107:adasseitsemäs postaus

Viimeinen kokonainen viikko Suomessa lähti nyt käyntiin. Vähän sekavat tunnelmat kyllä, ku mietein joskus että arki täällä on tappavaa ni en nyt tiiä onko se ihan niinkään. 

Viime aikoina oon ollu kattomassa F1-forumin KKWCS-kartingkisoja. Oon tuntenu nuo foorumin törpöt yli kuus vuotta ja on kiva seurata kun ne ajelee. Koitin reilu viikko sitten itsekin ajella, oli huiman hauskaa :D Vaikka jäinkin tosi pahasti jälkeen muille niin oli ihan mahtikokemus ja toivon ajelevani tulevaisuudessa enemmän mikäli kukkaron Matti sallii.

Oon mietitny et miten saisin Islantiin paluun tuntumaan kivemmalta. Ootan innolla koulun alkamista, se tosin alko jo tänään... mut kurssivalinnat on kivoja. Mulla on nyt syksyllä kääntämistä, kääntämisen teknologiaa, stylistiikkaa ja metriikkaa ja yks kurssi italiaa. Opintotuki mulle myönnettiin eli ei tarvii heti stressata työnhausta, kunhan nyt eka pääsee takas rutiiniin ja islannin puhumiseen. Tuli muuten mieleen tosta että juttelin yhden Irlannin expatin Emilian kanssa ja se kysy että millä kielellä mä ajattelen, kun viittä kieltä kuitenkin käytän kotioloissa päivittäin. En ollu asiaa aatellu sen kummemmin, mut hämmästytin Emilian sanomalla että kuvina. Tietysti jos mietin jotain keskustelua niin siitä ajattelen sillä kielellä, mitä puhun kyseisen ihmisen kanssa, mut muuten aattelen kuvina. Ja mulla on aina ainakin yks laulu soimassa päässä, joskus enemmänkin samanaikaisesti, siks varmaan en aattele oikeastaan millään kielellä. Ajatteleeko kukaan muu kuvina?

Mutta jooh, osa musta toivoo silti että mulla ois joskus ees pieni toivo muuttaa se keltainen valo vihreäks, vaikkei se teoriassa mitään tulekaan muuttamaan. Mua pyydettiin yllättävältä taholta treffeille eilen, vaikka kyseinen henkilö tietää mun olevan parisuhteessa. Sanoin että mennään vaan sumpille, mutta kavereina, that's it. En tajua mikä porukkaa vaivaa, mä en ole ikinä painanu näin paljon, iho on huonossa kunnossa ja jutut on harvinaisen huonoja, ehkä mä saan vaan pidettyä Facebookissa yllä jonkinnäköstä illuusiota hehkeydestä ja hulvattomuudesta.

Minne katosi päivät, kohta on jo syyskuu...

I can ride my bike with no handlebars

Sain vihdoinkin hankittua lentolipun, lennän Oslon kautta takas kotiin keskiviikkona 8.9. Mulla oli niin vapaa olo siihen lipunhankintaan asti, jotenki sitä vaan aatteli että tää loma vaan jatkuis ja jatkuis.

 

Tällä hetkellä ei yhtään houkuttais palata takas Reykjavíkiin. Koitan koko ajan muistuttaa itelleni miten huonosti mä voin täällä ku arki iskee, pitäis hankkia töitä ja opintotuki ei todennäkösesti riittäis yhtään mihinkään, Reykjavíkissa se riittää vuokraan ja ruokaan eikä mun oo tarvinnu ees harkita opintolainaa.

Suomen kesä on vaan jotain niin ihanaa, ja se kun täällä on kavereita! Ja kavereita jotka soittaa ja pyytää sumpille! Ihan parhautta. Jotkut onkin jo ihmetelly että miten mä aina vaan valitan ku ei oo kavereita ja on niin tylsää, mut issikoihin on niin vaikea tutustua, varsinkin meikäläisen ku oon maailman introvertein ja epävarmin ihminen. Elättelen toivoa että nyt kun maisteritutkinto alkaa ni saisin kavereita, jos otan islantia, suomea (...?), italiaa ja käännöskursseja - en oo koko aikaa niiden samojen naamojen kanssa niinku olin tähän asti.

Plus nyt on perhe lähellä <3 Ois niin parasta pystyä näkemään veljiä useammin ja mennä äidin kanssa sumpille tai isin kanssa myöskin, ja riehua 10-viikkoisen kisun kanssa.

Kyllä se elämä siellä Reykjavíkissakin sitten alkaa paistaa, jatkan terapiaa ja otan päivän kerrallaan, se on jotain mitä mun pitäis opetella paremmin... Lomalla on vaan niin helppo maalailla pilvilinnoja ja miettiä ajan kultaamia muistoja. En tiedä koska seuraavan kerran tuun Suomeen, joko jouluna tai sitten kun isi menee ens kesänä naimisiin. Koitan nyt kuitenkin pitää kotiinpaluun poissa mielestä ja nauttia näistä lomapäivistä, jotenkin mulla on kuitenkin semmonen olo että Reykjavíkiin on helpompi palata kun siellä oottaa oma rauha omassa kodissa ja mieluiset opiskelut.

Yhtä juttua osaa muuten nyt arvostaa ihan eri tavalla näiden Islanti-vuosien jälkeen: Turun kaupunginkirjastoa. Ihanan isot valikoimat :)

 

Standing there by the broken tree

her hands were all twisted

she was pointing at me

I was damned by the light coming out of her eyes

she spoke with a voice that disrupted the sky

she said 'Walk on over yeah to the bit of shade, 

I will wrap you in my arms and you'll know you've been saved' 

Let me sign

let me sign

back to school

Koulut alko täällä Turussa eilen ja lähdettiin viemään äidin kanssa aamulla Runoa ja Leimua kouluun. Kaurilla oli eka päivä lukiossa, Runo meni neljännelle ja Leimu ekalle :)

Runo on saksan kielikylpyluokalla, ja Leimu alotti nyt samanlaisen. Olen ykkönen -lippiksen lisäksi pienet saksanlukijat sai aitoon saksalaiseen tapaan tötteröt, joiden sisällä oli karkkia, pyyhekumi, kynä ja lukujärjestys :)

Kaurilla oli mielipide :D

Nyt kun Nicola on palannut takas Islantiin ja koulut on alkanu ja Pauli on intissä niin saan käyttää tätä konetta hiukan enemmän eikä tuu enää kuukauden taukoja :) se on hankalaa ku 6 ihmistä haluaa käyttää konetta, nyt on arkipäivisin enää mä ja äiti ketkä tapellaan konevuoroista :D