Ennen ku esittelen mun vanhat ystavani kerron teille, miten ~*ihanaa*~ on vasata esseeta koululla, perjantai-iltana, ja lahtea kotiin vasta puoli yhden maissa.
Ei niin kauheen ihanaa.
Tassa havainnollistava kuva vasyneesta kaannostieteen opiskelijasta, jonka tyroksiinilaakityksetkin on kuulemma poskellaan. Saanen esitella uuden ystavani; loysin kirpputorilta tammosen jattimaisen huivin :) se irtos noin viidella eurolla ja se on ollut mun uus paras ystava tenttiinluvussa ja esseiden vaantamisessa, ihanan lammin ja piristavan varinen.
Sitten saanen esitella vanhat ystavani, jotka ovat takaisin kuvioissa kun puhelin varastettiin:
Pieni pinkki Sansani, jonka ostin Jenkeista kesalla 2008. Mun ihan eka mp3-soittimeni :) mulla oli myos samanvariset kuulokkeet mut ne on tuolla jossain muuton jaljilta. Aiemmin kaytin kannykkaani mp3-soittimena, ja nyt oli outoa kavella koululle hiljaisuudessa. Yleensa jos omat biisit ei innosta ni radiosta tulee jotain kivaa matskua.
Ja mika siina on etta vanhemmat nokialaiset kestaa ja kestaa? Tan luurin sain joulukuussa 2004 ja sillon oli myoskin kova Tiziano Ferro -vaihde paalla, kuten kuorista voi nahda, hiukan kreikalla hoystettyna:
Taa takakuori oli varitetty keltasella tussilla, ja paassy vissiin kastumaan... en loyda enaa niita kuorileikkureita mitka tuli siina pakkauksessa, nyt vois tulla ehka vahan taidokkaammat kuoret mut onpahan nyt ainaki nostalgiset.
Nyt kun loysin tuon puhelimen niin mulla ei oo kiiretta hankkia uutta, ma niin tykkaisin semmosesta mihin saisin Spotifyn, ku kert siita jo maksan etta se kuuluis ulkomailla... Mut tosiaan sen kanssa ei oo kiiretta, kun tuo mun rakas vanha rayska toimii ihan tarpeeks hyvin.