fimmtudagur, febrúar 04, 2010

viekaa mut kotiin


Istun luennolla enka jaksa ees esittaa ahkeraa opiskelijaa. Oikeesti, kenen kuningasajatus oli laittaa Fjölmiðlamál eli Language in the media pakolliseks kurssiks? Blaaaaaaaargh. Onneks tajusin ottaa tietokoneen mukaan, kun unohdin Remeksen kirjan kotiin.

Huomenna mennaan bingoamaan! Se on joku virallinen bingopaikka, mennaan sinne kisailemaan mummojen kanssa leivanpaahtimista ja juustokoreista. Sitten mennaan hakemaan Dominokselta pizzaa, kun siella on megavika (megaviikko) eli kaikki pizzat vaan 1390isk (~8e). Ja lauantaina valitaan Islannin euroviisuedustaja, eikohan Islanti paihita milla tahansa edustajalla Suomen tana vuonna...

miðvikudagur, febrúar 03, 2010

Kesakuntoon 2020

Otin itteani eilen niskasta kiinni ja menin ostamaan yliopiston kuntosalin kausikortin. Maksoin tan lukukauden kortista 3500kr eli vajaat 20e. Saan menna sen kanssa kuntosalille rajattomasti, siella on peruslaitteet ja pari juoksumattoa ja kuntopyoraa, kun meen luentojen jalkeen jossain aamukymmenelta niin ei siella oo muuta ku pari hassua intoilijaa. Saisin menna myos joogatunneille ja pelailemaan jotain pallopeleja, mut oon sillon kuorossa.

Reippailin tanaan tunnin verran, puolisen tuntia kuntopyoralla plus jossain hiihtolaitteessa, ja puol tuntia askartelin kaikenmoisten lihaslaitteiden kanssa. Mulla on edelleen steppiuran jaljilta jalkalihakset aika hyvassa kunnossa, mut mun peruskunto on oikeesti miinuksen puolella. Jaksan juosta ehka minuutin, mistaan punnerruksista puhumattakaan. Paasaantosesti haluan vaan kiinteytya ja ehka pudottaa kiloja, mut olis niin ihanaa pystya syomaan ihan mita tahansa ilman, etta pitaa laskea kalorit! Oon menny jo siihen pisteeseen, etta lasken kaiken mita syon, muistan kalorimaarat ulkoa ja lasken sillon tallon huomaamattani myos muiden syomat kalorit.

Tanaan tapahtu ehka yks rentouttavimmista asioista ikina: juttelin tanskalaisen ja ranskalaisen kurssikaverini kanssa tauolla englanniks! Puhutaan aina yleensa kaikkien kanssa keskenamme islantia, mut oikeesti, kuka jaksaa taivutella sanoja ex tempore sita mukaa kun puhuu, aamukahdeksalta? Ekki ég.

miðvikudagur, janúar 27, 2010

muutoksen tuulet puhaltaapi

There's no turning back now. Kaytiin viikko sitten tiistaina kattomassa yhta asuntoa, ja toissapaivana kirjotettiin vuokrasopimus ja saatiin avaimet. Kamppa on Vesturbærissa, eli Reykjavíkin lansiosassa, 5 minuuttia Nicolan tyopaikalta ja reilun vartin paassa yliopistolta. Meidan vieressa on myos pizza(nouto)paikka, Subway, ruokakauppa, apteekki ja hiukan kauempana pari muuta ruokakauppaa ja Suomen suurlahetysto.


Meidan kampassa on kaks huonetta ja keittio, ja vihdoin meilla on suihku, jossa ei tarvii askarrella kylman ja kuuman nupin kanssa! Asunto on kakkoskerroksessa, tosi vilkkaan kadun vieressa. Atlanttikin nakyy melkein ikkunasta, asunnon ulkopuolelta kylla.


Me saatiin sinne poyta ja nelja tuolia, kaks mattoa, hieno puinen TV-kaappi, lamput ja salekaihtimet, muut jutskat ostetaan ite. Meinataan olla taalla pidempaan, ja mietittiin etta ostetaan vuodesohva vierailijoiden varalta, kun puhutaan ainakin parin vuoden asustamisesta. Oon jo ihan liekeissa oottamassa lauantaista bussireissua Ikeaan, autottomana ei voida ostaa paljoa mutta jos alottais vaikka kattiloista ja astioista :)

Heli muuttaa poikkiksensa kanssa jo tana viikonloppuna, saivat tietaa tanaan. Niin se Hátúnin residenssi sitten tyhjenee. Johanna muuttaa poikkiksensa kanssa helmikuun lopulla, niinku mekin. Taa on ollu kiva asumismuoto, vahan niinku soluasumista mut hyvien kavereiden kanssa. Nyt pitaa sitten vaan kahvitella usein ja tehda kahvitreffeja johonkin kahvilaan.

Taa on mun toinen kerta avovaimona, ekalla kerralla olin 18 ja kihloissa. Meidan rivitaloasunto oli unelma, aivan ihana, saunakin oli kiva vaikken koskaan ookaan ollu kova saunomaan. Musta tuntuu etta oon nyt valmiimpi, onhan tassa neljan vuoden aikana kasvanu kuitenkin jonkun verran. Nyt pitaa olla muutenkin itsenaisempi, kun perhe asuu eri maassa.

Ainoa huono puoli tassa yhteenmuutossa on se, etta nyt mulla ei oo enaa mitaan paikkaa minne paeta jos tulee Siru-hetki. Voin viela neljan viikon ajan tarvittaessa paeta sydanlakanoihini Hello Kittyn viereen ja kattella mun huoneessa olevia punasia ja vaaleanpunasia juttuja. Nicola ei takuuvarmasti suostu laittamaan mun Happy Bunny -julistetta seinalle, tai Ewan McGregorin... Enta miten kay mun Littlest Pet Shop -sammakoille? Puuh, en tuu varmaan koskaan kasvamaan aikuseks.

fimmtudagur, janúar 21, 2010

isoksi yhdessa yossa - tai no sinnepain

Huh kun mahassa on jatkuvasti perhosia. Tuntuu, etta nyt yhtakkia on tullu se hetki, millon aikuistuu, ja ne hetket mita on aina miettiny etta "sit ku ma oon iso, niin...".

Kun ma lahdin viikko mun 18v-synttareiden jalkeen yksin jenkkeihin kesaks, aattelin vaan et jee, jannaa. Kun seikkailin samana kesana rahattomana New Yorkissa yksin, aattelin et jee, jannaa. Kun tulin tanne 19-vuotiaana ja asuin keskella ei-mitaan ja leikin issikkaveljien kanssa 20m/s -tuulessa, aattelin et jee, jannaa. En ees reagoinu mitenkaan kummallisesti ku muutin Jenkeista tanne Reykjavíkiin kakskymppisena ja harhailin yliopiston kaytavilla tai laskin kassakaapin sisaltoa ruokakaupassa.

Nyt joulun jalkeen musta tuntuu ihan erilaiselta. Oon tavannu Nicolan perheen ja musta tuntu heti, etta oon osa sita. Tadit ja sedat jutteli mun kanssa, ihan ku oltais tunnettu aina. Sitten tultiin takasin tanne ja alettiin ettimaan asuntoa. Tyttojen kanssa on kiva asua, mutta nyt kun niillakin on poikaystavat ni tuntuu etta nyt on hyva hetki hajaantua, kun nekin muuttaa poikkistensa kanssa yhteen. Loydettiin yks kiva kaksio Reykjavíkin lansiosasta, lahelta yliopistoa, merta ja Nicolan tyopaikkaa. Se on toisessa kerroksessa, ja sita maalataan just. Mennaan vissiin sunnuntaina tai maanantaina kirjottamaan vuokrasopimus, ja muutetaan maaliskuun eka. Siella ei oo mitaan huonekaluja, eika meilla oo mitaan muuta ku iso patja, joten turvaudutaan Ikean tai Rúmfatalagerinnin (Jysk) antimiin.

Kandityokin pitais vasata. Juttelin mun supervisorin kanssa ja se sano etta saan tehda kaantamisesta, mutta ois toinenkin kiinnostava aihe, josta kukaan ei oo viela kirjottanu: prefiksien eli etuliitteiden auð- ja tor- vertailu kielitieteellisesti ja historiallisesti. Veikkaan etta paadyn kuitenkin tohon kaantamiseen, jos kert meinaan hakea kaannostieteen maisteriohjelmaan. Iik, aikuisten juttuja!

On se janna miten joidenkin kakkuvuokien tai raastinraudan ostamisen miettiminen saa perhoset liikkeelle ja younet lyhyiks. Tai se fakta, etta meidan piti varmistaa vuokraisannalta, etta meilla on lupa hankkia lapsia :D

Maisterintutkinnon hakupaperitkin pitais kohta laittaa menemaan. Musta tuntuu etta olisin edelleen se sama tytto, joka lukion aikantunnilla kuunteli Josh Grobania kaverin CD-soittimella ja ootti ku kuuta nousevaa etta paasi baariin keskiviikkoiltana. Baari-intoilu on kadonnu, mutta tuntuu jotenkin vaaralta etta ma oon sellanen, joita ite tarkkailin kun aiti vei mut mukanaan luennoille yliopistolle ja aattelin, etta vau, noi on niin isoja ja tietaa paljon asioita.

Nicola tayttaa huomenna 24. Mun isa oli 24 ku synnyin. Saanko ma kriisiytya?

þriðjudagur, janúar 19, 2010

italia-historiikkini

Kiitos Elisa kun huomautit, luulin etta taa on joku insidejuttu :) ihanaa kun saan siis kirjottaa kans, vaikken Italiassa asukaan tai oo asunu! Eli siis mun saga Italian ja italian kanssa yleison pyynnosta tulee tassa.

Palataan siis ajassa taaksepain, vuoteen 2001, jolloin olin 13-vuotias. Eiku olin ma jo tossa vaiheessa 14, kun vuoden loppupuolesta on kyse... pentu kuitenkin. Lojuin sangyllani ja kuuntelin radiota, ja yhtakkia kuulin ehka maailman parhaimman biisin siihen mennessa ja ymmarsin, etta laulu oli italiaksi. Myohemmin sain tietaa, etta kyseessa oli Tiziano Ferron biisi Perdono. Loysin myos Tizianon levyn Rosso Relativo Turun musiikkikirjastosta ja aanitin sen kasetille. Pian osasin kaikki laulut ulkoa, vaikken ymmartanyt sanoista kuin murto-osan (kiitos latinan ja ranskan).

Ysiluokan kevaalla (2003) me latinanlukijat tehtiin luokkaretki Roomaan. Se reissu vaan lisas tulta munille, rakastuin maahan totaalisesti ja sen jalkeen ei oo ollu paluuta entiseen. Olin siis ollu jo aiemmin huumassa, koska latinanlukijana oltiin kayty samalla antiikin historiaa jonkun verran lapi, ja antiikin historia on ehka parasta mita tiedan (Nicolan, kielihistorian ja Kinder Delicen jalkeen). Pompeijissa olin liekeissa, samoin Forum Romanumilla, kun toiset hoiperteli krapulassa tai halus menna tsekkaamaan muotiliikkeita. Mukaan tarttui tietenkin Pace-lippu, jonka sain vaaleahiuksisena tyttona tingattua 5 euroon, kun muut makso muistaakseni 8 euroa.


Sitten tuli lukioaika. Olin valvonu monia oita lukiovalinnan takia, koska mulla oli kaks vaihtoehtoa: Turun Klassikon lukio, jossa oli tarjolla 9 vierasta kielta, ja Puolalanmaen lukio, musiikkilukio jonka paasykokeen lapaisin ja ne etti tuskasesti pasunistia niiden big bandiin. Olin siis pasunisti silloin. Valitsin Klassikon sen takia, etta saisin luettua kielia, mm. latinaa ja italiaa. Oli tosi fiksua lukea ranskaa, latinaa, italiaa ja espanjaa samaan aikaan... Aloin samaan aikaan kayda italiantunneilla Turun Tyovaenopistolla, koska en vaan saanu tarpeekseni italiasta, plus lukion italiantunnit oli vahan flegmaattisia, kaikella kunnioituksella kivaa opettajaa kohtaan.

Liityin myos lukion Rooma-kerhoon, joka kokoontui silloin talloin kuuntelemaan luentoja Roomaan liittyvista aiheista. Kevaalla 2004 kerho teki viikon retken Roomaan, ja sain isani ylipuhuttua. Mulla oli hyva tuuri, koska reissulle oli enaa yks paikka vapaana. Saastettiin rahaa eli ei yovytty Roomassa, vaan Anguillarassa yhdessa villassa. Se viikko oli taydellinen, koska porukasta joka ikinen oli siella siksi etta ne halus oppia historiasta ja kuunnella, eika horppia vahvempia. Kaveltiin enemman ku laki sallii ja joskus eksyttiinkin (jos sa lahdet Anguillaraan, joudut Braccianoon...), mutta oli aivan fantastinen reissu - varsinkin kun Pantheonin lahella olevasta levykaupasta loytyi Tizianon levy 111! Vielakin kun kuuntelen sita levya, mieleen palaa junamatkat Anguillarasta Terminille.


Olin tietysti valinnut kaikki 9 kielta, ja lukion tokalla jouduin karsimaan niista osan kun lukujarjestykseen ei mahtunu pakolliset matikat sun muut. Ranskan jatin pois, ja meinasin jattaa espanjankin, mutta italianope sano etta jata mielummin italia, koska ylioppilaskirjotuksissa sen kirjottaa vaan vaihtarit tai natiivit, eli sielta tulee joko L tai A. Kun masennuin siita, opettaja huomautti etta han ei yo-kirjotustensa aikana viela osannut italiaa, eli kaikki on mahdollista myohemminkin. Jatkoin siis espanjaa, mutta sydan sykki italialle. Latina lohdutti jonkin verran :) Muistaakseni 2005 menin Laura Pausinin konserttiin, vaikken hysteerinen fani ollutkaan. Hyvin veti Laura.

Lukulomalla (2006) sain mahdollisuuden lahtea opetusministerion kustantamalle matkalle esperantofestareille Italiaan. Lahdin yhdessa toisen esperantistin Antin kanssa kohti tuntematonta; Roomasta piti napata juna Torricellaan, jossa ei lippuvirkailijan mukaan ollut asemaa. Asema kuitenkin loytyi, kun toistin kysymyksen italiaks. Voisinpa sanoa etta se viikko muutti mun elaman: tajusin, etta oon viela nuori (olin siis kihloissa, avoliitossa, lemmikki ja takapihalla kirsikkapuu), sain paljon ystavia ja tapasin Nicolan ekaa kertaa.


Festareiden jalkeen palasin kotiin ja katsoin maailmaa eri silmin, oli outo olo koko kevaan. Lahetin Nicolalle kuvan missa se nukku ruokapoydassa, ja alettiin juttelemaan mesessa esperanton ja italian sekotusta. Nicolasta tuli mun luottoystava, voitiin jutella kaikesta maan ja taivaan valilla. Laheteltiin postikorttejakin, ja tekstiviesteja, mutta ihan puhtaasti kaveripohjalta. Syksylla 2006 kuulin, etta Tiziano esiintyy Elama Lapselle -konsertissa, varasin heti lipun sinne. Sain lipun kenraaliharjoituksiin, ja kun Tiziano tuli lavalle, heilutin melkein kateni irti - ja Tiziano heilutti takas! Myohemmin yritin kiivaasti paasta backstagelle ku jotku oli voittanu jossain kilpailussa ja paasi tapaamaan Tizianoa henkilokohtasesti, mut tormasin ainoastaan Lordin jaseniin, jotka oli tupakalla.


Syksylla 2007 muutin koulun takia suoraan Jenkeista tanne Islantiin, guesthouseen missa asuin 15 erasmuslaisen kanssa. Otin yliopistolla kurssin italiaa, itseopiskelukurssin, jossa olin ylivoimaisesti ryhman huonoin. Meidan "Big Brother -talon" italialainen Simone autto mua sillon tallon italian laksyissa, ja meista tuli tosi hyvat kaverit - ja enemmankin, vaikka virallisesti oltiinkiin vaan kavereita. Joulun jalkeen otin italian itseopiskelun jatkokurssin, ja Nicola jarjesteli maksupaivamaarat niin, etta sain ilmoittauduttua esperantofestareille. Kaverit varotteli etta otapa iisisti siella (2007-2008 oli aika viinantayteinen sekoiluvuosi mulla) ja sanoinkin, etta siella on vaan yks kenen kanssa jotain vois tapahtua, mutta sekin on varattu.

Kun saavuin Senigalliaan paasiaisena 2008, Nicola (joka oli mun tietamatta ollu sinkku reilun viikon) huuteli mua jo hotellin aulan ikkunasta. Nicola oli tosi kiireinen koko viikon, koska se oli yks tapahtuman jarjestajista. Seuraavana iltana sitten jotain tapahtu, ja tassa sita nyt ollaan, paria Italian-reissua rikkaampana, appivanhempien ja isoaidin hyvaksymana, rakkaudesta edelleen soikeana ja omaa vuokrakaksiota etsimassa. Jos olisin sillon Turun musiikkikirjastossa kuullu, etta jonain paivana mulla on italialainen siippa, oisin nauranu peffani irti.


Puhunko italiaa? Joo, yliopiston puhe- ja Italian historian kursseista huolimatta en ihan niin hyvin ku haluaisin. Ymmarran karkeasti sanottuna ~95% kaikesta, ja jopa baresea, ja saan sanottua kaiken mita haluan, kunhan toinen osapuoli ei huomauta subjunktiivin puuttumisesta, vaarasta aikamuodosta tai latinan kieliopin mukaan taivutetuista verbeista.

Mieleni teki laittaa muistelovideoks Carmen Consolin L'ultimo Bacio tai Gemelli Diversin Mary, mutta paadyin tahan videoon, koska tata biisia kuuntelin Anguillarassa Bracciano-jarven rannalla, ilman Lauraa tosin. Mut mun mielesta Laura sopii tahan biisiin niin hyvin.


mánudagur, janúar 18, 2010

bananabrauð

1 muna
150g sokeria (meitsi laittaa jotain kaks desia)
2 (yli)kypsaa banaania
1/2 tl suolaa
1/2 tl ruokasoodaa (mulla toimi myos leivinjauheella)
250g jauhoa (meitsi heittaa ~4 desia)

Vaahdota muna (en jaksa yleensa, kunhan sotkottelen hetken) ja lisaa sokeri. Mossota banaanit ja maiskaise sekaan. Sitten sekota suola, soodat ja jauhot ja sitten sekotat yhteen koko sotkun. Tuo mahtuu mukavasti ikeasta ostettuun neliskulmaseen vuokaan. Taikina nayttaa vahalta, mutta se kohoaa uunissa ainakin kaksinkertaseks. Paista uunissa 45 minuuttia, 160° kiertoilmauunissa(??) ja ilman puhallusta (suora kaannos) 180°. Meilla on kakka uuni talla hetkella, joten joudun paistamaan sita hiukan kauemmin ja laitan puolessavalissa foliota paalle, ettei pinta pala.

Oon tehny tota jo kolme kertaa talla viikolla, just can't get enough! Joskus vois tosiaan koittaa heittaa esim. suklaata messiin. Jos koitatte ni laittakaa ihmeessa kommenttia et mimmosta tuli ja tykkasitteko, bananabrauð on olennainen osa islantilaista ruokakulttuuria ainakin mun mielesta :)

fimmtudagur, janúar 14, 2010

stressipeikon paluu

Kavin yhden meidan opettajan juttusilla ja kyselin etta mimmoinen sen BA-esseen pitais olla, ku mun tietaakseni oon ainoa meidan ryhmasta keta ei semmosta oo viela tehnyt. Sanoin etta haluaisin tehda tyoni kaantamisesta, jos kert meinaan sinne kaannostieteeseen hakea kun se vois olla kaikkein hyodyllisin tulevaisuutta ajatellen. (Voinhan ma niita keskiaikajutun kursseja ottaa ekstrana toivottavasti.) Kuulemma ei tarvii koko kirjaa kaantaa, mut esseen pitaa silti olla noin 30 sivua.

KOLMEKYMMENTA?

Melkein itkin sydanverta ku kuulin ton, koska pisin essee mita oon islanniks kirjottanu tahan mennessa on 4 sivua, eli ehka noin 1500 sanaa. Miten ma saan kirjotettua 30 sivua huhtikuuhun mennessa? Kaiken lisaks mun supervisor tulee olemaan kaikkein pelottavin opettaja, joka mua on opettanut. Se on kylla tosi hyva opettaja, kirjottanu monia oppikirjoja ja se on ehka kaikkein kokenein opettaja naista meidan opettajista, mut se on vaan niin pelottava... Tai ehka se oon vaan ma, joka ottaa kaiken henkilokohtasesti mita se sanoo. Oon varma, etta tuun pillittamaan joka ikinen kerta ku tapaan sen kanssa, jos se kritisoi... mut on se perhana jos ei tuu hyvaa esseeta semmosen paineen alla!

Menin sitten kauhistuneena kattomaan yliopiston kirjastoon jotain aiempaa BA-esseeta. Mulle lykattiin kateen jonkun puolalaisen miehen essee vuodelta 2002. Tama 72-sivuinen essee oli aiheesta "Olla-verbin kehittyminen muinaisindoeurooppalaisesta varhaisislantiin". Siella oli just naa kaikki analogiset tasaukset ja apokoopit ja kaikki asiat mitka on ehka parasta mita tiedan koko maailmassa (Nicolan jalkeen), ja se sai mut toisiin aatoksiin. Miten hienoa ois kirjottaa loppuessee kielihistoriasta? Sit kuuntelin jarkeani ja aattelin etta mista ma revin tarpeeks lahteita. Ois kiva kirjottaa esim. et miten suomalaisista lainasanoista nakee et missa vaiheessa islantiin on tullu samat lainasanat, mut en tieda et saisinko kirjotettua aiheesta 30 sivua. No, kysyn jos tama kyseinen opettaja ois jotain mielta siita. Voinhan ma sitten esim. kaantaa jonkun tekstin tasta kyseisesta aiheesta.

Mulle sanottiin etta mun ei tarvii yrittaa pelastaa maailmaa, vaan kirjottaa vaan ne 30 sivua. En siis varmaan nayta mitenkaan panikoivalta tai pakkohairioiselta tai mitaan :D

Tein muuten eilen ihan parasta lasagnea ja banaanileipaa. Voin laittaa jalkimmaisen ohjeen, jos jotakuta kiinnostaa, aika helppoa leipomista kun ei tarvii ees kasiaan sotkea taikinaan.

þriðjudagur, janúar 12, 2010

Valinnanvaikeuksia ja vaaria sanavalintoja

Sain tanaan takasin mun kaannoksen, jonka joku islantia osaava suomalainen oli tarkistanut. Tarkistaja oli ystavallisesti korjannut mun virheet, joita oli yllattavan paljon... Olin valinnu ihan vaaria suomen sanoja ja olihan siella pari turhaa kielioppivirhettakin. Sen siita saa kun puhuu paivittain jyvaskylalaisen, virtolaisen ja kajaanilaisen kanssa no jotain sinnepain -puhekielta. Marssin kirjallisuusluennon (cristo ku tylsaa) jalkeen suoraan Alvar Aallon suunnittelemaan Pohjolan taloon joka on meidan yliopiston kampuksella ja maksoin noin 7 euroa talon kirjastokortista, joka on vuoden vissiin voimassa. Silla saan lainata pohjoismaisia kirjoja ja leffoja ja vissiin jotain tauluja, jos kiinnostaa. Nappasin ensimmaisen suomenkielisen kirjan minka nain, eli toivottavasti Ilkka Remes aktivoi hiukan mun suomea, siis lahinna kirjakielta, jos meinaan kandityona kaantaa kokonaisen romaanin.


Sain kuulla tanaan etta ois varmuuden vuoks hyva hakea ennen helmikuun ekaa paivaa maisteritutkintoon, koska oon ulkomaalainen. Mulla on siis tassa nyt noin 20 paivaa aikaa miettia, mihin tuhlaan seuraavat kaks vuotta. Vaihtoehtoina ois kaannostiede, yleinen kielitiede, keskiajan islanti ja kulttuuri. Ja islannin kielioppi :D mut ehka mun paa hajoais jos nuuskisin pilkkua kaks vuotta. Kaannostiede ja keskiaikajutska on talla hetkella vahvat suosikit, mut mun on vaikea valita:

Kaannostiede:
+tulevaisuutta ajatellen hyodyllisempi
+opiskelisin islantilaisten kanssa
+saisin opiskella myos espanjan kielihistoriaa ja kielitiedetta
+voisin syventya myos italiaan tai espanjaan kun islantia oppis vakisinkin
-selvianko ma islantilaisten joukossa?
-kiinnostaako toi mua vuoden paasta?
-paastaako Englanti Islantia Euroopan unioniin Icesave-ongelman takia?

Keskiaikajutska:
+saisin MA-paperit 12 kuukaudessa
+opiskelu on englanniks
+saisin opiskella hiukan arkeologiaakin
+kansainvalinen opiskelijajoukko
-paasenko noilla papereilla muualle ku kaupan kassalle
-mun mielesta keskiaika on muuten syvalta
-kiva olla jossain kaivauksilla jos tuulee 30m/s

Puuh... pitaiskohan vaan repasta ja ilmottautua vertailevaan kirjallisuuteen? Kiinnostais ku kilo ulostetta.

miðvikudagur, janúar 06, 2010

koti-ikava

Toinen paiva kotona taalla Reykjavíkissa. Haluaisin menna takaisin Molaan, elaa uudelleen nuo kaks ihanaa viikkoa... aika meni liian nopeasti! Kun toissapaivana lahdettiin niin anoppi ja appi rutisti oikein kovaa halatessa ja automatkalla Brindisin lentokentalle kera Nicolan, sen veljen Giovannin ja sen tyttoystavan Lauran, itkin silmat paastani. Nicolan perhe, suku ja ystavat oli kaikki niin mukavia, ja mulla on nyt siella enemman kavereita ku taalla Islannissa... olin siella kaks viikkoa ja taalla oon ollu jo kolme vuotta.


Mola di Bari ois taydellinen paikka asua... turvallinen pieni kaupunki, jossa on kaikki tarvittava (jopa Benettonin myymala :D) ja meri vieressa, kaunis paikka ja monta jaatelokahvilaa :) isompi kaupunki Bari 20 minuutin junamatkan paassa, junalippu maksaa sen puoltoista euroa.




Realistina kuitenkin tiian, ettei sinne muuttaminen onnistuis ainakaan heti mun valmistumisen jalkeen. Nicola meinaan sano etta valmistu eka ni mietitaan sitten, kun vinguin silta etta muutetaan sinne. Nicolalla on kuitenkin taalla hyva tyopaikka mista se tykkaa tosi paljon, eika sen ois mahdollista saada samanlaista tyota Molasta. Mun ongelmana ois taas opiskelu, kun haluan MA-paperit enka tiia mita Barissa vois opiskella, sitapaitsi en sais mistaan toita mun italiantaidoilla tai koulutuksella.

Mutta sina paivana kun sinne muutetaan niin ostan oitis tuon jaateloannoksen, oli niin pirun hyvaa:


Kuumaa banaanisuklaavanukasta (pitais olla kaakaota, mut oli sen verran paksua), pienia sokeritahtia, mansikka- ja kermajaateloa (mika ois fiordilatten vastaava?), kermavaahtoa ja marjakastiketta. To die for.

Tuntuu niin hyvalta kuulua Nicolan perheeseen, olla osa jotakin uutta. Tuntuu etta tuon matkan aikana lahennyttiin Nicolan kanssa, vaikka oltiinkin jo tosi laheisia ennen reissua. Nailla nakymin mennaan uudestaan kylailemaan elokuussa kun Nicolalla on lomaa, sillon kuulemma hukun hyttysiin ja hikeen, mut so what. Offia kehiin, jaateloa nassuun (ai kauhee, ma en millaan viittis) ja +50 -suojakertoimet mukaan, jos kert onnistuin polttamaan naamani jo nyt.

þriðjudagur, desember 22, 2009

wagliòòòòòòòò

Paastiin tanne perille hyvin ja ai etta millanen paikka taa on, kaunis ku mika! Ja joulupukkeja ja appelsiineja pursuavia puita vieri vieressa! Perhe on ihan alyttoman mukava, ja sain isoaidin hyvaksynnan...

Nyt on kylla pakko saada vieritettya sydamelta yks asia pois: syotiin eilen seepiaa. Soin reippaana tyttona kokonaisen palan, se oli leivitetty ja maku oli hyva, aika kalaisa. Sit avasin Wikipedian ja meinas lentaa laatta jos toinenkin kun nain kuvan, yyyh.

Kaytiin eilen Nicolan, sen veljen ja sen tyttoystavan kanssa Barissa illalla. Taa on outoa kun taallakin tulee jo suht aikasin pimeeta, viiden maissa. Taa on eka kerta ku oon Italiassa talvella, ja hassua kulkea takki paalla ja hanskat kadessa. Kielen kanssa oon selvinny aika hyvin, joskus oon vaan pihalla jos naa puhuu murteella.

Huomenna mennaan Nicolan ja sen siskon kanssa junalla Bariin, ja paasen Henkkamaukalle! :D Kaydaan myos museoissa ja kirkoissa, ja sitten illalla mennaan veljen ja tyttiksen kanssa Polignanoon. Jouluna tulee sitten vissiin koko suku paikalle, paniikki. Kaikki ihmiset tahan mennessa on ollu yli-ihania, ainoa joka on ollu melko hyokkaava on Nicolan siskon kissa, ei oo ihan tayskasvunen viela. Eilen se hyokkas Nicolan aralle alueelle kynsilla ku Nicola seiso ja joi vetta, en tiia mita siella kisun paassa liikkuu - jos mitaan.

En oo voinu huonosti taalla ja eilenkin tuli paansarky ku olin sisalla ja muut poltti, eli voisin kai luokitella itteni parantuneeks kohtapuolin. Tai no ton seepian jalkeen oli vahan janna olo.

Buon Natale!

laugardagur, desember 19, 2009

paniikki

Tanaan Lontooseen. Huomenna Italiaan.

26. paiva kera migreenin.

Miten ma ymmarran jos koko suku huutaa paallekkain samaan aikaan?

Miten ma voin kieltaytya kohteliaasti merisiilista ja mustekalasta?

Enta raa'asta silakasta?

Rajahtaako mun poski- ja otsaontelot kesken lennon?

Voinko ma itse asiassa puhua mistaan muusta ku puunilaissodista sen perheen kans?

Aiuto.

þriðjudagur, desember 08, 2009

oman lupauksen rikkominen

Lupasin itselleni viime viikon maanantaina etta seuraavan kerran ku joudun tiputukseen tai joudun sairaalaan ois sillon ku meen synnyttamaan jonain paivana, mutta kuinkas sitten kavikaan... Perjantaina paasin jonon ohi aamulla arvauskeskukseen, kun sillon 11 paivaa kestany migreeni alko olla sietamatonta. Sielta paasin tietokonetomografiaan mut kuvista ei loytynyt mitaan epanormaalia. Sunnuntaiaamulla klo 4 aloin oksennella rajusti, kuume nousi ekan kerran sitten maaliskuun 2008, ja toinen puoli kehosta meni tunnottomaksi. Otettiin taksi kun kuskit nukku viela ja sain heti tipan ranteeseen - myohemmin hoitajat manaili tipan paikkaa, sain menna tanaan sairaalassa suihkuun ja oli aika mielekasta olla suihkussa kun veden mukana virtasi omaa verta pitkin kehoa...


Olin ensiavussa 13 tuntia, ja paasin neurologiselle osastolle sunnuntaina iltayhdeksalta ja paasin tanaan kotiin neljan maissa. Mulla oli hirveat kivut, lahinna paassa ja niskassa, kuulemma paha lihastulehdus... Eka yo oli niin tuskaa etta sain lopulta morfiinia. Kokeilin niin montaa kipulaaketta etta henkilokunta ei tiennyt kuinka montaa uutta ainetta ne kokeilis. Jouduin uudelleen kuvauksiin, mitaan ei loytyny. Sairaalan ruoka oli tajuttoman hyvaa ja lopulta kaikki hoitsut ja laakarit tiesi mun nimen. Joskus en saanu sanomaani perille kun kieltaydyin puhumasta englantia, mut yllattavan hyvin meni silti vaikka olin aivan sekasin suurimman osan ajasta. Vasemman kaden toiminnot ei oo ihan ennallaan viela, samoin tasapaino tai puhekyky, sanoja pitaa ettia enemman ku ennen. Toivottavasti taa on vaan valiaikaista, ois kiva pystya taas hyppimaan vasemmalla jalalla. 22,5 vuotta sain valteltya sairaaloita, jos nyt sitten vaikka ens kerralla sairaaloituisin ku menisin synnyttamaan :)

fimmtudagur, desember 03, 2009

migreeni kieltaa opiskelun

Ah, vielakin tasapaino hukassa, korvassa jyskyttaa ja paa halkeaa justiinsa. Pitais opiskella varmaan kaikki ikivanhat islannin tekstit (Egils sagan kayn lapi opettajan powerpointista, Hávamál pitaa varmaan luntata netista...), kaantaa Gæludýrinin 3 ekaa kappaletta islannista suomeen ja laittaa selitykset mukaan opettajalle kun se ei osaa suomea, tehda syntaksin vaikea kotikoe ja kirjottaa pari esseeta italiaks. Mut paa ei toimi :( enka yksinkertaisesti vaan jaksa lojua sangyssa, enka kuunnella radiota paansaryn vuoksi. Laitan lampotyynyn kohta mikroon kunhan se on sulanut kun otin sen just pakkasesta, joten sita odotellessa tapan aikaa ja vastaan kyselyyn, jonka nappasin Ninochkan enkunkielisesta blogista.


Basics
Your gender: female
Straight/Gay/Bi: straight
Single?: nei
Birthdate: 26 May 1987
Your age: 22
Age you act: it depends. I think I'm a little more mature because of becoming independent so early, but I can also act like a 10-year-old.
Age you wish you were: being 20 was pretty nice.
Your height: 170 cm, 5'7''
Eye color: something between blue and green
Happy with it?: why not
Hair color: blonde
Happy with it?: I wish it was brighter
Lefty/righty/ambidextrous: righty
Your living arrangement: a little apartment in a basement which I share with my bf Nicola and my 2 Finnish friends.
Your family: mom, dad and 4 little brothers: Pauli (18), Kauri (15), Runo (9) and Leimu (6). I also consider Nicola and the Finnish flat mates as my family, because we do a lot of stuff together.
Have any pets?: when I was still living in Finland we had a chow chow and three rats, but not anymore. I would like to have a pet when I know that I don't have to move any time soon.
What's your job?: I would love to be a camp counselor, but right now I'm trying to finish my BA in Icelandic.
Piercings?: 5.
Tattoos?: none, but I would like to have one
Obsessions?: concentrating, languages, Finnish grammar
Addictions?: tea, chocolate milk
Do you speak another language?: I speak Finnish, Icelandic, English, Esperanto and Italian every day. I have also studied German, Latin, Swedish, French, Russian, Spanish and ancient Greek, but I guess I can speak 7 languages plus Finnish actively.
Have a favorite quote?: "Quando di notte soffro d'insonnia prendo dei lassativi.
Non dormo lo stesso, ma almeno ho qualcosa da fare." I don't remember where I heard that one.
Do you have a webpage?: no, just two blogs
Do you live in the moment?: not really
Do you consider yourself tolerant of others?: yes, my poker face is awesome, even though I would be exploding inside
Do you have any secrets?: yes
Do you hate yourself?: I don't hate myself even though I have a very negative self image.
Do you like your handwriting?: yeah, why not
Do you have any bad habits?: being negative, biting my fingernails
What is the compliment you get from most people?: that my accent in Icelandic and English are great
What's your biggest fear?: water, flying, an IV (tippaletku), losing someone close
Can you sing?: in a choir yes, but not as a soloist
Are you a loner?: no shit, Sherlock
What are your #1 priorities in life?: having a family and finding an awesome job
If you were another person, would you be friends with you?: maybe
Are you a daredevil?: sometimes
Are you passive or agressive?: depends, I can be both
Do you have a journal?: livejournal, this one and a real diary
If you could change one thing about yourself, what would it be?: the whole package
Is there anything you regret doing/not doing in life?: not telling some jerks at school to go to hell
What is the most important lesson you've learned from life?: try not to be so hard on yourself
What do you like the most about your body?: my long fingers
Do you think you are good looking?: could be worse
Are you confident?: no
Are you perceived wrongly?: yes, because I hate talking to strangers and tend to look like I don't give a crap about anything

Do You...
Smoke?: nope
Do drugs?: nope
Read the newspaper?: sometimes, the newspaper we get for free is usually full of kúk. I read the Finnish news on the Internet.
Go to church?: In the States yes, here only if I have to sing with the choir
Talk to strangers who IM you?: nope
Sleep with stuffed animals?: yes... :/
Talk to people even though you hate them?: if they talk to me first
Drive?: nope
Like to drive fast?: nope

Would or Have You Ever..
Liked your voice?: it could be worse, but I HATE hearing my voice
Hurt yourself?: yes
Been out of the country?: yes. I worked in the States for 4 summers and I'm living abroad at the moment.
Eaten something that made other people sick?: yes, salmiakki :D and pasta with pesto and tuna...
Been in love?: yes
Done drugs?: no
Gone skinny dipping?: yeah
Had a medical emergency?: yes, on Monday
Had surgery?: nope
Ran away from home?: yes
Played strip poker?: yes
Gotten beaten up?: not really
Beaten someone up?: no
Been picked on?: since I was 6
Been on stage?: yeah
Slept outdoors?: yeah
Thought about suicide?: yeah
Pulled an all nighter?: haha, yeah
Gone one day without food?: yeah
Talked on the phone all night?: I guess not
Slept all day?: yes
Killed someone?: mosquitoes
Thought you're going crazy?: yes
Kissed the same sex?: nope
Been betrayed?: kinda
Had a dream that came true?: yes
Broken the law?: I guess so
Met a famous person?: yes
Have you ever killed an animal by accident?: nope
Told a secret you swore you wouldn't tell?: yeah, but to a person I trusted 100%
Stolen anything?: no
Been on radio/tv?: yeah, and on the front cover of a magazine
Been in a mosh-pit?: yeah
Had a nervous breakdown?: yeah
Bungee jumped?: nope
Had a dream that kept coming back?: sure

Beliefs..
Belive in life on other planets?: yeah
Miracles?: yeah
Astrology?: yeah
Magic?: not really
God?: yeah
Satan?: nope
Santa?: nope
Ghosts?: yeah
Luck?: nope
Love at first sight?: yeah
Yin and yang (that good cant exist w/o bad)?: nope
Witches?: nope
Easter bunny?: I wish
Believe its possible to remain faithful forever?: yeah
Believe theres a pot of gold at the end of a rainbow?: sadly not
Do you wish on stars?: nope

Friends
Do you have any gay/lesbian friends?: yeah
Who's the one person that knows most about you?: my mom
Your favourite inside joke?: using Esperanto incorrectly
Thing you're picked on most about?: I have been picked on about everything; the way I look, the numbers I got at school, my appetite, my behavior, the fact that I couldn't care lass about anything
Who's your longest known friend?: Saana
Newest?: Grétar and Sæþór
Shyest?: Marie
Funniest?: aanrii
Sweetest?: Nicola
Closest?: Nicola
Most Random?: Simone
Ditziest?: your mom
Friends you miss being close to the most?: my family, my colleagues at Camp Massanetta, my friends in Finland
Last person you talked to online?: my mom
Who do you talk to most online?: my mom and my friends in IRC
Who are you on the phone with most?: Nicola
Who listens to your problems?: a psychologist, Nicola, my mom
Who do you fight most with?: myself
Who's the nicest?: I can't pick just one
Who's the most outgoing?: Leah
Who's the best singer?: Matt and Jordan
Who's on your bad-list?: some ex-classmates
Who's your second family?: My flat mates, counselors at Camp Massanetta and Nicola's family
Do you always feel understood?: hah, not
Who's the loudest friend?: Heli
Do you trust others easily?: I guess
Who's house were you last at?: I don't even remember... but my Icelandic teacher is going to have a party for us students on Tuesday
Name one person whose arms you feel safe in: Nicola
Do your friends know you?: I'm not sure, I don't even know myself
Do you consider love a mistake?: nope
What do you find romantic?: caring
Turn-on?: intelligence, friendliness, Italians, good sense of humor
Turn-off?: bad hygiene, machos
Do you prefer knowing someone before dating them or going out?: I don't really care
Have you ever wished it was more socially acceptable for a girl to ask a guy out?: whatever, I don't care
Do you think the opposite sex finds you good looking?: I guess it's my politeness and sense of humor that attracts guys instead of the way I look
What is best about the opposite sex?: humor
What is the worst thing about the opposite sex? they can be pigs and rating other women
What's the last present someone gave you?: Nicola buys me candy or something good sometimes, but I guess the last present I got was my cell phone
Are you in love?: yes!

Who Was the Last Person...
That haunted you?: Jack Nicholson
You wanted to kill?: I don't remember
That you laughed at?: Grétar
That laughed at you?: Nicola
That turned you on?: Nicola
That broke your heart?: some male jerks
To disappoint you?: Some people at Massanetta who told us that there won't be Camp Massanetta anymore
To make you cry?: my mom
That you thought about?: Nicola
You saw a movie with?: Nicola, Johanna, Heli, Jaana, Grétar
You talked to on the phone?: Nicola
You talked to through IM/ICQ? Ryan
You saw?: Nicola

Right This Moment...
Are you going out?: no, because of the migraine
Will it be with your significant other?: with your mom
Or some random person?: your mom is pretty random
What are you wearing right now?: long black velvet pants (guys' underwear, don't ask) and a Pokemon hoodie
What are you worried about right now?: the exams, this effing migraine
What's on your mousepad?: don't have one
Use 5 words to describe how you're feeling: sick, hungry, tired, anxious, cold
Are you bored?: kinda
Are you tired?: yes
Are you talking to anyone on the phone?: nope
Are you lonely or content?: lonely and content
Are you listening to music?: yeah, some Mexican music on TV

þriðjudagur, desember 01, 2009

ekaa kertaa ambulanssissa

Penteleen migreeni. Mulla on ollu kauhea migreeni suunnilleen viikon, eli aina kun nousen ylos tai kaannan paata, tai kun nukun, tuntuu ihan hirvea paine paan sisalla, kuulo heikkenee hetkeks ja tuntuu etta paa ja niska rajahtais.

Eilen tulin sitten koulusta kotiin ja rupesin ripustamaan pyykkia, kun yhtakkia vasen jalka puutu ja tunto havis. Tiesin jo siina vaiheessa mita tulee tapahtumaan, joten jatin pyykit siihen ja tulin keittioon. Pari minuuttia sen jalkeen puutus vasen kylki, sitten vasen kasi ja vasen puoli kasvoista. En saanu tartuttua mihinkaan vasemmalla kadella, tuntu ihan ku se olis ollu jonkun toisen kasi. Soitin aidille Suomeen ja kysyin etta mita pitais tehda, ku oon yksin kotona enka paase ensiapuun ku bussilla menis niin kauan ja on vaikea kavella. Sen jalkeen vasemmasta silmasta alko lahtea nako. Soitin sitten hatanumeroon ekaa kertaa elamassani ja kysyin etta mita mun pitais tehda. Ne lahetti ambulanssin hakemaan, ei ollu vilkkuja paalla eika mitaan.

Saavuin sitten ensiapuun ja mut ohjattiin johonki sangylle, ja paahan sattu niin paljon etten saanu lakattua itkemasta. Jossain vaiheessa tuli sairaanhoitaja ja iski tippaletkun - se on veden ja lentamisen jalkeen hirveinta, mita tiedan. Sitten mut ilmeisesti siirrettiin toiseen paikkaan, jossa havahduin myohemmin oksentamaan. Puolet meni peitolle, oli semmosta neonkeltaista tavaraa. Nukkusin yhdesta kuuteen, ja Nicola oli tullut paikalle. Heli tuli autolla hakemaan, ja kotiin paastya nukuin tunnin. Nicola oli tehnyt tosi hyvaa tonnikalapastaa, soin puoli lautasellista ja menin sitten takasin nukkumaan. Nukuin 13 tuntia putkeen, ja aamulla sarki viela paata. Nyt se sattuu vaan kun kaannan paata, eli voiton puolella ollaan.

Mun piti tosiaan eilen alkaa lukea huomiseen Italian historian tenttiin, mut kaikki lukeminen jai talle paivalle... manasin sita eilen, mut ehka parempi saada paa kondikseen ku maata sangylla niin etta koko vasemmasta puolesta on lahteny tunto.

fimmtudagur, nóvember 26, 2009

puheRipsa Koskinen-Papunen

Kaytiin asken kaannoskurssilaisten ja opettajan kanssa valtion yleisradioyhtiossa tutustumassa telkkariohjelmien ja leffojen kaantamisprosessiin. Oli tosi jannittavaa nahda miten hommat toimii ja nahda ammattilaisia tositoimissa. Toi vois olla meitsin unelmatyo; itsenaista tyoskentelya mut kuitenkin muiden ihmisten parissa. Terapeutti sano etta mun pitais loytaa joku intohimo tai tulevaisuuden ammattihaave, ja tiedan etta jo ens viikolla haluan tehda jotain muuta, mut tuo tutustumiskaynti toi kylla lisaa motivaatiota mun kaantamisopintoihin.

Meilla oli eilen Málnotkun III:n kurssikoe, jossa meidan jokasen piti pitaa parin minuutin puhe. Meilla ei ollu kauhean montaa aihevaihtoehtoa, joten valitsin puheeni aiheeks "Muoti - onko silla valia?". Puheen kasikirjoitus piti antaa opettajalle, joten kirjotin koetta edeltavana yona hiki hatussa jotain kakkaa paperille. Aamulla sitten kaikki piti puheensa, aihepiireihin jaettuina, ja sitten pienryhmissa keskusteltiin aiheesta, kerrottiin mielipiteet muille ryhmille ja lopuks puhuttiin yhdessa aiheesta. Mun puhe meni kuulemma hyvin, ja kaikki nauro parissa kohdassa. Pari ryhmaa valitsi keskustelun aiheeks mun aiheen, ja sain itekki avattua sanaisen arkkuni useamman kerran. Olin tosi yllattynyt mun aktiivisuudesta, koska oon sanonu ehka kolme sanaa koko lukukauden aikana tuolla kurssilla... Puheripulista tosin seuras kauhee introverttiuspaniikki, joten menin kokeen jalkeen kotiin nukkumaan.

Vahan levoton olo. Mua pelottaa niin paljon anoppilaan meno, vaikka Nicola sano etta ne tykkaa musta jo nyt... Italialainen kulttuuri on vaan niin erilainen ku suomalainen tai amerikkalainen, enka osaa kaikkia italialaisia etikettisaantoja. Taidan vaan rapytella silmia ja hymyilla tyhmasti, silla ollaan selvitty ennenkin.

sunnudagur, nóvember 22, 2009

Oodi ilolle

Tassa pieni patka meidan eilisesta konsertista. Hyvin meni, ja kuorokin kuuluu hienosti orkesterin takaa :) huomenna uusiksi!


fimmtudagur, nóvember 19, 2009

þriðjudagur 17.11.

Taa on vahan niinku harjottelua adiml-postauksiin... Otin tiistaina kuvia kannykallani (kameran usb-kaapeli rikki, en saa tyhjennettya) yleison pyynnosta. Valitsin tiistain, koska sillon mulla on yleensa jonkunnakosta elamaa.

Heratys klo 7:15. Aikaisin heraaminen on tuskaa, mutta aamut on yleensa ihan ok. Sanky kutsuis, mut onnistun vastustamaan sita.

Viela nukuttais. Syon aamupalaks muroja, koska se on nopein vaihtoehto.

Nicolakin on hereilla!

Vahan epaselva kuva, mut Reykjavíkiin luvataan kahta astetta. Pipo siis paahan ja menox, sano Annie Lennox.

Bussipysakilla.

Aamuihkuilua bussissa. Jaan aiemmin pois, Nicola jatkaa viela matkaa toihin.

Lauseopin tunnilla moldovalais-venalais-latvialais-liettualainen ryhma pitaa esitelman eraanlaisesta passiivista ja opettajalla on aina valilla mielipiteita asiasta.

Kipaisen kahvioon tauolla ja huomaan ilmoitustaululla meidan kuoron konsertin mainosjulisteen.

Eka kerta kun mulla on kaikki kotitehtavat oikein, opettaja kirjoitti kannustavan kommentin. Aiheena oli persoonaton passiivi.

Nyt puhutaan jostain kolmannesta tai neljannesta passiivityypista. Hohhoijaa.

Ostin kahviosta lime-mustikkakivennaisvetta ja vadelmaskyria. Skyr on vahan semmosta rahkantyyppista, tosi hyvaa. Syon skyrin pysyakseni hereilla.

Puoli kymmenelta on viela melko pimeeta.

Lauseopin luentojen jalkeen kipitan italian historian luennolle.

Kayn vessassa ja nappaan paivan asu -kuvan. Eipa tohon oo mitaan sanottavaa, melko beisikkia.

Vessasta tullessani huomaan, etta yhdelle poydalle on jatetty termoskannuja ja muffinsseja. Nappaan yhden muffinssin ja kiiruhdan luennolle. Oli tosi isoja suklaapaloja tuossa muffinssissa.

Italianope tarkistelee usein asioita Wikipediasta. Luennot on aina hauskoja ja tosi mielenkiintoisia.

Koitan tehda muistiinpanoja italiaks, mutta opettaja puhuu niin nopeasti etten ehdi tarkistaa oikeinkirjoitusta.

Yliopiston paarakennus, jossa italian historian luennot on.

Koulupaiva on ohi klo 11:30, ja paatan menna kotiin kaupan kautta. Mutta mitas matkalla nakyykaan? Puolikas lampaan kallo ja leukaluu. Naihin tormailee aina silloin talloin kadulla.

Tjörnin eli keskustan jarvi, taloja ja Esja-vuori.

Siella nakyy yliopiston rakennuksia, mm. paarakennus.


Tjörnin ja tipuset. Tallakaan kertaa ei tullu vanhaa leipaa otettua mukaan.

Bónus. Olin saman ketjun kaupassa toissa kaks vuotta sitten eraassa kauppakeskuksessa, ja sillon olin kylla aika stressipeikko. Sillon tuli hyva rutiini systeemeihin ja laskin aina rahat ja pohjakassat, ja taa Bónus on sen verran pieni ja rauhallinen etta ma voisin ihan hyvin olla taalla toissa...

Bónuksen vihannes- ja hedelmavalikoimat on aika huonot. Puolet valikoimasta tomaatteja, osa homeessa, paprikoista puhumattakaan. Ostan siis pakastepaprikasuikaleita.

Kotikulmilla.

Tulen kotiin, katson Neighboursit (australialainen saippuasarja), juon teeta ja lahden laakarille.

Paatan kavella, koska ulkona ei tuule. Edessa Hilton-hotelli.

Mun suosikkiliikennemerkki.

En sattuneista syista ota kuvia laakarilla. Otan bussin takaisin, koska ulkona on tosi kylma.

Tuun kotiin, tiskaan eiliset astiat ja rupean kokkailemaan.

Nuudeleita, kananmunaa, paprikaa, sipulia, valkosipulia ja katkarapuja. Nayttaa oudolta, mutta on helppoa, hyvaa ja halpaa.

Sitten onkin aika lahtea kuoroon. Sinne meneva bussi ei mene meidan lahipysakin kautta, eli kavelen viiden minuutin matkan paabussiasemalle. Kello on varttia vaille viisi, ja hamartaa jo kivasti.

Osa busseista kayttaa metaania, eli on ymparistoystavallisia.

Bussi numero 11 tulee, ja olen ainoa matkustaja.

Kuoronjohtajamme Gunnsteinn liekeissa.

Kuorolaisia tauolla. Harjotellaan modernissa kirkossa kahdesti viikossa.

Tuun kotiin kahdeksalta. Nicola on ostanut ihania pastakastikkeita, rahaa paloi mutta laadusta voi sillon tallon maksaa vahan enemman. ;)

Tanaan syodaan riisia, kantarellikastiketta, cordon bleuta ja valkosipulipatonkia.

Valmista on!

Ruuan jalkeen jatkan Nicolan lopapeysan neulomista. Lopapeysa on perinteinen islantilainen villapaita.

Saan paidan valmiiksi, vihdoin! Viela pitaa ommella kainalot yhteen ja paatella langat, mutta pitaahan sen paasta sovittamaan ennen sita.

Neulomiseen hurahti mukavat kolme tuntia, opiskelu siirtyy siis huomiselle. Hyvanyon pusu ja unten maille.

Uff, soin tanaan noin 15 Kinder-munaa. Pitka juttu, jatkoa seuraa. Pitanee menna ottamaan tasmalaake ettei paukahda migreeni. En taida ikina enaa syoda kindereita.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails