ahahahkanbalaba

Äh, ettisin äsken täältä blogista bananabrauðin ohjetta ja eksyin lukemaan vanhoja postauksiani parin vuoden takaa. Huh että alko ahdistaa. En ymmärrä miten en sillon nähny että oon ihan väärässä paikassa. 

En oo edelleenkään katunu mun päätöstä muuttaa takas Suomeen. Myönnän, että mulla on kova ikävä takas Italiaan, tänään tuli vuosi siitä ku lähdin sinne vaihtoon. Tiedän kuitenki, että nyt ois pahin mahdollinen aika mennä sinne ku se työttömyystilanne on mitä on. Mun cagliarilainen vuokranantaja pyys mua sinne au pairiks sen ihanille koirille, ja oishan se ollu ihanaa mennä sinne, mut en jaksa enää kaukosuhteilua. Mun on niin hyvä olla Samuelin kanssa, ja uskon että sit on vielä ihanampaa ku saan jotain töitä tai pääsen kouluun.

Näyttää siltä, että mä saan ku saanki palautettua graduni keskiviikkoon mennessä, eli valmistun vihdoin :) tää tarkottaa sitä, että nyt mun pitää löytää Cagliarin yliopistosta toinen ohjaaja mun väitöskirjaan ja saada mainosmiljuunia ja sponsoreita niin että voin matkata sinne usein väikkärin puolesta ;) 

Jos nyt ees sais eka ne maisterin paprut kouraan ja tutkimussuunnitelman Turun yliopiston postilaatikkoon, banaanileivän sentäs sain just uuniin.

Äitysä ja Susu.

Löysin tänään 10 vuotta vanhan Sooda-kalenterini,
miten niin oon sillon jo ollu ihan in love?

Meillä oli eilen meidän eka vuosipäivä! :)