oman lupauksen rikkominen

Lupasin itselleni viime viikon maanantaina etta seuraavan kerran ku joudun tiputukseen tai joudun sairaalaan ois sillon ku meen synnyttamaan jonain paivana, mutta kuinkas sitten kavikaan... Perjantaina paasin jonon ohi aamulla arvauskeskukseen, kun sillon 11 paivaa kestany migreeni alko olla sietamatonta. Sielta paasin tietokonetomografiaan mut kuvista ei loytynyt mitaan epanormaalia. Sunnuntaiaamulla klo 4 aloin oksennella rajusti, kuume nousi ekan kerran sitten maaliskuun 2008, ja toinen puoli kehosta meni tunnottomaksi. Otettiin taksi kun kuskit nukku viela ja sain heti tipan ranteeseen - myohemmin hoitajat manaili tipan paikkaa, sain menna tanaan sairaalassa suihkuun ja oli aika mielekasta olla suihkussa kun veden mukana virtasi omaa verta pitkin kehoa...

Olin ensiavussa 13 tuntia, ja paasin neurologiselle osastolle sunnuntaina iltayhdeksalta ja paasin tanaan kotiin neljan maissa. Mulla oli hirveat kivut, lahinna paassa ja niskassa, kuulemma paha lihastulehdus... Eka yo oli niin tuskaa etta sain lopulta morfiinia. Kokeilin niin montaa kipulaaketta etta henkilokunta ei tiennyt kuinka montaa uutta ainetta ne kokeilis. Jouduin uudelleen kuvauksiin, mitaan ei loytyny. Sairaalan ruoka oli tajuttoman hyvaa ja lopulta kaikki hoitsut ja laakarit tiesi mun nimen. Joskus en saanu sanomaani perille kun kieltaydyin puhumasta englantia, mut yllattavan hyvin meni silti vaikka olin aivan sekasin suurimman osan ajasta. Vasemman kaden toiminnot ei oo ihan ennallaan viela, samoin tasapaino tai puhekyky, sanoja pitaa ettia enemman ku ennen. Toivottavasti taa on vaan valiaikaista, ois kiva pystya taas hyppimaan vasemmalla jalalla. 22,5 vuotta sain valteltya sairaaloita, jos nyt sitten vaikka ens kerralla sairaaloituisin ku menisin synnyttamaan :)