gradusta

Edellisen postauksen ohessa kysyttiin, että mikä mun gradun aihe on. Käännöstieteilijänä mun ois pitäny kääntää jotain mut en halunnu koska mun käännösten tarkastajan mielestä en puhu enää sujuvaa suomea... joten en halua tuottaa sanaakaan suomea itse. Valitsin yhden mun lempikirjoista, Halldór Laxnessin teoksen Sjálfstætt fólk ('itsenäiset ihmiset') ja sen käännökset kuudella eri kielellä; suomeks, ruotsiks, englanniks, italiaks, espanjaks ja esperantoks. 

Päätin tehdä graduni tästä aiheesta, koska jouduin kaks vuotta sitten lukemaan kyseisen kirjan yhdelle kurssille, ja aikaa säästääkseni luin sen islannin sijaan suomeks, kun sattumalta löysin Pohjolan talolta käännöksen. Suomenkielinen käännös oli kuitenkin mun mielestä hulvaton, ja vertailin sitä sitten alkuperäistekstiin, ja aattelin että vois olla kiva kattoa miten se on muunkielisissä käännöksissä.

Mun gradun punainen lanka on kai se, että kokeeko näiden käännösten lukijat tekstin samalla tavalla ku alkuperäsen tekstin lukijat, eli onko ne mukana Suvituvan laitumilla Bjarturin seurassa vai ihan pihalla että mikäs tää islantilainen paikka olikaan ja mitä ihmettä nyt tapahtuu. Haluaisin väitellä tohtoriks Suomessa, ja aattelin että väitöskirjassa voisin rajata tätä punasta lankaa hiukan, ja ottaa mukaan pari kieltä lisää, niinku ranskan ja saksan.

Jos jotain kiinnostaa, niin tää kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Sen tapahtumat sijottuu 1900-luvun alun Islantiin ja kertoo Suvituvan Bjarturin elämästä. Bjarturin mielestä ei oo mitään tärkeämpää kuin olla omavarainen ja itsenäinen, eikä saa koskaan turvautua kenenkään apuun. Laxness sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1955, ja usein tää teos mainitaan sen yhteydessä. Suosittelen!

Laitan tähän yhden esimerkin, mitä noista käännöksistä bongailin:

það gat náttúrlega ekki minna kostað en kjaftshögg, - sagðirðu rautt hnjáskjól? Eg segi rautt nefskjól. Já og blátt auga. (2007:230)

• se maksoi tietenkin vähintään aimo iskun turpiin – sanoitko että punaiset housut? Minä sanon että punainen nenä. Joo, ja halkihuuli. 
• det kunde givetvis bara sluta med ett knytnävsslag på munnen – sa du röda mamelucker? Jag säger rött näsblod. Ja, och ett blått öga.
• kaj tiam kompreneble vortoj ne plu taŭgis, la nura solvo estis pugnofrapoj, - ruĝan kalsonon, vi diris, ĉu? Mi diras ruĝan nazon. Jes kaj nigran okulon. 
• Y luego las palabras ya no fueron suficientes y la única solución era chasquear los labios... ¿bragas rojas, dijiste? Bueno, y yo digo una nariz roja. Sí, y un ojo negro.
• E poi naturalmente non ci fu bisogno di dirlo, non poteva certo costare meno di un pugno in faccia – hai detto un sottabito rosso? Io dico un naso rosso. Sì, e un occhio nero.
• And then of course words were not enough, the only solution was a smack across the chops – red pants, did you say? Well, I say a red nose. Yes, and a black eye.

60 sivua tekstiä jo, vielä koitan pusertaa ainakin 20 lisää. :)

Sjálfstætt fólk my ass

Saamarin gradu. Nukkumisesta ei tuu enää yhtään mitään.

Juttelin toissapäivänä gradustani Gautin, mun supervisorin kanssa, ja sen mielestä mun ei kannata hosua sen kanssa; jos oisin halunnu valmistujaisiin juhannuksena ni mun ois pitäny palauttaa tuo jo kahden viikon päästä, mutta tolla tulee kuulemma olemaan niin paljon lukijoita ku käytän siinä seittemää kieltä, että kantsii ottaa nyt rauhassa, palauttaa se vaikka toukokuun lopulla. Saisin kuitenkin maisterin paperit käteen ennenku palaan Suomeen heinäkuussa.

Meinas itkettää niin pirusti ku kuulin Gautin mielipiteen. Mun eka ajatus oli että olen epäonnistunu ihmisenä, koska en saanu pysyttyä yleisessä aikataulussa, mut sit tajusin että se on taas mun vääristyny tapa ajatella itestäni pelkkää pashaa. Kävin kaupassa hakemassa sipsipussin lohdutukseks ja paijailin jotain söpöä pikkukisua, ja sit menin kotiin kattomaan Prison Breakia, kun ei kert enää ollutkaan niin kiire gradun kans et itkis sydänverta.

Nyt oon taas koululla, meistarioppilaiden lukuhuoneessa, ja graduloin kahvin voimin. En oo juonu kahvia ku vasta vuoden, ja korventaa kyllä mahassa ihan kivasti ku tätä tahtia siemailen! Illalla meen Helille ja Petrille synttärivohveleille, ja huomenna aamulla esperantokokoukseen. Sit vois talsia pitkin Laugaveguria ja käydä ostamassa langat lopapeysaan, minkä tekisin itelleni nyt ku löysin ohjeen, miten saa tehtyä vetoketjullisen villapaidan ilman ompelukonetta. :)

Eilen oli Sumardagurinn fyrsti eli ensimmäinen kesäpäivä, kansallinen
juhlapäivä Islannissa, ja tässä siis kesän ensimmäinen jäätelö auringon
laskiessa Atlantin taa.

bazinga

Jostain bongasin joskus semmosen lauseen että jos stressi polttais kaloreita, oisin supermalli. Siinä tapauksessa oisin kesään mennessä keskitysleirikunnossa. En saa nukuttua enää ku mietin että mitä voisin lisätä graduuni, eikä se auta vaikka kirjottaisin sen paperille koneen ollessa kiinni, koska ne on vaan juttuja mitä en ehtiny slash jaksanu slash muistanu naputella päivällä.

Huomenna on kuoron konsertti, kutsuin muutaman ystävän mutta kaikki on kiireisiä. Nicola on tulossa kuuntelemaan! :) Illalla on pieni kokoontuminen Hemmi & Valdi -kuppilassa, koska yks suomalainen Taru on käymässä täällä ja sillä on laaja ystäväpiiri, jotka sattuu myös olemaan ystäviä keskenään. Mä tunnen sieltä yllättävän monta, ja voisin ehkä nauttia yhden huurteisen, niinku terapeutti mulle ehdotti tiistaina.

Ärsyttää olla koko ajan ku peffaan ammuttu karhu. Pinna on kireellä ja misanthropiat huipussaan aamusta iltaan. Keskittymiskyky on lähes olematon ja itku tulee ihan olemattomista asioista. Onneks mulla on Big Bang Theoryn neljä ekaa tuotantokautta, niillä saa iltasin hiukan ajatuksia muualle, sillon ku kolmen tunnin aikaeron takia mun kultani on jo nukkumassa.

Blogger ei anna mun laittaa videoita tai kuvia, mennään sit kuvattomalla postauksella tällä kertaa. Toivottavasti ens kerralla onnais. Nyt hammaspesu, yks jakso vielä Sheldonia ystävineen, ja sitten voin gradussa esiintyvää esimerkkilausetta lainaten heittelehtiä sinne tänne sängyssäni. Unosia, tsup.

huh huh, huhtikuu

Mihin tää aika menee? Kuukauden päästä pitäis gradun osua tuulettimeen. Panique. Aika on kulunut aika mukavasti Johannan kanssa yliopistolla, Gimlin maisteriopiskelijoille tarkotetuissa oransseissa bokseissa. 

Mielialakin on tässä menny aikamoista vuoristorataa. Toisaalta ei kiinnostais yhtään olla täällä, mut sit taas toisaalta en tykkää ku stressaan muuttoa... mut tiiän että se tulee olemaan ihana juttu! Sit ois toi pääsiäinenkin tulossa. En oo koskaan tykänny pääsiäisestä, enkä tiiä miks. Oiskohan joku lapsuudesta jääny ahdistus... Viime vuonna hengasin pääsiäisen galicialaisen Manuel-vaihtarin kanssa, tänä vuonna aattelin kurkata mitä Johannalle ja Saippikselle kuuluu. Niin ja kirjottaa tutkimussuunnitelmaa, oon päättäny hakea tännekin tohtorilinjalle käännöstieteeseen... mut suorittaisin sen etänä, tai sit hakisin Turkuunki ja tekisin niinku yhteistyötä tai jotain. Kaikki vaan sanoo että þetta reddast (ks. edellinen postaus), siks en tiiä yhtään mistään mitään. Noh, papereita vaan joka paikkaan, parempi hakea liian moneen ku vaan yhteen :)

Maanantait pelastaa ES.

gradu - hitaasti, mutta varmasti

Olin tänään lapsenvahtina, kun Jaanalla oli luento ja Taavi on Suomessa. Hengasin Sagan kanssa ja oli mukavaa, Sakke on ihana pikkuinen! Juteltiin Jaanan palattua niitä näitä, ja jaana kokkas (oikeesti tosi tosi hyvää!!!!) plokkfiskuria, eli semmosta mihin sotketaan kalaa ja perunaa ja maitoa kait ja vaikka mitä. Sit puhe käänty lasagnen tekemiseen ja yhtäkkiä menin ihan solmuun ku aattelin että ei oo enää montaa kuukautta ni voin kokata ihan omassa keittiössä omalle kullalle lasagnea :) mun lasagne on italialaistenkin hyväksymää, vaikka siinä ei sitä perinteistä valkokastiketta olekaan. Tuli hyvä mieli :) alkaa pikkuhiljaa täyttyä taas tää nuudelikiintiö, meen huomenna kirppikselle kurkkaamaan jos siellä ois jääkaappi ni sais ostettua vaikka kinkkua leivän päälle. Vau. En ota tän vuoden jälkeen enää mitään itsestäänselvyytenä, niinku tuolla toisessa blogissa kirjottelinki. 

Barbaraa ei oo enää :( mut ihanat noi ikkunat :)

Oon jääny ihan koukkuun Fringeen. Yleensä en seuraile tollai tv-sarjoja, ja nyt on toka kerta ku joudun oottamaan että Jenkeissä ilmestyy uus jakso; ekan kerran noin kävi Prison Breakin kanssa, sitä seurailin au pair -aikoina Eyrarbakissa. Aina jos oli semmonen melkein-liian-pelottava jakso ni pistin ääniä hiljasemmalle ja pelasin samalla Spider-pasianssia ku katoin :D toimi!

earth hour

Koitan saada reippailtua ja opeteltua juoksemaan, mulla on niin huono kunto että hengästyn jo ku käännän kylkeä sängyssä. No ei ny :P mut melkein. Yritän aamulla käydä lenkillä ennenku meen Johannan kans oranssibokseilemaan, katotaan miten käy - tää Jaanalta ja Taavilta lainassa oleva patja on melkein tú kósí! Pitäkää peukkuja etten kuole tonne Björkin talon eteen.