pari vuotta sitten Islannin historian ope.

Kavelin Tjarnargataa pitkin. Kello on 11 ja aurinko on silti aika matalalla, eika nyt olla viela edes marraskuun puolvalissa.

Kampuksella ei nakyny ristin sielua. Edessa siintaa Árnagarður, humanistien luvattu paikka. Miks muuten humanistit on aina niissa vanhimmissa ja kamasimmissa rakennuksissa...

Koska tuo italiankurssi on kanditason kurssi, joudun tekemaan hiukan extrahommia etta se kelpais maisterikurssiks.  Tunsin tuon meidan opettajan, Stefanon, jo entuudestaan Nicolan kautta, ja se ehdotti etta kaantaisin jotain islannista italiaan extrahommana. Kavin akkia printtaamassa osan kaannostani ja hipsin luennolle, jonne oli tanaan raahautunu mun lisaks kaks: islantilais-ranskalainen tytto ja taiwanilainen vaihtaripoika.

 

Stefano on hauska opettaja. Yleensa se makoilee noiden poytien paalla ja kertoo mita ruokaa se on laittanu :D tanaankin se istu ja makoili poydilla, mutten uskaltanu ottaa siita kuvaa. Luennon jalkeen kaveltiin samaa matkaa alakertaan ja juteltiin mun kilpirauhasesta. Huomasin vasta sillon, etta se on hiukan yli mun olkapaan :) ihan loisto-ope.

Sitten kiiruhdin Háskólatorgille, yliopiston uusimpaan rakennukseen (laulettiin kuoron kanssa sen avajaisissa joulukuussa 2007) jokatorstaiselle lounastreffilleni suomalaisen Minnan kanssa. Me ei loydetty vapaata poytaa, joten mentiin alakertaan ja jauhettiin tunnin verran kakkaa tommosen punasen pehmeen hoskan paalla. En syonyt tuossa vaiheessa mitaan, kun brunssista oli kulunut niin vahan aikaa.

Yhden jalkeen Minnan piti menna luennolle, joten kavellaan yhta matkaa takas Árnagarðuriin. Ma tarkistin viela lauantaisen esitelman powerpointit kuntoon ja soin mandariinin ja banaanisuklaaskyrin. Opiskelusta ei yleensa tuu mitaan ilman kuumaa kaakaota, ja kavin hakemassa myos semmosen. 100kr eli noin 65 senttia kupista ei oo kova hinta. Kaannosteknologian luento alko kolmelta, ja aurinko oli sillonki melko matalalla.

Koska ulkona on pirun kylma tuuli, oon furba ja hipsin luennolle sisakautta eli Oddista sisaan ja Gimlin lapi Lögbergiin. Lögberg on oikeustieteiden rakennus. Menin istumaan toisiks viimeiselle riville ja puolalainen kaverini Aleksandra, jonka kanssa valmistuttiin nyt kesakuussa, ihmetteli et miks kuvaan niin paljon. Aleksandralla on laskettu aika kuukauden paasta.

Kaannosteknologia on pakollinen kurssi ja siella on opetettu mielenkiintosia asioita, mut oon osannu ne jo etukateen, kiitos irkin :) olin varmaan ainoa kuka tiesi et mihin esimerkiks ISO-8859-1 sun muut edes liitty. Tankertanen luento oli todella tylsa, puhuttiin jostain kaannosmuistin ominaisuuksista, mutta onneks Jean-Christophe tuli istumaan mun viereen. Holmoiltiin koko puoltoistatuntinen facebookin chatissa :D ja naytti varmaan epailyttavalta ku kaks yrittaa pidattaa naurua luokan peralla.

Jossain vaiheessa puhuttiin siita, miten nappaimistojen asettelu vaihtelee eri kielten mukaan. No shit, Sherlock. Opettaja kerto myos miten ahkeria kaantajia baskit on. Ah, haluaisin niin oppia baskia. Kuvassa meneillaan selitys siita, milta OpenOffice nayttaa armeniaks. Onneks mulla oli mun tietokone mukana, huoh.

 

Luennot loppu puol viidelta, ja mulla oli kolme varttia kuoroharkkoihin. Menin siis Háskólatorgin tietokoneluokkaan ja hengasin facebookissa hetken.

Harjotellaan Neskirkjassa kaks kertaa viikossa, kaks tuntia ja vartti per kerta. Meilla on konsertti puolentoista viikon paasta, joten tanaan oli aika hardcoreharkat.

Tauolla juttelen tanskalaisen Marcin ja jenkkilaisen Travisin kanssa. Tutustuttiin kevaalla, kun oltiin samalla lauseopin kurssilla. Koitan samalla opetella sanoja ulkoa.

Kuoroharkat loppu puol kahdeksalta, ja kavelin kotiin. Ulkona oli pari astetta pakkasta ja julmetun kova tuuli, joka tuli takin lapi suoraan luihin. Kavelin Melabúðinin ohi, se on ihana pieni kauppa missa on yllattavan paljon tuotteita Jenkeista. Mun tekis mieli ostaa Starbucksin frappuccinopullo, mut olin niin jaassa etta menin suoraan kotiin.

Koti!

Mulla oli ihan hirvea nalka, joten tein Happoradion tahdissa sekamelskaa, missa oli nuudeleita, sipulia, tonnikalaa, ketsuppia ja juustoa. Istahdin sohvalle, soin ja katoin koneelta vahan maailman parasta ohjelmaa eli Whose Line is it Anywayta.

Ois pitany viela kaantaa hiukan, mut olin ihan rattipoikki. Irkissa kaveri vinkkas etta Jimilta oli tulossa Alaskan oljyputkesta kertova dokumentti, joten kellahdin sohvalle ja katoin sita. Ja Nicolakin tuli viimein kotiin, se pelaa joka torstai-ilta jalkapalloa italialaisten kanssa.

Olin onneks ottanu meikit pois ku olin tullu kotiin, nukahdin meinaan sohvalle ja Nicola patisti mut nukkumaan. Kello oli puol ykstoista. Pesin hampaat ja menin sankyyn. Luin kuitenkin viela hetken vanhaa lehtea, yritan lukea jotain joka paiva suomeks ettei se paasis ruostumaan tan enempaa. Sitapaitsi historia on ihan parasta, vaikka olinki siina aika huono koulussa ku en tykanny siita yhtaan politiikan nakokulmasta.

Nicola meni viela kaverinsa luo, ja ma sammutin valon ja uni tuli heti. Góða nótt!