Rooma, maaliskuu 2008
Geysir, toukokuu 2008
Narni, elokuu 2008
Rauma, joulukuu 2008
Vestfirðir, kesakuu 2009
Reykjavík, lokakuu 2009
Bari, joulukuu 2009
Huomenna tulee kaks vuotta tayteen yhteista taivalta.
laugardagur, mars 20, 2010
How time flies when you're having fun
Rooma, maaliskuu 2008Geysir, toukokuu 2008Narni, elokuu 2008Rauma, joulukuu 2008Vestfirðir, kesakuu 2009Reykjavík, lokakuu 2009Bari, joulukuu 2009Huomenna tulee kaks vuotta tayteen yhteista taivalta.
sunnudagur, mars 14, 2010
kauppareissu
Jeejee, meidan netti toimii vihdoin :) Mielenkiintosta on se, etta mulla ei ollu migreenia pariin viikkoon nyt ku asuttiin tassa, mut heti ku langaton netti meni paalle ni kas, migreeni.
Nicola ei ollu tana viikonloppuna toissa, joten tehtiin pieni kavelyreissu ja mentiin ruokaostoksille.
Nicola ei ollu tana viikonloppuna toissa, joten tehtiin pieni kavelyreissu ja mentiin ruokaostoksille.
Kevatta ilmassa :)
Kisu tuli moikkaamaan! Oli oikein ystavallinen ja pehmoinen kisu.
Suomen suurlahetysto.
Katolinen kirkko, taka-alalla Hallgrímskirkja.
Kaytiin moikkaamassa sorsia, nekin oli oikein juttelevaisella tuulella.
66°North -posetusta.
Mentiin kirpparille ja siella oli tommosia Jeesus-kelloja. Monet luulee etta me ollaan Nicolan kanssa jotain himouskovaisia ku maki olin seurakunnan kuorossa 13 vuotta ja isosena ja kerhonohjaajana ja viela Jenkeissa presbyteerisen leirin ohjaajana, ja Nicola oli seminaarissa ja viitta vaille valmis katolinen pappi, kunnes jatti sen kesken viime metreilla. Taitaapi nykyaan olla agnostikko... mut ostetaan varmaan tommonen kello ja laitetaan se esille aina ku tulee vieraita ;)
Loysin hienon Puuha-Pete -sakkituolin, mut Nicolalla oli eriava mielipide.
Kirjasto ei ollu viela auki, joten jatkettiin matkaa. Uusia rakennuksia tassa vanhojen talojen vieressa.
En tajua mita jarkea on ostaa tommonen himojeeppi kaupunkiajelua varten, paakaupunkiseudun ulkopuolella tommonen on tarpeellinen eika taalla.
Paivan ostosrundi: Byko, Krónan ja Bónus.
Krónanissa ystavallisesti ilmoitettiin mista maasta mitkakin jutskat on.
Kókómjólk-tuokio. Kókómjólk on siis kaakaota, taalla ihmiset ei juo niin kauheesti pillimehuja, vaan tota kaakaota. Poikkeuksiakin toki on.
Kotimatkalla tuli toinen iiiiiiiiso kisu juttelemaan.
Saatiin Nicolan kaverilta telkkari. Siina ei toimi aanet, eli meidan pitanee McGyveroida.
Mahdollista McGyverointia helpottaa tietysti italiankieliset valikot.Semmosta. Sitten vaan hilirimpsis uuteen viikkoon, huomenna viedaan Nicolan hakupaperit yliopistolle ja toivotaan, etta Nicola alottaa opinnot syksylla :) pitakaa peukkuja!
fimmtudagur, mars 11, 2010
opiskelun valttelya
Meilla ei oo kotona vielakaan nettia, tai oikeastaan siis on mut puhelinfirma evotti ja me ei paasta kirjautumaan sisaan meidan langattomaan nettiin. Meilla on kotipuhelinnumeroki :D Pitais jostain vaan saada lankapuhelin hankittua.
Tassa taas hiukan kannykan muistikorttiin kertyneita juttuja:
Tassa taas hiukan kannykan muistikorttiin kertyneita juttuja:
Mulla ei oo edelleenkaan vedenpitavia kenkia, muutaku mun kumisaappaat mitka taas on pirun liukkaat, jos ulkona on jaata ja loskaa. Turvauduin siis Jaanan maihareihin. Johanna jatti mulle takkinsa, ihana omistaa nyt takki missa on huppu :D
Hanhet oli tullu apajille yliopistolle.
Meidan makuuhuone, raijasin shitit pois kuvasta. Sangynpaadyssa roikkuva raato on mun kylpytakki.
Rivo kaffe.
"Soiko joku madannytettya haita? Tuoksukynttilat 129kr."
Posetan aina samassa vessassa, siina rakennuksessa ei oo koskaan ketaan eli saan rauhassa opiskelun lomassa kitkea mansikkapellot farmvillessa. Tommosta oli paalla tanaan, pakko hameilla ku ne housut repes.
Tan paivan saalis kirjastosta. Menin tanaan uusimaan ton Laxnessin romaanin, mutta Pohjolan talon ihana suomea puhuva nainen oli jo ehtiny uusia sen mulle :D mahtavaa palvelua.Pitikin muuten sanoa tosta Laxnessin kirjasta, huh miten se on kaannetty suomeks. Alkuperanen otsikko on siis Sjálfstætt fólk eli independent people, ja se on koko kirjan ydinaihe. Suomenkielinen nimi on Lapi harmaan kiven...? Tuo kirja on kaannetty suomeks joskus 50-luvulla, ruotsinkielisesta kaannoksesta, ja siella on kaannosvirheita ja tosi vanhaa suomea. Mun pitaa laittaa pari kohtaa, missa hajosin totaalisesti, aika noloa reveta jossain kirjastossa aaneen:
Saisinkohan nostaa neidin alas hevosen selästä, etteivät lonkat repeä satulassa istuessa, sanoi Bjartur kohteliaasti.
Mies itse oli kaltaisensa, ei koskaan omaksunut sen mukavampia elämäntapoja, kuin että heittäytyi neljäksi minuutiksi heinäruon päälle toivoen kohta kierähtävänsä siitä alas ja kernaimmin lätäkköön.
-Tänä yönä ei kyllä tule sadetta, sanoi Bjartur ja tarkkaili taivasta. -Voimme paiskata itsemme jonkin puutarhanaidan viereen yöksi.
Kaikki Suvituvan mättäätkin ennen ponnahtavat taivaaseen ja kaikki kuopat painuvat helvettiin, ennen kuin minä luovun ihmisoikeuksistani ja itsenäisyydestäni.
Seuraavana päivänä saatiin vasikanhyppelöä.
-So siinä, so, hän sanoo vakavasti. - Eipäs temppuilla. Vai juoksenko minä muka ympäri haukkumassa? Painanko minä muka kuononi maahan ja kyttäänkö ihmisiä silmät kepposilla?
-Mutta jos saan sanoa oman ajatukseni, oman ymmärrykseni mukaan, niin minä olen sitä mieltä, että jollei rehun avulla saa matoja pysymään loitolla nuorista lampaista, niin vielä vähemmän mällin avulla. Kukaties mällistäkin olisi jotain apua sitten, kun jo ollaan kiipelissä.
Bjarturin koirasta: Eikä tämä narttu ole elinvoimainen, sillä se haukkaa heinää.
Saisinkohan nostaa neidin alas hevosen selästä, etteivät lonkat repeä satulassa istuessa, sanoi Bjartur kohteliaasti.
Mies itse oli kaltaisensa, ei koskaan omaksunut sen mukavampia elämäntapoja, kuin että heittäytyi neljäksi minuutiksi heinäruon päälle toivoen kohta kierähtävänsä siitä alas ja kernaimmin lätäkköön.
-Tänä yönä ei kyllä tule sadetta, sanoi Bjartur ja tarkkaili taivasta. -Voimme paiskata itsemme jonkin puutarhanaidan viereen yöksi.
Kaikki Suvituvan mättäätkin ennen ponnahtavat taivaaseen ja kaikki kuopat painuvat helvettiin, ennen kuin minä luovun ihmisoikeuksistani ja itsenäisyydestäni.
Seuraavana päivänä saatiin vasikanhyppelöä.
-So siinä, so, hän sanoo vakavasti. - Eipäs temppuilla. Vai juoksenko minä muka ympäri haukkumassa? Painanko minä muka kuononi maahan ja kyttäänkö ihmisiä silmät kepposilla?
-Mutta jos saan sanoa oman ajatukseni, oman ymmärrykseni mukaan, niin minä olen sitä mieltä, että jollei rehun avulla saa matoja pysymään loitolla nuorista lampaista, niin vielä vähemmän mällin avulla. Kukaties mällistäkin olisi jotain apua sitten, kun jo ollaan kiipelissä.
Bjarturin koirasta: Eikä tämä narttu ole elinvoimainen, sillä se haukkaa heinää.
Et silleen. Nyt pitais viela kirjottaa joku pakina yhdesta artikkelista, missa yks mun opettajista selitti miten sanat homo ja lesbo ja muut vahemmistoryhmia koskeneet sanat on kehittyny islannissa ja miten niiden asema yleiskielessa on muuttunu. Kiinnostaa ku kilo ulostetta, mut pakko varmaan alkaa kirjottamaan - istuin eilen koululla kuus tuntia ja tanaan nelja, tarkotuksena kirjottaa pakina valmiiks, mut eihan siita tullu yhtikas mitaan.
sunnudagur, mars 07, 2010
Kliseiset kiitokset
Eilen oli kylla semmonen paiva etta teki mieli heittaytya ekan vastaantulevan auton alle. Tanaan on ollut melko hyva paiva, ja aattelinki siks listata hiukan asioita, mista oon kiitollinen. Kliseista, mut who cares.
Nicola. Jos mun ois pitany kirjottaa lista ominaisuuksista, mita haluaisin etta mun poikaystavalla on, Nicolalla on ne kaikki. Plus se on viela italialainen, mita muuta oisin voinu viela toivoa? :D Nicola jaksaa kuunnella kun ma raivoan mita kummallisimmista syista (yleisin raivon aihe on ettei se osaa lukea mun ajatuksia :D) tai hyperventiloin peiton alla ahdistuneisuuskohtauksen takia, eika eparoi ottaa syliin vaikka oisin just kironnu sen alimpaan jonnekin, yleensa siis tasta ajatustenlukukyvyn puuttumisesta. Nicola tulee mun kanssa kaupan leluosastolle ku haluan ihastella Hello Kitty -juttuja ja heittelee mun kanssa kilpaa vanhaa leipaa sorsille. Nicola ymmartaa, jos multa on joku sana hukassa ja muistan sen vaan vanhaks kreikaks. Nicola kattoo mun kanssa chick flickeja ja juo mun valitsemaa sokeritonta kolaa. Vaikutelmasta huolimatta Nicola ei oo mun tossun alla, vaan osaa sanoa vastaan ja jos haluan tapella niin se saa mut puhumaan itteni pussiin. Nicola ei pyorittele silmiaan jos ostan herateostoksena venajan kieliopin harjotuskirjan ja tulee toimeen jokaikisen ihmisen kanssa. Vaikka meilla on aikalailla samat mielenkiinnon kohteet ja meilla on molemmilla aika levottomat jalat, Nicola on se peruskallio mika tasapainottaa mut, kun tulee se hetki ku oon niinku se blondi leffasta Prinsessa ja sammakko.
Aiti, isi, Pauli, Kauri, Runo ja Leimu. Ja Urho Reipas. En vaihtais perhettani mihinkaan. Pikkuveljiin vois asentaa aanenvaimentimet, mut on ne silti ihania. Meidan perheessa ei oo koskaan puuttunu huumoria, ja voisin Suomessa ollessani vaan istua poydan aaressa ja puhua palpattaa koko paivan. Joskus niin kaykin. Tiedan etta voin luottaa vanhempiini sataprosenttisesti ja puhua ihan mista tahansa ilman etta mua tuomittais. Vaikkei aiti ja isi enaa asukaan saman katon alla (paljon on sattunut mun Islantiin tulon jalkeen) niin mun mielesta on silti huippua, etta jouluna voidaan olla kaikki yhdessa. Oon tosi ylpea mun pikkuveljista, ne on hienoja poikia ja ne tulee tekemaan suuria asioita. Kotiin on aina ihana menna.
Terveys ja vauraus. Lol vauraus, vahan vaara sana mut tahan hataan en muistanu parempaa sanaa. Opintotuki ois ehka parempi :D Mut siis vaikka migreeni joskus jaytaa aivoissa ja mielenterveys jarkkyy silloin talloin niin oon kuitenki ollu aina terve, koskaan ei oo luita murtunu eika amppari pistany. Katto on paan paalla, ruokaa jaakaapissa ja pari kolikkoa taskussa. Osaan arvostaa tata, koska kun muutin Reykjavikiin syksylla 2007, mulla ei ollut asuinpaikkaa, rahaa, ruokaa eika takkia. Soin ekan lampiman aterian Ikeassa kolmeen viikkoon ja itkin onnesta. Kuljin nollakelissa kaks hupparia paallekain. Eipa oo ikava sita aikaa.
Kaverit. Vaikken koulussa ollukaan kauheen suosittu ja olin aika yksinainen, mulla on nyt hyvia kavereita ympari maailmaa. Suomessa ja Jenkeissa on rakkaita ihmisia, joille mun ehka pitais sanoa useammin miten tarkeita ne on mulle. Italiassa Nicolan suku otti mut avosylin vastaan, ja Nicolan kavereista tuli myos mun kavereita. Te kaikki ketka tata blogia luette ootte kans tarkeita mulle. Mulla ei oo kovinkaan montaa kaveria taalla Islannissa, joten lammittaa tietaa etta siella ruudun takana on joku.
Opettajat. Ylaasteella ja lukiossa oli ihan huippuopettajia :D Vaikka vihasin koulua lahinna siella olevien ihmisten takia, opettaja saatto olla syy nousta aamulla sangysta. Taalla yliopistossa opettajat on ihania, muistaa kaikkien nimet, kutsuu sillon tallon kurssiensa oppilaita kotiinsa kahville :D kylla Turussakin opettajat muisti nimet, mut yliopistomaailmassa se ei oo kuulemma niin tavanomasta.
Voin kuvitella miten Matte nauraa nyt etta olihan niitakin hetkia ku ois voinu tehda tietyille opettajille lobotomian :D Mut kylla se lammittaa mielta kun esim. Suomessa vieraillessani joku lukion opettaja kavelee kaupungilla vastaan ja sen kanssa voi turista siina torin laidalla ummet ja lammet. Tai menna Klassikkoon kaymaan ja paasta seuraamaan latinantuntia :D Tai lannottaa ylaasteen opettajan pellot FarmVillessa :D :D
Kokemukset. Kun joskus ei tuu uni (tai vaikka luennolla) on kiva palata johonkin paikkaan, jossa on ollut. Vaikkei ollutkaan kauheen hehkeeta eksya Chinatowniin yksin 18-vuotiaana tai ylipaataan harhailla viikko Nykissa ilman rahaa, niin niita hetkia muistelee silti lammolla. Jos oisin rippikouluikasena kuullu miten upeita juttuja tuun kokemaan ennenku oon 22 ni oisin varmaan nauranu ja viitannu kintaalla koko jutulle. Vaihtariks en koskaan paassy rahatilanteen takia, mut vois asiat pashkemminkin olla.
Taidan palailla tahan listaan aina jos iskee se hetki, millon millaan ei oo enaa valia. Talla hetkella maailmassa on kuitenkin niin paljon ihania asioita, kuten kevaan eka leskenlehti tai yliopiston kahvion porkkanakakku. Viela ku noi mun hauislihakset alkais nakya ni oisin voiton puolella :) Positiivisella mielella uuteen viikkoon.
Nicola. Jos mun ois pitany kirjottaa lista ominaisuuksista, mita haluaisin etta mun poikaystavalla on, Nicolalla on ne kaikki. Plus se on viela italialainen, mita muuta oisin voinu viela toivoa? :D Nicola jaksaa kuunnella kun ma raivoan mita kummallisimmista syista (yleisin raivon aihe on ettei se osaa lukea mun ajatuksia :D) tai hyperventiloin peiton alla ahdistuneisuuskohtauksen takia, eika eparoi ottaa syliin vaikka oisin just kironnu sen alimpaan jonnekin, yleensa siis tasta ajatustenlukukyvyn puuttumisesta. Nicola tulee mun kanssa kaupan leluosastolle ku haluan ihastella Hello Kitty -juttuja ja heittelee mun kanssa kilpaa vanhaa leipaa sorsille. Nicola ymmartaa, jos multa on joku sana hukassa ja muistan sen vaan vanhaks kreikaks. Nicola kattoo mun kanssa chick flickeja ja juo mun valitsemaa sokeritonta kolaa. Vaikutelmasta huolimatta Nicola ei oo mun tossun alla, vaan osaa sanoa vastaan ja jos haluan tapella niin se saa mut puhumaan itteni pussiin. Nicola ei pyorittele silmiaan jos ostan herateostoksena venajan kieliopin harjotuskirjan ja tulee toimeen jokaikisen ihmisen kanssa. Vaikka meilla on aikalailla samat mielenkiinnon kohteet ja meilla on molemmilla aika levottomat jalat, Nicola on se peruskallio mika tasapainottaa mut, kun tulee se hetki ku oon niinku se blondi leffasta Prinsessa ja sammakko.
Aiti, isi, Pauli, Kauri, Runo ja Leimu. Ja Urho Reipas. En vaihtais perhettani mihinkaan. Pikkuveljiin vois asentaa aanenvaimentimet, mut on ne silti ihania. Meidan perheessa ei oo koskaan puuttunu huumoria, ja voisin Suomessa ollessani vaan istua poydan aaressa ja puhua palpattaa koko paivan. Joskus niin kaykin. Tiedan etta voin luottaa vanhempiini sataprosenttisesti ja puhua ihan mista tahansa ilman etta mua tuomittais. Vaikkei aiti ja isi enaa asukaan saman katon alla (paljon on sattunut mun Islantiin tulon jalkeen) niin mun mielesta on silti huippua, etta jouluna voidaan olla kaikki yhdessa. Oon tosi ylpea mun pikkuveljista, ne on hienoja poikia ja ne tulee tekemaan suuria asioita. Kotiin on aina ihana menna.
Terveys ja vauraus. Lol vauraus, vahan vaara sana mut tahan hataan en muistanu parempaa sanaa. Opintotuki ois ehka parempi :D Mut siis vaikka migreeni joskus jaytaa aivoissa ja mielenterveys jarkkyy silloin talloin niin oon kuitenki ollu aina terve, koskaan ei oo luita murtunu eika amppari pistany. Katto on paan paalla, ruokaa jaakaapissa ja pari kolikkoa taskussa. Osaan arvostaa tata, koska kun muutin Reykjavikiin syksylla 2007, mulla ei ollut asuinpaikkaa, rahaa, ruokaa eika takkia. Soin ekan lampiman aterian Ikeassa kolmeen viikkoon ja itkin onnesta. Kuljin nollakelissa kaks hupparia paallekain. Eipa oo ikava sita aikaa.
Kaverit. Vaikken koulussa ollukaan kauheen suosittu ja olin aika yksinainen, mulla on nyt hyvia kavereita ympari maailmaa. Suomessa ja Jenkeissa on rakkaita ihmisia, joille mun ehka pitais sanoa useammin miten tarkeita ne on mulle. Italiassa Nicolan suku otti mut avosylin vastaan, ja Nicolan kavereista tuli myos mun kavereita. Te kaikki ketka tata blogia luette ootte kans tarkeita mulle. Mulla ei oo kovinkaan montaa kaveria taalla Islannissa, joten lammittaa tietaa etta siella ruudun takana on joku.
Opettajat. Ylaasteella ja lukiossa oli ihan huippuopettajia :D Vaikka vihasin koulua lahinna siella olevien ihmisten takia, opettaja saatto olla syy nousta aamulla sangysta. Taalla yliopistossa opettajat on ihania, muistaa kaikkien nimet, kutsuu sillon tallon kurssiensa oppilaita kotiinsa kahville :D kylla Turussakin opettajat muisti nimet, mut yliopistomaailmassa se ei oo kuulemma niin tavanomasta.
Voin kuvitella miten Matte nauraa nyt etta olihan niitakin hetkia ku ois voinu tehda tietyille opettajille lobotomian :D Mut kylla se lammittaa mielta kun esim. Suomessa vieraillessani joku lukion opettaja kavelee kaupungilla vastaan ja sen kanssa voi turista siina torin laidalla ummet ja lammet. Tai menna Klassikkoon kaymaan ja paasta seuraamaan latinantuntia :D Tai lannottaa ylaasteen opettajan pellot FarmVillessa :D :D
Kokemukset. Kun joskus ei tuu uni (tai vaikka luennolla) on kiva palata johonkin paikkaan, jossa on ollut. Vaikkei ollutkaan kauheen hehkeeta eksya Chinatowniin yksin 18-vuotiaana tai ylipaataan harhailla viikko Nykissa ilman rahaa, niin niita hetkia muistelee silti lammolla. Jos oisin rippikouluikasena kuullu miten upeita juttuja tuun kokemaan ennenku oon 22 ni oisin varmaan nauranu ja viitannu kintaalla koko jutulle. Vaihtariks en koskaan paassy rahatilanteen takia, mut vois asiat pashkemminkin olla.
Taidan palailla tahan listaan aina jos iskee se hetki, millon millaan ei oo enaa valia. Talla hetkella maailmassa on kuitenkin niin paljon ihania asioita, kuten kevaan eka leskenlehti tai yliopiston kahvion porkkanakakku. Viela ku noi mun hauislihakset alkais nakya ni oisin voiton puolella :) Positiivisella mielella uuteen viikkoon.
laugardagur, mars 06, 2010
mánudagur, mars 01, 2010
æææ onk pakko
Noniin, muutto tehty. Hiukan oli haikea lahtea Hátúnin kampasta, jossa tuli vietettya melkein kaks vuotta. Tuntuu hiukan oudolta nyt olla ilman Helia ja Johannaa, huutelen aamuisin yksin hola-huutoja ja uudessa kampassa vaan kaikuu. No ei, on siella onneks niin paljon skeidaa ettei kaiu enaa.
Lahdin perjantaiaamulla yliopiston kuntosalille.
Heli ja Páll Óskar sano jaahyvaiset Johannan ikkunan takaa Hátúnilla.
Perjantaina Nicolan kaverit Nicola, Stefano ja Paolo roudas meille Danielan sohvan! Se on tosi mukava, mut osa noista istuintyynyista on vahan revenny, siks heitettiin tohon paalle mun vanha paivapeitto.
Lauantaiaamun aamupala ennen Ikeaan lahtoa.
Loskanakymat olkkarin ikkunasta.
Ostettiin lautasia ja meitsi pesas ne. Miks meilla ei )"/%&&$&# voi olla sita $//"#%)=!=($%/n kuivauskaappia?
Meitsi taas McGyveroi kattilat kokoon veitsen avulla, kun ruuvimeisseli oli viela Hátúnilla.
Eilen mentiin hakemaan viimiset kamat pois Hátúnilta ja siivoilemaan. Meidan vanha talo tossa vasemmalla, ja Esjan takaa tuli hassuja pilvia.
Heli laitto joskus kauan sitten pesuhuoneen oveen lapun, jonka pitais motivoida tupakoinnin lopettamiseen.
Nyyh, mun huone oli niin autio!
Jep jep, nyt asutaan sit virallisesti uudessa asunnossa. Kuvia tulee sitten kun siella ollaan saatu kamat kaappeihin.
Mun koneessa ei oo nettia tuolla uudessa asunnossa ku Nicolan mokkula ei toimi Linuxissa, pentele. Tulin yliopiston kirjastolle surffailemaan koneeni kans vaiks oon kipea, ja kopioimaan yhden mun opettajan kirjottaman kielitiedeartikkelin. Oon surffaillu tassa jo kolme tuntia, viela pitais lukea yhta kirjaa mika pitaa olla luettuna viikon paasta. Jos nyt reippailisin :)
Saamarin flunssa!
Mun koneessa ei oo nettia tuolla uudessa asunnossa ku Nicolan mokkula ei toimi Linuxissa, pentele. Tulin yliopiston kirjastolle surffailemaan koneeni kans vaiks oon kipea, ja kopioimaan yhden mun opettajan kirjottaman kielitiedeartikkelin. Oon surffaillu tassa jo kolme tuntia, viela pitais lukea yhta kirjaa mika pitaa olla luettuna viikon paasta. Jos nyt reippailisin :)
Saamarin flunssa!
Gerast áskrifandi að:
Færslur (Atom)
LinkWithin
