Kovaks keitettynä tai paistettuna, mielellään täysin kypsänä siis. Pinaattikeiton päällä parhaimmillaan.
Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Riippuu teestä, English Breakfastin maidon ja sokerin kanssa, muut teet hunajan kanssa. Kahvia juon vaan kylässä noin ennen klo 16, sillonki mielellään maidon ja sokerin kanssa.
Suosikkiaamiaisruokasi?
Riippuu vähän, jos on kiire ni Weetabixejä maidon ja Ikean luomukuningatarhillon kanssa, jos ei oo kiire niin maustamatonta skyriä mandariinin, omenan ja banaanin kanssa. Laivan aamiainen on täydellinen, mut usein en jaksa hössöttää ite niin paljon omassa keittiössä aamuisin.
Maapähkinävoi?
Tykkään kyllä, vaikken jenkkiaikoinani sitä sietänytkään. Tosin jos pitää valita niin mielummin otan Nutellaa.
Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Ranch, jos siihen ees haluan kastiketta.
Colaa vai Pepsiä?
Ihan sama, kunhan on lightia; sokerikolan jälkeen hampaat narskuu inhottavasti.
Laiskottaa, mitä teet?
Odotan että nälkä on sietämätön ja sit otan jääkaapista skyriä, ellei Nicola oo kokannu.
Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
Nuu, vaikea valita. Parhaassa pizzassa on sipulia, katkarapuja, kebablihaa, pepperonia, fetaa ja kananmuna. Nomnom. Kaikki oikeastaan menee pizzan päällä paitsi simpukat, hedelmät ja ylituliset jutut.
Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Lasagnea, pinaattikeittoa tai risottoa.
Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Yhdestä sirkkaäyriäisestä mitä maistoin anoppilassa jouluna... Ja koulun lihamurekkeet, en tykänny että ne oli punasia sisältä. Ja silakkapihvit ja saranakana, siis kanansuikaleet missä oli kaikenmoisia nastybiteseja mukana.
Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Wieninleike Tonista, Hesen juustohampparit Tuuliasta ja pesto Saanasta.
Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
Verinen pihvi ällöttää ja valasta en mielelläni maistaisi, islantilaiset perinneruoat nyt on oma lukunsa... simpukoista olen kieltäytynyt tähän asti.
Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Grillattu broileri nyt ainakin, maksamakkara oli hyvää ja pinaattikeitto.
Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Sienet ja kalakeitto nyt ainakin. Ne ruuat mitä vihasin eniten eli silakka, saranalihat ja oliivit ei mee vieläkään alas muutaku kylässä.
Lempihedelmäsi ja - vihanneksesi?
Banaani ja päärynä, vihanneksista varmaan kurkku ja punanen paprika.
Lempiroskaruokasi?
Hesen kerros tai Milanin rullakebu fetalla. Pizza on kans nomnom.
Lempivälipalasi?
Skyr, Suomessa suklaamanna <3 tai ne Wasan yksittäispakatut näkkileivät missä on välissä sitä ruohosipulijuustoa, harmi ku niitä ei saa Islannista. Ruisrokkarit herkkusienileikkeellä on ihanaa myös.
Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Röyhtäilen kotona ihan sikana :S mutta ei oikeastaan muuten, kasviksia vois kyllä olla hiukan enemmän ruokavaliossa. Islannissa vaan kaikki kasvikset ja hedelmät on yleensä tosi huonossa kunnossa kaupassa, tai maksaa liikaa.
Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Maustamaton skyr hedelmäpalojen kanssa on aika jees, uunilohta ja höyrytettyjä pakastevihanneksia...
Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
Hesen kerrosateria punasella majoneesilla, iso pizza tai se rullakebu, jälkkäriks jäätelöä.
Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Me kokataan intialaista kotona ite, mietona tai mediumina mut yleensä teen silti raita-kastikkeen joka kerta.
Saako olla jotain juotavaa?
Kylmää vettä, laittikolaa, maitoa tai kylmää kaakaota :) hylamaito on muuten tajuttoman hyvää, vaikken maitoallerginen olekaan.
Punaista vai valkoista?
Yyh, roseviiniä tuli kitattua au pair -aikoina... jos viiniä on ihan pakko ottaa niin sitten kuohuviiniä tai jotain makeaa tai hedelmäistä.
Lempijälkiruokasi?
Pannacotta!
Täydellinen yömyssy?
Kamomillatee...
Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
Tein äidin kanssa jauhelihapihvejä Joutsenossa.
Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
Äiti ja Nicola.
Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
Ei digitaalisessa muodossa.
Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
Hyi, vehnäjauhoihin en suostu koskemaan kädellä, sama koskee puisia kokkausvälineitä niinku esim. kaulin, yyyyh en voi sietää niiden koskettamista. Enkä tykkää terävistä veitsistä enkä öljyn kanssa pelaamisesta.
Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
Muoviset paistinlastat, pettymyksiä on ollu vaan muoviset kokkausvälineet mitkä oon onnistunu sulattamaan.
Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?
Tonnikala ja pesto, tai ruisleipä ja pesto, tai paahtoleipä voilla ja omenasiivuilla. <3
Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
Maito, kananmunat ja suklaamanna.
Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
Monipuolisuus ja kasvikset... rahanpuute ja Islannin ei-niin-monipuolinen tuotevalikoima haittaa vähän meidän kokkailuja, mutta hyvin ollaan tähän asti pärjätty. :)
3 ummæli:
Mä vedän aina hernemaissipaprikaa eli liikennevaloi jos laiskottaa tai ei jaks tehdä salaattia. Liikennevalot, raejuusto ja salaatinkastike menee myös ruokana kun oikein laiskottaa :) suosittelen ^^ ja pst. kaakao juodaan lämpimänä kiitos!
Satuin eksymään tähän mielenkiintoisen erilaiseen blogiin joitakin viikkoja sitten. On ollut hauska seurata noin kansainvälisen elämän koukeroita. Ihailen määrätietoisuuttasi ja rohkeuttasi. Mutta eräs seikka on pistänyt silmään joissakin postauksissa.
Joskus tulee tunne, että jos itse olet aika-ajoin vihainen/surullinen/sulkeutunut niin se on ymmärrettävää ja ok (tietty on). Mutta sitten kun joku toinen on samanlainen, niin hän on ilkeä tai muuten vain asennevammainen. Tyyliin esittää kriittisen mielipiteen jostakin tai on vihainen/masentunut niin hän on automaattisesti negatiivinen suomi-juntti. Kuitenkin itse kirjoitat omista angstailun aiheistasi välillä. Joskus olen itsekkin ajatellut että "olipas negatiivinen/tosikkomainen suhtautuminen tohon asiaan." (masennus on tietty asia erikseen).
Kerroit myös miten issikat ovat sulkeutuneita eivätkä esmes tarjoa autokyytejä, mutta kerrot kuitenkin omasta ajoittaisesta sulkeutuneisuudestasi ja välinpitämättömyydestäsi esmes koulun sosiaalisia ympyröitä kohtaan.
Oletko itse aidosti kiinnostunut esmes niistä koulusi ihmisistä? Vai ovatko he vain autonkuljettajia, joiden täytyy automaattisesti tajuta tarjota kyytiä? Totta kai lifestyle-blogissa tulee käsiteltyä myös negatiivisia tunteita, nehän kuuluvat elämään. Mutta joskus saa kuvan, ettei niitä mielestäsi kellään toisella saa olla:)
Kuitenkin susta kyllä saa herttaisen ja mukavan kuvan ja huumorintajusi on mieletön:) Lisäksi mielestäni kuvien ja tekstien jako on onnistunut. Eli silti ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista blogeista, joita luen:)
Elina, hyvä idea! Meillä ei vaan oo pakastinta, mut eiköhän ne päivän pari kestä jääkaapissakin :)
Anonyymi, mä oon taistellu vakavan masennuksen kanssa aika pitkään, käyn terapiassa ja syön lääkkeitä ja voin jo paljon paremmin, mut välillä otan jonkun kommentin, tapahtuman tms. itteeni ja sillon tuntuu että mulla ei ole arvoa ihmisenä ja etin tyyliin köydelle paikkaa. Mun ongelmana on self-talk, jonka takia mä luulen automaattisesti että ihmiset nauraa mua tai pitää mua tyhmänä ja muuta vastaavaa, vaikkei niin todellisuudessa oo. Kavereista sen verran että tiedän että niilläkin on omat kuviot, ja yleensä tuo self-talk ottaa vallan jos kuuntelen jotain ihania roadtrippikertomuksia, aattelen että oon täysi nolla ja tylsää seuraa. Koulussa mulla on paljon sellasia hyvänpäiväntuttuja, mut niillä on ihan omat kuviot enkä sitten uskalla työntää nenääni niihin kuvioihin. Tiedän että voisin olla aktiivisempi, mutta islantilaisten kuvioihin on todella vaikea päästä sisälle, varsinkin jos on niinku mä ja puhuu vierasta kieltä vaan jos tietää ettei tee siinä virheitä (koska yllättäen muut voi taas nauraa selän takana, koskakohan mä opin ignoraamaan sen self-talkin).
Kiitos kommentista, oon koittanu pitää tätä semmosena blogina etten tänne kauheesti valittele, vanha blogini oli pelkkää ruikutusta ja angstailua :D ehkä mun negailut ymmärtää paremmin jos tietää mimmosta kamppailua käyn huonon itsetunnon ja masennuksen kanssa... Per aspera ad astra!
Skrifa ummæli