laugardagur, janúar 19, 2013

6 till 6

Viime viikon perjantaina turkulainen kampaamo Avantgarde teki kahdentoista tunnin ajan ilmaisia leikkauksia ja värjäyksiä, iltakuudesta aamukuuteen. Samuel linkkas mulle kyseisen facebook-eventin muutamaa päivää aiemmin ja aattelin, että voisin köyhänä yrittäjänä mennä sinne jonoon palelemaan. Sain ystäväni Merin mukaan, ja asetuttiin jonoon klo 16:15. Meitä ennen oli 40 ihmistä, ja me päästiin sisälle klo 20:53. Sisällä ei sitten ollutkaan väliä, vaikka joutuikin odottelemaan, mä taisin päästä parturituoliin puol yhden maissa... Tarjolla oli naposteltavaa, kuumia juomia ja limpparia, ja yhteishenki oli tosi hyvä sekä jonossa että sisällä. 

Tämmösenä lähdin:

Pääsin kotiin noin klo 2:30, joten lopputuloksen kuvasin seuraavana aamuna:

Mun hiukset leikkas tossa Turkulaisen jutussa ollut kampaaja. Koko illan ideahan oli se, että saa ilmaseks muodonmuutoksen jos antaa kampaajalle vapaat kädet... No, Juha kysy multa että onko mulla toiveita, johon vastasin ettei pliis poikatukkaa, mut kyllä niitä saa leikata. Juha sitten nappas mun hiukset kouraansa ja sit puolet mun hiuksista oli lattialla. Kampaamon sisällä odottaneet ihmiset huudahti kauhusta siinä kohtaa :D


Avantgarden tyypit ehti tehdä 72 värileikkausta ton 12 tunnin aikana, ihan kiitettävää tahtia painoivat duunia. Kuulin kaverilta, joka tuli jonoon 15 minuuttia meidän jälkeen, että hän oli päässy sisälle puoleltaöin ja fleda oli valmis klo 5:45... Hyvä että oli lämpimästi vaatteita päällä suurimmalla osalla jonottaneista!

Nyt vielä ku tottuis tähän hiusten lyhyyteen, mulla ei oo ollu näin lyhyitä hiuksia sitten esikoulun...

þriðjudagur, janúar 01, 2013

2013

Uusia vuosia vaan itse kullekin säädylle. Mun vuosi lähti käyntiin armottomalla vitutuksella vesisateessa, joka onneks parani hyvän viinin ja seuran myötä. 

Tuulia <3 td="td">
Tänään on ollut aika apea olo, koska tajusin, että en tiiä voinko koskaan olla täysin onnellinen. Mun näkemys onnellisuudesta on se, että ison pirttipöydän ääressä viisi pikkusta mussuttelee onnellisena pullaa, jota oon paistamassa just lisää, ja ihana aviomieheni kaataa mukeihin maitoa. Sen sijaan istun Turussa etsimässä töitä, joita ei ole. En osaa aatella tulevaisuuttani ku ehkä pari viikkoa eteenpäin, ja se ahdistaa. Oon nyt asunu Suomessa jo viis ja puoli kuukautta ja ihmettelen sitä, että pakokauhu ilmaantu vasta nyt. 

Huomenna jatkuu vehnätön ruokavalio, mulla on fyysisesti ihan järkyttävän huono olo ja odotan jo innolla sitä et voisin hiukan paremmin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails